Ero sivun ”Jean Monnet” versioiden välillä

'''Jean Omer Marie Gabriel Monnet''' ([[9. marraskuuta]] [[1888]] [[Cognac]], [[Ranska]] – [[16. maaliskuuta]] [[1979]]) oli[[Montfort-l'Amaury]], [[ranskaÎle-de-France]]lainen, valtiomiesRanska) oli ranskalainen viranhaltija, jota pidetään yhtenä [[Euroopan unioni|Euroopan unionin]] perustajista.<ref name="EB">{{Verkkoviite | Osoite = http://global.britannica.com/biography/Jean-Monnet | Nimeke = Jean Monnet | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Viitattu = 23.6.2016 }}</ref><ref name="OUP">{{Verkkoviite | Osoite = http://global.oup.com/uk/orc/politics/eu/cini4e/01student/biographies/02jeanmonnet/ | Nimeke = Jean Monnet | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Oxford University Press | Viitattu =23.6.2016 }}</ref> Hän oli yksi [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] voitonsodankäynnin arkkitehdeistasuunnittelijoista [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]], ranskalaisen yhteiskunnallisen suunnitelmallisuuden perustaja sekä yksi [[Euroopan unioni|Euroopan yhdentymisen]] käynnistäjistä. Vaikka häntäMonnetia ei koskaan valittu vaaleilla valtaan, mutta hänestä tuli silti merkittävä [[Kansainvälinen politiikka|kansainvälinen poliittinen]] vaikuttaja.

Jean Monnet syntyi [[Cognac]]in kaupungissa [[konjakki]]a välittävän tukkukauppiaan perheeseen. ToimintansaHän hän aloittikin aikoinaan menemälläoli mukaanmukana perheen yrityksen toimintaantoiminnassa.<ref name="EC">{{Verkkoviite | Osoite = http://europa.eu/about-eu/eu-history/founding-fathers/pdf/jean_monnet_en.pdf | Nimeke = Jean Monnet: the unifying force behind the birth of the European Union | Ajankohta = | Julkaisu = Founding fathers | Julkaisija = European Commission | Viitattu =23.6.2016 }}</ref> Kuusitoistavuotiaana16-vuotiaana hän oli jättänyt keskenkeskeytti pyrkimisensä yliopistoon ja lähti tuolloin Lontoon Cityyn, jossa hän työskenteli isänsä sikäläisenpaikallisen agentin Chaplinin kanssa. Tässä työssäTyössään hän matkusteli paljon perheen konjakkiasioissa mm.muun muassa [[Skandinavia]]ssa, [[Venäjä]]llä, [[Egypti]]ssä, [[Kanada]]ssa ja [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]].

[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] syttyessä vuonna 1914 Monnet vapautettiin sotapalveluksesta terveydellisistä syistä. Hän kuitenkin ryhtyi auttamaan liittoutuneita<ref name="EC"/> näiden yhteistyöstä aiheutuneiden ongelmien ratkaisemiseksi. Vuoden 1916 aikana hänestä tuli korkea virkamies Liittoutuneidenliittoutuneiden palvelukseen. Hän esittikin silloiselle Ranskan pääministerille liittoutuneiden valtioiden voimavarojen koordinoinnin syventämistä sodankäynnin tehostamiseksi.

Sodan jälkeen hän työskenteli [[Yhdysvallat|YhdysvaltojenYhdysvaltain]] presidentin [[Woodrow Wilson]]in aloitteesta perusteillaa olleen [[Kansainliitto|Kansainliiton]] luomiseksi. Hän matkusti tässätehtävän tehtävässätakia [[Sleesia|Sleesiaan]]ssa, [[Itävalta|ItävallassaItävaltaan]], [[Puola|Puolaan]]ssa ja [[Romania|Romaniaan]]ssa. Vuonna 1920 hänet kutsuttiin tämän uuden organisaationKansainliiton apulaispääsihteeriksi<ref name="EC"/> Ranskan pääministerin [[Georges Clemenceau|Clemenceau]]n ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]]n edustajan [[Arthur Balfour|Balfour]]in esityksestä<ref name="EC"/>.

