Ero sivun ”Piet Joubert” versioiden välillä

Joubertin isä oli köyhä maanviljelijä ja lähetyssaarnaaja, joka muutti [[Suuri vaellus|suuren vaelluksen]] yhteydessä vuonna 1837 [[Natal]]in pohjoispuolelle. Perhe asettui myöhemmin Transvaalin Rustfonteiniin. Joubertin koulutus oli vaatimaton, mutta hän oli itseoppinut laintuntija ja menestynyt liikemies.<ref name="brit" /> Hänet valittiin Transvaalin parlamenttiin eli [[Volksraad]]iin ensi kerran vuonna 1860. Joubert nimitettiin 1870 Transvaalin yliprokuraattoriksi ja hän toimi virkaatekevänä presidenttinä presidentti [[Thomas François Burgers]]in oleskellessa Euroopassa vuosina 1875–1876. Kun [[Iso-Britannia]] vuonna 1877 julisti Transvaalin kruununsiirtomaakseen, Joubertista tuli yksi brittivaltaa vastustaneen liikkeen johtajista. Aluksi hän yritti yhdessä [[Paul Kruger]]in kanssa ratkaista asian neuvottelemalla, mutta kun tämä ei johtanut tuloksiin, buurit aloittivat joulukuussa 1880 aseellisen kapinan ja antoivat itsenäisyysjulistuksen. Kenraalikomendantiksi nimetty Joubert toimi Transvaalin armeijan ylipäällikkönä seuranneessa [[Ensimmäinen buurisota|ensimmäisessä buurisodassa]]. Hän löi britit tammi–helmikuussa 1881 [[Laing’s Nekin taistelu|Laing’s Nekin]], [[Schuinshoogten taistelu|Schuinshoogten]] ja [[Majuba HillinMajubavuoren taistelu]]issa, ja osallistui sodan jälkeen [[Pretorian rauha (1881)|Pretorian rauhanneuvotteluihin]], joiden tuloksena Transvaalin itsenäisyys palautettiin.<ref name="brit" /><ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbm/0113.html ''Nordisk familjebok'' (1910), s. 194] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 25.6.2017.</ref>

Joubert hävisi vuoden 1883 presidentinvaalit itseään vanhoillisemmalle Krugerille, mutta hänestä tuli kuitenkin Krugerin varapresidentti, ja hän oli jälleen virkaatekevänä presidenttinä Krugerin Euroopan-matkan aikana 1883–1884. Joubert olisi halunnut laajentaa Transvaalin aluetta, mutta Kruger vastusti ajatusta. Lisätäkseen vaikutusvaltaansa Joubert liittoutui Transvaalin brittiläisen vähemmistön eli niin sanottujen ''[[uitlander]]eiden'' kanssa, mikä syvensi kiistaa presidentti Krugerin kanssa. Joubert oli Krugerin vastaehdokkaana vielä vuosien 1888, 1893 ja 1898 presidentinvaaleissa, mutta hävisi joka kerralla, vaikkakin vuonna 1893 melko täpärästi.<ref name="brit" /> Vuoden 1896 [[Jamesonin hyökkäys|Jamesonin hyökkäyksen]] jälkeisinä vuosina Joubert yritti sovitella Transvaalin ja Ison-Britannian välejä uuden sodan ehkäisemiseksi. Kun [[toinen buurisota]] lokakuussa 1899 syttyi, hänet nimitettiin uudelleen ylipäälliköksi. Hän valitsi sodassa hyvin varovaisen ja defensiivisen strategian. Buurijoukkojen menestys sodan alkuvaiheessa oli pääasiassa muiden komentajien ansiota eikä Joubert saanut hyödynnettyä sen tuomaa etua tehokkaasti.<ref name="NFB" /><ref name="brit" /> [[Paardebergin taistelu]]ssa helmikuussa 1900 kärsityn tappion jälkeen hän vetäytyi takaisin pääkaupunki [[Pretoria]]an, jossa kuoli kuukautta myöhemmin.<ref name="NFB" /> Uudeksi ylipäälliköksi tuli kenraali [[Louis Botha]], joka Pretorian kukistumisen jälkeen onnistui jatkamaan sotaa sissisotana vielä lähes kaksi vuotta.<ref>Risto Kari: ''Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 511'', s. 227. Tammi, Helsinki 2000.</ref>