|
Korkeakouluopintonsa hän suoritti teknisessä korkeakoulussa ([[École polytechique]]), jonka jälkeen hän suoritti kansallisen hallintokoulun ([[École nationale d'administration|ENA]]), jonka tehtävänä on kouluttaa virkamiehiä valtion hallintoon.<ref name="EB"/> Hallintokoulun jälkeen hän valitsi uran valtion tilintarkastajana, joka on hallintokoulun priimusten yleisin suosikki, kun he paremmuusjärjestyksessä saavat valita avoimista viroista itselleen sopivimman.
Giscard d’Estaingen eteneminen urallaan on hyvä esimerkki perinnöllisestä sosiaalisesta etenemisestä. Toisaalta ENA-koulun tarkoituksena on ollut tällaisen etenemisen estäminen, mutta siinä ei ole onnistuttu. GisgardGiscard seurasi siis isäänsä valtion tilintarkastajana. Hän kuitenkin jätti virkansa tilintarkastajana [[1956]], kun hänet valittiin kansanedustajaksi. Tämän tehtävän hän ”peri” isoisältään, joka luopui pitkään hallussaan pitämästään paikasta.
Vuonna [[1962]] Giscard nimitettiin valtiovarainministeriön valtiosihteeriksi ja pian tämän jälkeen pääministeri [[Georges Pompidou]]n ehdotuksesta kenraali [[Charles de Gaulle]] nimitti hänet valtiovarain- ja talousministeriksi.<ref name="EB"/> Tästä tehtävästä hän joutui kuitenkin luopumaan vuonna [[1966]] tultuaan hyvin epäsuosituksi. Tämän jälkeen hän perusti oman puolueensa, joka ohjelmaksi hän julisti: ”Me olemme enemmistöltämme keskusta- ja eurooppalainen puolue”. Hän tukikin [[1960-luku|1960-luvun]] lopulla voimakkaasti Britannian jäsenyyttä [[Euroopan yhteisö]]ssä.
Tultuaan presidentiksi Giscard d’Estaigne nimitti tukijansa [[Jacques Chirac]]in pääministeriksi, mutta erimielisyyksien tähden tämä erosi parin vuoden kuluttua. Seitsenvuotiskautensa aikana Giscard sai tehtyä joitain välttämättömiä uudistuksia: keskinäiseen sopimukseen perustuva avioero saatiin voimaan, ministeri [[Simon Veil]]in voimakkaasti ajama uudistettu aborttilaki toteutettiin ja täysi-ikäisyysraja laskettiin 18 vuoteen.
GisgardGiscard d’Estaing on aina ollut intohimoinen yhtyneen Euroopan puolustaja. Presidenttikaudellaan hän puolusti voimakkaasti ajatusta ”Euroopan Yhdysvalloista.” Hän toimi aloitteentekijänä valtionpäämiesten säännöllisille huippukokouksille ja vahvistutti [[Euroopan parlamentti|Euroopan parlamentin]] valtaoikeuksia, eritoten tämän budjettivaltaa. Myös parlamentin valinta yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella oli hänen aloitteitaan. Talouden alueella hän sai aikaan [[EMU|EMU:n]] perustamisen, jonka tehtävänä oli vähentää jäsenvaltioiden välisen valuuttakaupan riskejä.
Uudistusmielisenä GisgardGiscard d’Estaing jatkoi muutoksiaan. Hän heikensi eräitä keskeisiä kansallisia symboleja: kansallislipun sinisestä tehtiin vähemmän aggressiivinen, kansallislaulua soitettiin vähemmän sotilaallisesti ja hyökkäävästi, puheensa hän piti myös englanniksi. Ensimmäisenä valtionpäämiehenä hän pukeutui virallisessa kuvassaan tavalliseen arkipukuun. Myös presidentin virka-asunnon [[Élysée-palatsi]]n tiukkaa ja monimutkaista protokollaa yksinkertaistettiin. Ranskan oloissa nämä muutokset ovat todella merkittäviä.
Vuoden 1981 vaaleissa vasemmiston ehdokas [[François Mitterrand]] voitti GisgardGiscard d’Estaingin toisella vaalikierroksella, ja näin hänestä tuli eläkeläispresidentti 55-vuotiaana.
== Presidenttiyden jälkeen ==
Entisenä presidenttinä GisgardGiscard d’Estaing oli itseoikeutettu istumaan perustuslakia tulkitsevassa valtioneuvostossa ([[Conseil d’État]]), mutta erosi siitä kuitenkin jo heti 1981, jotta säilyttäisi sanomisen vapauden ja kannanottojen mahdollisuuden. Tällöin hän johti hetken 1978 perustamaansa puoluetta.
=== Uudet yritykset ===
GisgardGiscard d’Estaing palasi vanhalle ”läänitykselleen” [[Auvergne]]en, jossa hän pääsi aluehallinnon puheenjohtajaksi, mutta epäonnistui yrityksissään päästä [[Clermont-Ferrand]]in kaupunginjohtajaksi. Tämän jälkeen hän jättäytyi pois varsinaisesta kansallisesta politiikasta ja keskittyi alueellisen politiikkaan ja Euroopan asioihin.{{lähde}} Hän on ollut sittemmin mm. Euroopan parlamentin jäsen.<ref name="EB"/>
Paikallisvaaleissa 21. ja 29. maaliskuuta 2004 hän ja hänen puolueensa hävisivät sosialistien ehdokkaalle alueparlamentin puheenjohtajuuden [[Puy-de-Dôme]]n alueella. Vasemmiston massiivinen voitto sai GisgardGiscard d’Estaingin lopettamaan osallistumisen päivänpolitiikkaan myös alueellisella tasolla ja hän päätti palata uudelleen perustuslakineuvoston (Conseil d’État) jäseneksi.
=== Eurooppa ===
Vuonna 2001 [[Laeken]]issa Belgiassa pidetyssä Euroopan johtajien kokouksessa GisgardGiscard d’Estaing nimettiin puheenjohtajaksi Euroopan unionin tulevaisuutta pohtivan [[Hallitustenvälinen konferenssi|konventiin]]. Konventin tehtävänä oli yksinkertaistaa Euroopan unioniin liittyvää lainsäädäntöä ja käytäntöjä, ja se päätyi ehdottamaan [[Sopimus Euroopan perustuslaista|EU:n perustuslakisopimusta]]. Puheenjohtaja Valeri GisgardGiscard d’Estaing sai osakseen runsaasti kritiikkiä, eritoten omavaltaisista ja hyvinkin itsenäistä päätöksentekotavoistaan. Melkoinen vastaisku hänelle oli ranskalaisten tekemä kielteinen kannanotto kyseiseen perustuslainomaisen sopimuksen hyväksymiselle.
=== Ranskan Akatemia ===
11. joulukuuta 2003 GisgardGiscard d’Estaing valittiin [[Ranskan akatemia]]an tuolille n:o 16, joka oli vapautunut Senegalin entisen presidentin ja ranskankielisen runoilijan [[Léopold Sédar Senghor]]in kuoleman myötä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.academie-francaise.fr/les-immortels/valery-giscard-destaing | Nimeke = Valéry Giscard d’Estaing | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Academie francaise | Viitattu =22.10.2013 }}</ref> Äänestyksessä hän sai 19 ääntä annetuista 34 äänestä. Tämä ehdokkuus ja valinta ovat herättäneet runsaasti kritiikkiä ranskalaisen älymystön keskuudessa ja on mahdollista, että myös sillä oli osuutensa kansanäänestyksessä, jossa konventin esitys henkilöityi voimakkaasti GisgardGiscard d’Estaingiin.
== Teokset ==
| 