Monnet pettyi hyvin nopeasti Kansainliiton kyvyttömyyteen toimia tehokkaasti ja eritotenetenkin tämän yksimielisyyttä vaativaansen päätöksentekojärjestelmään., Näidenjossa syidenvaadittiin tähdenyksimielisyyttä. Siksi hän erosi Kansainliiton palveluksesta vuonna 1923 ja siirtyi hoitamaan perheenperheensä liiketoimintaa, joka oli sodan seurauksena edelleenkinyhä suurissa vaikeuksissa.<ref name="FAQ">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ajmonnet.eu/index.php?option=com_content&view=article&id=74&Itemid=61&lang=en | Nimeke = Jean Monnet FAQ | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Association Jean Monnet | Viitattu = 23.6.2016 }}</ref> Tämän lisäksiLisäksi hän ryhtyi kansainväliseksi liikemieheksiyrittäjäksi, käyttäen hyväkseen ennen maailmansotaa saamaansa kokemusta perheyrittäjän toiminnasta. Hän osallistui useiden Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden taloudellisten ongelmien ratkaisumallien löytämiseenratkaisemiseen ja oli mm. stabilisoimassavakauttamassa [[Puolan złoty]]a vuonna 1927 ja [[Romanian leu]]ta vuonna 1928. Hänen kokemuksensa kansainvälisestä pankkitoiminnasta johti hänet perustamaan ja toisena johtajana johtamaan amerikkalaistayhdysvaltalaista ''Bancamerica-Blais''-pankkia [[San Francisco]]ssa.<ref name="EB"/> Vuosina 1934–1936 hänMonnet toimi Kiinassa, jonne hänet oli kutsunut silloinen valtionjohtaja [[Jiang Jieshi]] (Tšiang Kai-šek) ja tarkoituksena oli modernisoidauudistaa Kiinaa. Eritoten Monnet'n tehtäväksi tuli rautatiejärjestelmän uusiminen ja rakentaminen.<ref name="FAQ"/>

Monnet palasi takaisin Ranskaan vuonna 1938. Vuoden 1939 joulukuusta lähtien aina Ranskan konkreettiseen [[toinen maailmansota|toiseen maailmansotaan]] joutumiseen saakka hän johti organisaatiotajärjestöä, jonka tehtävänä oli yhdistää Ranskan ja Britannian tuotantokapasiteetti, jotta maiden aseistautuminen olisi tehokkaampaa ja näin antaisivat lujemman vastauksen [[natsi-Saksa|Saksan]] nopealle ja vahvalle aseistautumiselle. Monnet oli [[Lontoo]]ssa kun Ranskan puolustusministeriön alivaltiosihteeri [[Charles de Gaulle]] saapui sinne Ranskan sodassa kokeman [[taistelu Ranskasta|tappion]] jälkeen. Lontoossa vaikuttaneet de Gaulle ja Monnet aloittivat yhteistyön saadakseen Ranskan hallituksen toimimaan [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] kanssa kiinteässä yhteistyössä. Kuitenkin Monnet kieltäytyi liittymästä de Gaulleen, kun tämä julisti ''[[Vapaa Ranska|Vapaan Ranskan]]'' politiikkansa.

Elokuussa 1940 Britannian hallitus lähetti Jean Monnet’n [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]], jossa hänen tehtävänääntehtävänsä oli neuvotella sotatarvikkeiden toimittamisesta Britanniaan. Vaikka Yhdysvallat olieristäytyi politiikassaan hyvin isolatorinenpoliittisesti, niin Monnet onnistui Monnet’n vakuuttaavakuuttamaan presidentti [[Franklin D. Roosevelt|Franklin D. Rooseveltin]] tarpeesta tehostaa Yhdysvaltain asetuotantoa, jotta tämävaltio voisi tilaisuuden tulleen iskeä takaisin nopeasti ja vahvalla voimalla. TästäSiitä muodostui Yhdysvaltain tunnettu sotaan valmistautuva ”Victory programme”. Vuoteen 1945 asti Monnet työskenteli Yhdysvaltain ja Ison-Britannian sotaponnistelujensotavoimien yhteen sovittamiseksi. Olihan hän jo vuonna 1942 nähnyt tarpeelliseksi rakentaa 60&nbsp;000 lentokonetta, 45&nbsp;000 panssarivaunua ja kahdeksan miljoonaa tonnia sota-aluksia. Tunnettu englantilainenBrittiläinen taloustieteilijä [[John Maynard Keynes]] onkin todennut, että toiminnallaan Monnet lyhensi sotaa ainakin yhdellä vuodella.

