Ero sivun ”Ruusujen sota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
[[Tiedosto:War of Roses Red.png|thumb|Lancasterin ruusu.]]
[[Satavuotinen sota | Satavuotisen sodan]] päättyessä vuonna 1453 Englannin parlamentti oli poliittisesti heikko ja maan hallinto epäjärjestyksessä. <ref> {{Kirjaviite | Nimeke = Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 315 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1988 | Tunniste = ISBN 978-951-0-15101-3}} </ref> '''Ruusujen sota''' tai '''ruusujen sodat''' ({{k-en|Wars of the Roses}}) on yhteisnimitys vuosina [[1455]]–[[1485]] käydyille monimutkaisille taisteluille [[Englanti|Englannin]] kruunusta [[Lancaster-suku|Lancasterin]] ja [[York-suku|Yorkin]] sukujen välillä. Molemmat suvut olivat [[Plantagenet-suku|Plantagenetin suvun]] haaroja, joiden juuret ulottuivat [[Edvard III|Edvard III:een]].
Nimitys ”ruusujen sota” on keksitty jälkikäteen, ja se tulee sukujen tunnusmerkeistä: Lancasterin punaisesta ja Yorkin valkoisesta ruususta. Lancaster-sukua kannatettiin pääosin maan pohjois- ja länsiosissa, kun taas York-suvun kannatus oli suurinta etelässä ja idässä. Ruusujen sota ei kuitenkaan juuri koskettanut väestön valtaosaa, vaan oli [[aateli]]ston sisäistä valtakamppailua. Ruusujen sota oli tärkeimpiä tekijöitä aateliston vallan heikentymisessä, sillä ylhäisaatelisia kuoli taisteluissa suuret määrät. Jotkut aatelissuvut jopa sammuivat kokonaan.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s.316 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1988 | Tunniste = ISBN 978-951-0-15101-3}}</ref> Se vahvisti [[Tudor-suku|Tudor-suvun]] asemaa ja keskusvaltaa. Tudor-suku yhdisti kilpailevat suvut, sillä [[Henrik VII (Englanti)|Henrik VII]] polveutui äitinsä kautta [[Juhana Gent]]istä eli ensimmäisestä Lancasterin herttuasta. Tätä Beaufortin sukuhaaraa pidettiin kyseenalaisena valtaistuimelle, joten Henrik VII nai [[Yorkin Elisabet]]in ja varmisti näin jälkeläistensä olevan oikeutettuja valtaistuimelle. Punavalkoinen Tudorin ruusu symboloi Henrikin ja Elisabetin liittoa ja ruusujen sodan loppumista.
| |||