Versio 11. toukokuuta 2017 kello 18.58 muokkaa Hartz (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 37 257 muokkausta taitavat olla mezzoja ← Vanhempi muutos		Versio 20. kesäkuuta 2017 kello 10.21 muokkaa kumoa Hartz (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 37 257 muokkausta Shania Twain hyvin perustein mezzo, tilalle vaikkapa Grace Jones joka selkeä matala ääni Uudempi muutos →
Rivi 5: Kontra-alton tessitura eli mukavuus- ja vahvuusalue on sävelissä F3-F5. Vastaavasta äänialasta miehellä käytetään nimitystä [[kontratenori]]. Kontra-alton korkein sävel on tyypillisesti Bb5. [[Kuoro]]ssa kontra-altto on korvaamaton ja kysytty altto kakkosena tunnettu ääni, josta on yleensä pulaa harvinaisuutensa vuoksi. Kontra-alttojen puutteen vuoksi kuorossa saatetaan joutua laittamaan mezzosopraano jolla on hyvät matalat sävelet laulamaan altto kakkosen osuuksia. [[Ooppera]]ssa kontra-altot esittävät noitia ja epämiellyttäviä naisia sekä housurooleja. Tunnettuja kontra-alttoja populäärimusiikissa ovat muiden muassa [[Cher]], [[~~Shania~~Annie ~~Twain~~Lennox]], [[~~Annie~~Grace ~~Lennox~~Jones]], [[Cass Elliot]], [[Nancy Sinatra]], [[Brenda Lee]], [[Astrud Gilberto]] ja [[Carly Simon]]. Musiikkigenre jossa kontra-altot ovat erityisen arvostettuja on [[jazz]]. Jazzlaulajista esimerkiksi [[Nina Simone]] ja [[Diana Krall]] ovat kontra-alttoja. Nykyään populäärimusiikissa suositaan korkeampia sopraano- ja mezzosopraanoääniä. Kontra-altto Brenda Lee oli kuitenkin 1960-luvulla Yhdysvalloissa eniten hittejä osakseen saanut naisartisti~~. Shania Twain on viime vuosikymmenten menestyneimpiä kontra-alttoja~~. ==Katso myös==

Ero sivun ”Kontra-altto” versioiden välillä