Vuonna 1943 Monnet toimi [[Algeria]]ssa, jossa hän oli ensin johtavissa sotilas- ja siviilihallinnon tehtävissä. Hän johdatti paikalliset viranomaiset luopumaan [[Vichyn Ranska|Vichyn hallituksen]] lainsäädännön soveltamisesta Algeriassa. Tämän jälkeen hän oli jäsenenä Ranskalaisessaranskalaisessa Kansallisessa Vapautuskomiteassa. Tällöin hänen pyrkimyksenään oli yhdistää ja harmonisoidayhteensovittaa Lontoossa ja [[Algeria]]ssa olevien ranskalaisten viranomaisten toiminta. Vuonna 1944 hänen tehtäväkseen tuli selvittää toimenpiteet, joita tarvittiin Ranskassa tämänvaltion vapauduttua Saksan miehityksestä. Lisäksi hänen tuli neuvotella Yhdysvaltain viranomaisten kanssa Ranskan sodan jälkeen tarvitsemista ensimmäisistä sodanjälkeisistä avustuksista ja lainoista. Hänellä ei tästä huolimatta olekuitenkaan minkäänlaistaollut roolia [[Marshall-apu|Marshall-avun]] suunnittelussa jatai organisoinnissajärjestämisessä.

Jean Monnet'lle käyty sota edusti suunnitelmallista taloutta. Tämän ajatusmaailmanAjatusmaailman mukaisesti jälleenrakennuskauden talous tulisi myös olla suunnitelmallista, ei kuitenkaan filosofisesti samanlaisen [[Suunnitelmatalous|suunnitelmatalouden]] rakentamisen filosofisessa mielessä, kuin oli sodan voittajana esiintyneessä [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] toteutettu tiukka [[kommunismi|kommunistinen]] suunnitelmatalous. Eritoten Monnet vierasti Neuvostoliiton autoritaarisuuden[[Autoritarismi|itsevaltaisuuden]] tuomista mukaan ranskalaiseen poliittiseen elämään. Hänen tarkoituksenaan oli puhaltaa talouselämään dynamismiaenemmän virtaa, ei suinkaan asettaa vaatimuksia ja tavoitteita.

Sodan jälkeen vuosina 1945–1953 hän toimi Ranskan suunnittelukomissaarina, jonka tehtävänä oli talouselämän elvyttäminen. Näin hänestä tuli ranskalaisen suunnitelmatalouden isäperustaja. Hänen tehtävänsä oli tilanteen arviointi, asettaa yhteiskunnallisetasiat prioriteetityhteiskunnalliseen tärkeysjärjestykseen, toivottavien tuotantovolyymientuotantomäärien evaluointiarviointi, saada aikaan keskustelua siitä miten nuoensisijaisiksi määritellyt prioriteetitasiat toteutetaan, ja ennen kaikkea tukea [[Jälleenrakennuskausi|jälleenrakennusta]] ja tuotantokoneiston uudistamista.

Tammikuussa 1947 Monnet neuvotteli tuhansien eri yhteiskuntaryhmien (työnantajien, ammattiyhdistysjohtajien ja työntekijöiden) kanssa sekä salaisesti että kahden kesken, noinjotta hän saattoi välttää muodollisuudet ja lobbyisminlobbaajat{{Selvennä}}. Tämän pohjalta hän esittikin suunnitelman [[Léon Blum]]in hallitukselle. Tämä suunnitelma oli eritoten työmarkkina- ja tuottajajärjestöjen hyväksymä.

