Ero sivun ”Haapakosken ruukki” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
kh
Rivi 1:
'''Haapakosken rautaruukki''' on toiminut vuodesta [[1842]] [[Pieksämäen maalaiskunta|Pieksämäen maalaiskunnassamaalaiskunnan]] Haapajoen varrella [[Haapakoski (Pieksämäki)|Haapakoskella]] toiminut rautavalimo. Raudan valmistus [[järvimalmi]]sta päättyi [[Ruukki (varhainen teollisuusalue)|ruukissa]] vuonna [[1904]], mutta ruukin tiloissa on kuitenkin jatkunut valimo- ja konepajatoiminta aina nykypäivään saakka.
 
== Ruukin historiaa ==
 
Haapakosken ruukin perusti [[kruununvouti]] ja Pieksämäen ruotupataljoonan päällikkö, kapteeni Johan Fredrik Molander, joka oli hankkinut muutamia maatiloja Haapakosken seudulta. Hän sai 1842 luvan rakentaa [[masuuni]]n, kankirautavasarapajan ja nippupajan. Haapakoskella oli jo ennestään mylly ja sinne rakennettiin myös valimo ja ruukin omiin tarpeisiin sahalaitos. Molanderin yhtiökumppanina oli [[Mikkelin lääni]]n [[lääninkamreeri]], kamarineuvos Johan Reinhold Holmberg, mutta Molander luopui pian ruukin osakkuudesta ja hänen tilalleen tuli ruotsalainen Johan Ernst August Boije. Boije oli ollut aiemmin mukana [[uudistamassa Varkauden ruukki]]a uudistamassaruukkia, ja hän ryhtyi johtamaan Haapakoskensamanlaista ruukkiatoimintaa Haapakoskella.
 
Raudan sulatus ruukilla alkoi [[30. joulukuuta]] [[1844]], kun masuuni käynnistyi ensimmäisen kerran. Vuonna 1849 valmistui ruukille paja ja valimo. Ruukin masuuni ja kankirautapaja olivat kuitenkin vain ajoittain käytössä ja kankirautapaja oli jopa käyttämättömänä kuuden vuoden ajan. Ruukin käyttämä järvimalmi oli hyvälaatuista, mutta sitä oli niukalti. Erämaassa sijainneen ruukin kulkuyhteydet olivat huonot eikä sinne aluksi johtanut edes kunnollista tietä. Ruukin tuotteiden vienti päämarkkinoille [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] vei myös aikaa, koska [[Saimaan kanava]] ei ollut vielä valmistunut. Ruukki rakensi myöhemmin sulkukanavan, jossa korkeusero oli 2,7 metriä, Haapajärven ja Pieni-Uhijärven väliin saadakseen paremman kulkuyhteyden [[Saimaa]]lle.
 
Vuonna 1856 ruukin pääosakkaaana ollut Holmberg teki [[konkurssi]]n. Tämän johdosta myös Boije oli pakotettu myymään osuutensa ruukista, ja helmikuussa 1857 sen osti pietarilainen kauppias Josef D. Thompson. Thompson myi omistamansa Haapakosken ja [[Huutokosken ruukki|Huutokosken ruukit]] edelleen jo syyskuussa 1857 pietarilaiselle kollegineuvos [[Nikolai Putilov]]ille.
Rivi 15:
Vuonna 1886 perustettiin ''Oravin Tehdas Osakeyhtiö'' (myöh. ''Oravi-Haapakosken Tehtaat Osakeyhtiö''), jonka omistuksessa olivat Haapakosken, Huutokosken ja Oravin ruukit. Haapakosken ruukin omisti vuosina 1889–1906 ja 1930-luvulta 1960-luvulle Degermanin suku. Ruukin kuljetusyhteydet paranivat huomattavasti, kun vuonna 1889 avattiin liikenteelle Haapakosken kautta kulkeva [[Savon rata]] ja Haapakoski sai myös oman aseman. Ruukille valmistui 1896 kupoliuunilla varustettu putkivalimo ja myöhemmin rakennettiin myös konepaja, levyosasto ja puusepäntehdas. Raudan valmistui päättyi lopullisesti 1904, kun masuuni suljettiin ja muutettiin vesitorniksi. Tästä lähtien Haapakoskelle keskityttiin valimo- ja konepajatuotteisiin.
 
