Ero sivun ”Kemi (yritys)” versioiden välillä

== Ensi vuosikymmenet pelkästään sahaustoimintaa ==

Yhtiön haltuun siirtyivät sen perustajilta [[Kemijoki]]suussa sijainneet [[Laitakarin saha|Laitakari]]n (per. 1862) ja [[Karihaaran saha|Karihaaran]] (per. 1874) höyrysahat sekä [[Tornio]]ssa sijainnut [[Röyttä]]n höyrysaha (per. 1862). Kemiyhtiön sahaustoiminta laajeni vuonna 1909 Ruotsin puolelle, kun yhtiö osti [[Haaparanta|Haaparannan]] edustalla [[Seittenkari]]n saarella sijainneen [[Sandvikin saha]]n. Sahaa varten Kemiyhtiö perusti ruotsalaisen tytäryhtiön ''Svenska Trävaruaktiebolaget Kemi''.<ref>Virtanen 1993, s. 111.</ref> Vuonna 1914 alkaneen [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikaan ruotsalaisesta tytäryhtiöstä oli todellista hyötyä, kun Kemi-yhtiö saattoi käyttää puolueettoman Ruotsin yritystään tuotteidensa vientiin länsimaihin, kuten [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britanniaan]] ja [[Alankomaat|Alankomaihin]]. Lisäksi kirjeenvaihto asiakkaisiin voitiin hoitaa Sandvikin kautta. Kemiyhtiö käytti tuotteidensa vientiin vuosina 1916 ja 1917 [[norja]]laista [[Narvik]]in satamaa, jonne tavara kuljetettiin rautateitse.<ref>Virtanen 1993, s. 128–129.</ref>

Kemi-yhtiön metsäkonttori oli aluksi [[Kemijärvi|Kemijärvellä]], koska siellä oli käynnissä [[Isokylä (Kemijärvi)|Isokylän]] lohkon suursavotta. Vuonna 1900 metsäkonttori siirrettiin [[Rovaniemi|Rovaniemelle]] Konttisen kartanoon. Tunnetuin Kemi-yhtiön puunhankintaa johtaneista metsäpäälliköistä oli [[Hugo Richard Sandberg]], joka organisoi muun muassa [[Nuortin konesavotta|Nuortin konesavotan]] maailmansodan aikaan 1910-luvun puolivälissä. Kemi-yhtiö hankki puunsa yksityisiltä maanomistajilta hankintakauppoina, valtion metsien konsessio- ja huutokaupoista tai omista metsistään, joita sillä oli noin 75&nbsp;000 hehtaaria ennen ensimmäistä maailmansotaa.<ref>Virtanen 1993, s. 398–401.</ref>

 

Kemi-yhtiö eli silloinen Trävaruaktiebolaget Kemi oli alkuaikoina leimallisesti Snellmanien johtama yritys. Kauppaneuvos [[Albert Oskar Snellman]], J. W. Snellman G:son -kauppahuoneen päämies, oli toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana vain vuoden eli kuolemaansa saakka. Uudeksi toimitusjohtajaksi ja hallituksen puheenjohtajaksi veljensä jälkeen astui [[Karl August Snellman|Karl August ”Addi” Snellman]], joka oli tässä tehtävässä aina kuolemaansa asti eli vuodet 1894–1918. Sen aikaisessa sahaukseen keskittyneessä yrityksessä keskeisimmät toimitusjohtajan yhteistyökumppanit olivat sahan isännöitsijä ja metsäpäällikkö. Snellmanin suvusta nousi sahan isännöitsijäksi K. A. Snellmanin veljenpoika [[Georg Snellman]] vuosiksi 1906–1918. Vaikka yhtiöllä oli selvät omistajatahot, yhtiön osakkeilla oli alettu käydä kauppaa [[Helsingin pörssi]]ssä vuonna 1916. Merkittäviin omistajamuutoksiin toimenpide ei kuitenkaan tässä vaiheessa vaikuttanut.<ref>Virtanen 1993, s. 55–67.</ref>

Snellmanin suvussa aiempien toimitusjohtajien Albert Oskarin ja Karl Augustin lisäksi Albert Oskarin vävy [[Reinhold Weckman|eversti Reinhold Weckman]] oli merkittävässä asemassa Snellmanin kauppahuoneen johdossa. Tilanne suvun sisällä tulehtui, sillä Karl August ajoi seuraajakseen poikaansa [[August Snellman|Augustia]], Weckman taas sahan isännöitsijää, vaimonsa serkkua Georg Snellmania. Vuoden 1919 aikana tilanteessa ajauduttiin omistusjärjestelyihin, jolloin alkuperäinen omistajataho Bergbomit vetäytyivät pääosin yhtiön omistajuudesta. Suurimmaksi omistajatahoksi nousivat norjalaiset, muiden merkittävien omistajien ollessa Snellmanit ja Weckmanit. Tilanne ei ratkennut vaikka August Snellman valittiin tammikuussa 1919 toimitusjohtajaksi. Yhtiön hallitusta oli tähän asti johtanut toimitusjohtaja, mutta nyt hallituksen puheenjohtajaksi nousi pankinjohtaja [[Axel R. Ehrnrooth]], joka edusti [[Privatbanken]]ia – yhtiön yhdeksi suuromistajaksi noussutta tahoa. August Snellman ei halunnut hoitaa toimitusjohtajan tehtävää, vaan luopui siitä vuoden 1922 aikana.<ref>Virtanen 1993, s. 116–117, 142–156.</ref>