Vuodesta 1950 lähtien raportit kertoivat ranskalaisille, että sodan jälkeinen [[Länsi-Saksa]]n elpyi ja jälleenrakensi huomattavasti Ranskaa nopeammin. Useat päättäjät pelkäsivät, että voitetut kohtaisivat jälleen vahvan revanssinkoston. Lisäksi koettiin äärettömän tärkeänä lopullisesti integroidaliittää Saksa länsimaisten demokratioiden joukkoon. Lisäksi [[kylmä sota]] puistelioli alkavallaalkamassa viimallaan EurooppaaEurooppassa ja samalla altisti keskeisen Euroopan muodostumisen uudelleen taistelutantereeksi idän ja lännen välille. Ranskan tuli ottaa asiassa aloite omiin käsiinsä eli ojentaa kätensä entiselle viholliselle sekä ehdottaa yhteistä tulevaisuutta keskeisille eurooppalaisille valtioille.{{Kenen mukaan}}

Jean Monnet alkoi työskennellä mukana uudessa salaisessa projektissahankkeessa, jonka tavoitteena oli saada yhdistettyä hiilen ja teräksen, sotateollisuuden kahden keskeisimmän raaka-aineen, tuotantoresurssittuotantovarat Euroopassa. Tarkoituksena oli jatkossa välttää Ranskan ja Saksan väliset kiistat keskeisistä tuotantoalueista kuten [[Ruhrin alue]]esta. Keväällä 1950 hän esitteli projektinhankkeen [[Robert Schuman]]ille, joka saatuaan Saksan liittotasavallan kanslerin [[Konrad Adenauer]]in hyväksynnän [[9. toukokuuta]] [[1950]], esitti juhlallisen julistuksen, jolla kutsuttaisiinkutsuttiin kaikki asiasta kiinnostuneet eurooppalaiset valtiot laskemaan "''ensimmäiset konkreettiset peruskivet eurooppalaiselle liitolle''".

[[Pariisin sopimus (1951)|Pariisin sopimus]] vuonna 1951 saattoi voimaan ''Korkean viranomaisen'' (nyk. [[Euroopan komissio]]), ''parlamentin'', ''tuomioistuimen'', jonka tehtävänä oli valvoa Sopimuksensopimuksen noudattamista, ja Ministerineuvostonministerineuvoston, jonka tehtävänä oli jäsenvaltiossa noudatettavan politiikan harmonisointiyhteensovittaminen. NämäNe olivat esivaiheita eurooppalaisen federaationliittovaltion muodostamiseksi ja loivat perustat nykyisen Euroopan unionin keskeisille toimielimille.

Tämän ensimmäisen eurooppalaisen vakavan kriisin seurauksena Jean Monnet erosi ''Korkean viranomaisen'' puheenjohtajan tehtävästä ja perusti samalla ''Comité d'action pour les État-Unis d'Europe'', jotta hän voisi jatkaa toimintaansa Euroopan yhdentymisen syventämiseksi. Tämä komitea kokosi yhteen ammattiyhdistysihmisiä, poliitikkoja kuudesta jäsenmaasta ja edusti siten yli kymmentä miljoonaa ihmistä. Hän suunnitteli eurooppalaista federaatiota, jonka yhteiset instituutiot olisi ollut tarkoitus eräänlaiselle yhteiselle alueelle, jotta näin vältettäisiin kansallisvaltioiden [[Suvereniteetti|suvereniteettien]] läsnäolo. Tätä ajatustaan ja suunnitelmaansa Monnet ylläpiti aina kuolemaansa saakka. Oman kädenjälkensä Monnet jätti [[Euroopan talousyhteisö]]n (EEC) ja [[Euratom]]in perustamiseen, jotka toteutuivat [[Rooman sopimus|Rooman sopimuksella]] [[25. maaliskuuta]] [[1957]]. Myös Yhteisön laajeneminen Ison-Britannian jäsenyydellä oli hänen toimintansa keskeisiä kohteita.

Vuonna 1975, iältään jo 87-vuotiaana, Monnet siirtyi lopullisesti eläkkeelle kotiinsa ''Houjarryyn'' kirjoittamaan muistelmiaan, jotka ovat ilmestyneet myös suomeksi. Jean Monnet kuoli 91-vuotiaana [[16. maaliskuuta]] [[1979]] MonfortMontfort-l'Amauryssa.