==Haapakosken Tehdas Osakeyhtiö==
Oravi-Haapakosken Tehtaat Osakeyhtiö teki konkurssin 1905. Konkurssi merkitsi Oravin ruukin toiminnan loppumista, mutta Haapakosken laitoksista muodostettiin samana vuonna uusi yhtiö nimeltä ''Haapakosken Tehdas Osakeyhtiö''. Tämä yhtiö on toiminnassa vielä nykyäänkin. Haapakoskella valmistettiin nyt päätuotteina raudasta valettuja paine- ja viemäriputkia sekä pystyvaluina muhvi- ja laippaputkia. Lisäksi valmistettiin erilaisia koneita ja laitteita selluloosa-, tekstiili- ja metalliteollisuuden käyttöön. Sotavuosina 1939–1944 Haapakosken Tehdas Oy valmisti sotatarvikkeita puolustusvoimille.
 
Vuoden 1945 jälkeen raudasta valettujen viemäriputkien valmistus siirtyi [[Korso]]on 1942 perustetulle ''Valu Oy'':lle, joka oli Haapakosken Tehtaan ja [[Primo|Primon Osakeyhtiön]] tytäryhtiö.
 
Haapakosken Tehdas Oy oli 1960-luvulla [[Kymmene|Kymmene Oy]]:n omistuksessa ja sitä uhkasi jo lakkauttaminen. Tehtaan osti 1966 Juhani Luhtinen, joka johti sitä vuoteen 1998 saakka. Sen jälkeen tehdasta johti hänen poikansa Timo Luhtinen. Haapakosken Tehdas Oy valmisti erilaisia valimo- ja konepajatuotteita muun muassa venttiileitä, paineputkia, sulkuluukkuja, arinarautoja ja paloposteja. Valimon vuosituotanto oli noin 600–800 tonnia vuodessa ja vakituisia työntekijöitä oli 12. Valimo valmisti kahdella induktiouunilla ja kahdella kupoliuunilla harmaa- ja pallografiitti[[valurauta]]a sekä hieman valu[[teräs]]tä.

Joulukuussa 2011 Haapakosken Ruukkiruukki siirtyi Kauppiaskauppias Pauli. K. Väänäsen omistukseen. Alueella on tehty rakennusten kunnostus- ja ja ympäristön raivaustöitä. Ruukkiin pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla ja tapahtumapäivinä.
 
== Ruukin rakennukset ja niiden suojelu ==
 
Haapakosken ruukkimiljöö on varsin hyvin säilynyt, vaikka monet alueen rakennukset ovatkin rapistuneet. Ruukinkartanon ulkoasu on vuodelta 1872, vaikkakin sen vanhimmat osat ovat jo vuodelta 1843. Vanha masuuni sortui osittain 1983, mutta sitä on restauroitu 1990-luvun lopulla. Masuunin ympärillä olevat tiiliset tehdasrakennukset ovat pääosin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Tiilinen ruukin konttorirakennus on peräisin 1920-luvulta ja myös vanhempi 1800-luvun puolivälissä rakennettu konttorirakennus on säilynyt. Haapakosken yhdistetty koulu ja seuratalo on 1900-luvun alusta.
 
[[Museovirasto]] on määritellyt Savon järvimalmiruukit, joihin kuuluvat Haapakosken ohella ohella myös [[Jyrkkäkosken ruukki|Jyrkkäkosken]] ja [[Salahmin ruukki|Salahmin]] ruukit, [[Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa|valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi]].<ref>{{RKY|id=2031|Nimi=Savon järvimalmiruukit}}</ref>