Ero sivun ”E-jolla” versioiden välillä

84 merkkiä poistettu ,  4 vuotta sitten
p
Käyttäjän 188.238.124.174 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Otrfan tekemään versioon.
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
p (Käyttäjän 188.238.124.174 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Otrfan tekemään versioon.)
 
E-Jollat valmistetaan nykyisin pääasiassa [[lasikuitu|lasikuidusta]], vaikka puusta valmistettujakin tehdään. Nykyiset E-Jollat ovat noin 3½ metriä pitkiä ja painavat noin 50 kiloa. [[Purjepinta-ala]] on useimmiten 7 neliömetriä, ja purjeet valmistetaan kudotusta kankaasta, jotta ne kestävät kovan rasituksen.
1990-luvulta lähtien alumiinisten [[Masto (purjehdus)|masto]]jen rinnalla sallittiin hiilikuitumastot. Tuomas Mellin tunnetaan hiilikuitumastojen pioneerinä ja hän maksoi ensimmäisestä hiilikuitumastostaan peräti 20 000€. E-jollailu on siis pitkälti varusteurheilua, kertoo Joona Pasanen joka ei ole eläessään purjehtinut E-jollaa.
 
== Kilpalaji ==
 
Europe Class oli yksi olympialaisten purjehduslajeista. E-jollalla kilpailevan purjehtijan ihanteellisena painona pidetään noin 45-75 kg. Veneellä kilpaillaan jopa 25 m/s tuulessa. Lajissa kansainvälisellä tasolla menestyneistä suomalaispurjehtijoista tunnetuin on [[Sari Multala]], joka sijoittui kesän 2004 olympialaisissa viidenneksi. Muita suomalaisia menestyneitä e-jollapurjehtijoita ovat Waltteri Moisio, ja Tuomas Mellin ja Ilari Muhonen. MuhonenMellin on voittanut avoimen ranking sarjan kuuden vuoden aikana peräti kuusi kertaa.
 
== Aiheesta muualla ==
120 325

muokkausta