[[Eurooppa-neuvosto]] julisti [[2. huhtikuuta]] [[1976]] Luxemburgin istunnossaan Jean Monnet'n ''Euroopan kunniakansalaiseksi'' [[Kunniakansalainen|kunniakansalaiseksi]]. Hänet määriteltiin erääksi [[Euroopan unioni]]n isäksi.

Monnet'n mukaan on nimetty tutkimuslaitoksia, erilaisia Eurooppaa ja sen yhdentymistä käsitteleviä projektejahankkeita ja jopa yliopistollisia oppituolejakinoppituoleja. Vuonna 1989 käynnistettiin Euroopan komission aloitteesta "Euroopan integraatio yliopisto-opetuksessa" -ohjelma, jonka tavoitteena oli saada yliopisto-opetus vastaamaan ajan haasteita myös Eurooppaan liittyvissä asioissa. Tämä [[Jean Monnet -ohjelma]] kohdistuu seuraaviin aloihin:

* [[Yhteisöoikeus.]]

* Euroopan taloudellinen integraatio.yhdentyminen

* Euroopan poliittinen integraatioyhdentyminen ja

* Euroopan integraationyhdentymisen historia.

Suomessakin Jean Monnet'sta on tullut selkeästiSuomessakin kaikkein tunnetuimpia yhdistyneen Euroopan isistäkehittäjiä.

[[Turun yliopisto]]ssa oli Jean Monnet-oppituoli vuodesta 1996 vuoteen 2006. Vuonna 1996 perustettu oppituoli muuttui vuonna 2003 Jean Monnet ad personam oppituoliksi. Tämän tuolinTuolin haltijana toimi vuoteen 2006 asti VTT [[Esko Antola]]. Vuonna 2000 Euroopan komissio myönsi Turun yliopistolle luvan perustaa ''Jean Monnet Centre of Excellence'' -keskuksen.

Tammikuussa vuonna 2000 perustettiin [[Tampereen yliopisto]]n yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan Eurooppa-keskus. Jo saman vuoden toukokuussa sen nimi muutettiin Jean Monnet-keskukseksi samassa yhteydessä kun Euroopan komissio myönsi yliopistolle ''Jean Monnet European Centre of Excellence''-statuksenaseman. Vuonna 1995 Tampereen yliopisto sai ensimmäisen kerran pilottirahoitustarahoitusta Euroopan integraatiotayhdentymistä käsittelevään tutkimushankkeeseen ja samana vuonna yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan perustettiin Suomen ensimmäinen Jean Monnet-professuuri. Tästä alkoi Jean Monnet-keskuksen historia Tampereella.

Kahden em. yliopiston lisäksi Jean Monnet -keskus toimiiLisäksi myös [[Helsingin yliopisto]]ssa toimii Jean Monnet -keskus, joskaan sillä ei julkisuudessa ole yhtä näyttävää asemaa Euroopan yhdentymisen tutkimuksessa ja opetuksessa kuin Turun ja Tampereen yliopistoilla.

Tämän lisäksi muissa yliopistoissa, kansalaisjärjestöissä, tutkimuslaitoksissaja jne.tutkimuslaitoksissa on tehty ja on vireillä lukuisia Jean Monnet'lle omistettuja opintokokonaisuuksia, tutkimushankkeita tai muita vastaavia kunnianosoituksia.

Avioero ei sotienvälisessä Ranskassa ollut mahdollinen, kuten ei kovin monessa muussakaan Euroopan valtiossa tuohon aikaan. Vuonna 1934 Silvia ja Jean Monnet tapasivat [[Moskova]]ssa, jonne Monnet oli saapunut [[Kiina]]sta [[Siperian rata|Siperian juna]]lla ja Silvia Sveitsistä. Monnet järjesti Silvialle [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] kansalaisuuden ja välittömästi tämän jälkeen tämä erosi miehestään Gianninista ja avioitui Monnet'n kanssa.