Ero sivun ”Johannes Virolainen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 75:
== Varhainen poliittinen ura ==
===Kekkosen luottomies===
Johannes Virolainen nousi eduskuntaan ensimmäisissä sodanjälkeisissä vaaleissa [[1945]]. Hänet valittiin pian Maaseudun nuorten liiton puheenjohtajaksi ja Maalaisliiton varapuheenjohtajaksi, ja hän nousi yhdeksi puolueensa voimahahmon [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] luottomiehistä. Kekkonen muodosti [[Kekkosen I hallitus|ensimmäisen hallituksensa]] [[Suomen presidentinvaali 1950|vuoden 1950 presidentinvaalin]] jälkeen ja pyysi Virolaista sisäministerin paikalle, mutta Virolainen kieltäytyi vedoten kiireisiinsä [[väitöskirja]]nsa viimeistelyssä. Virolaisen pitkä ministeriura alkoi lokakuussa 1950, kun hän tuli mukaan hallitukseen hänen edeltäjänsä [[Lauri Riikonen|Lauri Riikosen]] siirryttyä [[Kuopion lääni]]n [[maaherra]]ksi.<ref>Johannes Virolainen: ''Muistiinpanoja ja myllykirjeitä'', s. 36.</ref> Samassa yhteydessä alkoi myös toisen karjalaissyntyisen poliitikon [[Teuvo Aura]]n ura valtioneuvoston jäsenenä hänen tullessaan kauppa- ja teollisuusministeriksi.<ref>Virolainen: Muistiinpanoja ja mylykirjeitä'', s. 39.</ref> Vuoden 1952 puoluekokouksessa [[Sotkamo]]ssa Virolainen asettui [[Arvo Korsimo]]n vastaehdokkaaksi Maalaisliiton puoluesihteerin vaaliin, mutta Korsimo voitti hänet selvin numeroin.<ref>Johannes Virolainen: ''Polun varrelta'', s. 336–337.</ref>
1950-luvulla Virolainen oli Kekkosen yhteistyökumppanina kaikissa tämän hallituksissa: toisena sisäministerinä 1950–1951, kansliaministerinä 1951, pääministerin sihteerinä 1952–1953, opetusministerinä 1953–1954 ja ulkoasiainministerinä 1954–1956. Ulkoministerikautenaan Virolainen sai "tietämättömän ulkoministerin" liikanimen, koska Kekkonen ja presidentti [[J. K. Paasikivi]] eivät kertoneet hänelle matkastaan Moskovaan loppuvuodesta [[1955]]. Matkan tuloksena Neuvostoliitto palautti Suomelle [[Porkkalan vuokra-alue]]en. Porkkalan luovutusasiakirjan allekirjoittivat Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystössä tammikuun lopulla 1956 Suomen edustajina Kekkonen ja Virolainen sekä Neuvostoliiton edustajina suurlähettiläs [[Viktor Lebedev]] ja varapääministeri [[Mihail Pervuhin]].<ref>''Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1957'', s. 26. Helsinki: Otava, 1956.</ref> Kekkosen noustua presidentiksi [[1956]] Virolainen jatkoi puolueensa vakioministerinä.
| |||