Ero sivun ”Liittouma 90/Vihreät” versioiden välillä

Vihreät saivat ensimmäiset paikkansa [[Saksan liittopäivät|Saksan liittopäivillä]] (Bundestag) jo 1983 ja saivat 8,3 % äänistä tammikuun 1987 Länsi-Saksan vaaleissa. Joulukuussa 1990 Saksan yhdistymisen jälkeen puolue jäi 5 % äänikynnyksen alle, ja jäi ilman paikkoja. Itä-Saksan Bündnis 90 -järjestön liityttyä vihreisiin, puolue sai 1994 7,3 % äänistä ja 49 paikkaa. Vuoden 1998 vaalitulos oli 6,7 % äänistä ja 47 paikkaa, tällöin vihreät muodostivat punavihreäänpunavihreän hallitukseenhallituksen [[Sozialdemokratische Partei Deutschlands|SPD:n]] kanssa.

Vuoden 2002 vaaleissa äänisaalis oli 8,6 % ja 55 paikkaa, ja vihreät säilyttivät hallituspaikkansa pitkälti karismaattisen johtajansa [[Joschka Fischer]]in ansiosta. Vuoden 2004 eurovaaleissa vihreät saivat 13 paikkaa Saksan 99 edustajasta.

Vuoden 2013 aikana vihreitä riepotteli pedofiliaskandaali. Esiin nostettujen materiaalien mukaan puolue kampanjoi perustamisestaan ainakin 1980-luvun puoliväliin seksuaalivähemmistöjen, ml. pedofiilit puolesta. Vihreän liikkeen veteraani [[Daniel Cohn-Bendit]] kirjoitti 1975 omaelämäkerrassaan seksuaalisista kokemuksistaan lasten kanssa frankfurtilaisessa päiväkodissa. Myöhemmin Vihreätvihreät olivat eturivissä vaatimassa Katolistakatolista kirkkoa tilille lasten hyväksikäyttötapauksista.<ref>http://www.spiegel.de/international/germany/past-pedophile-links-haunt-german-green-party-a-899544.html</ref>

Syyskuun 2013 katastrofaalisen liittopäivävaalitappion syynä vihreiden ex-puheenjohtaja [[JosckaJoschka Fischer]] piti puoluejohdon veronkorotuksia vaatinutta vaalikampanjalinjaa. Puolue sai 8 % äänistä, vaikka vielä kaksi vuotta aiemmin sen kannatus oli 20 %. Koko vihreiden hallitus ja johto erosivat.<ref>[http://www.hs.fi/ulkomaat/a1379990077979 Saksan vaalit hävinneiden puolueiden johdossa joukkoero], Katarina Baer, Helsingin Sanomat 24.9.2013.</ref>