Ero sivun ”Paul von Hindenburg” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 59:
Vaikka 84-vuotias Hindenburg kärsi jo uhkaavasti seniiliydestä, hänet taivuteltiin asettumaan presidenttiehdokkaaksi vielä [[Saksan presidentinvaalit 1932|vaalissa 1932]], koska hän oli ainoa, joka voisi voittaa [[Adolf Hitler]]in. Hindenburg voitti vaalit ja valittiin uudelleen presidentiksi. 30. tammikuuta 1933 Hindenburg nimitti Hitlerin [[Saksan valtakunnankansleri|valtakunnankansleriksi]], koska hän uskoi, että näin Hitler olisi parhaiten kontrolloitavissa. Kansallissosialistinen puolue pyrki varmistamaan, että aina kun Hindenburg esiintyi julkisuudessa, hän olisi Hitlerin seurassa. Hindenburg ja Hitler tervehtivät 21. maaliskuuta 1933 uuden valtiopäivätalon (saks. ''Reichstag'') avajaisissa.
[[Pitkien puukkojen yö]]n 30. kesäkuuta–1. heinäkuuta 1934 johdosta Hindenburg kiitti Hitleriä henkilökohtaisesti.<ref>William Shirer, ''The Rise and Fall of the Third Reich'' (Touchstone Edition) (New York: Simon & Schuster, 1990)</ref><ref>Evans, Richard J. (2006). ''The Third Reich In Power''. Penguin Books. ISBN 978-1-59420-074-8.</ref>
Hindenburg toimi presidenttinä aina kuolemaansa saakka. Hän kuoli keuhkosyöpään kotonaan Itä-Preussin Neudeckissa 2. elokuuta 1934. Hitler vieraili päivää aikaisemmin Hindenburgin luona, joka seniiliyttään luuli kysymyksessä olevan keisari Vilhelm II:n ja kutsui tätä ”hänen majesteetikseen”. Samana päivänä, 1. elokuuta [[natsi-Saksa|Saksa]]n valtaenemmistöltään [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|kansallissosialistinen]] hallitus yhdisti [[valtionpäämies|valtionpäämiehen]] toimen Hitlerin hallitsemaan [[Saksan valtakunnankansleri|valtakunnankansleri]]n toimeen, jonka uudeksi nimikkeeksi tuli ''[[Führer|johtaja]] ja valtakunnankansleri''. Tämä päätös julkistettiin vasta pari tuntia von Hindenburgin kuoleman jälkeen.
| |||