Ero sivun ”Johannes Virolainen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 136:
[[Eduskuntavaalit 1983|Vuoden 1983 eduskuntavaaleista]] tuli protestipuolue SMP:n toinen voittokulku vuoden 1970 jälkeen; puolue vei ääniä niin Keskustalta kuin SKDL:ltäkin. Keskustan kanssa vaaliliitossa olleet [[Suomen Kristillisdemokraatit|kristilliset]] onnistuivat äänien keskittämisessä erinomaisesti [[Impi Muroma]]n noustessa kansanedustajaksi yli 7 000 äänellä. Uudenmaan keskustalaisista ehdokkaista Marjatta Väänänen sai reilut 6 100 ääntä ja säilytti paikkansa. Valtakunnallista huomiota herätti, että Virolaisen saamat 5 626 ääntä eivät riittäneet läpimenoon, vaan hän putosi 38 eduskuntavuoden jälkeen.<ref>Seppinen 2002, s. 554.</ref>
Virolaisen suosiota laski myös vuonna [[1979]] julkisuuteen tullut avioero [[Kaarina Virolainen|Kaarina Virolaisesta]] ja suhde kansanedustaja [[Kyllikki Virolainen|Kyllikki Stenrosiin]], jonka kanssa hän oli avioitunut keväällä [[1981]]. Riitaisa omaisuuden jako entisten puolisoiden välillä saatiin asianajajien välityksellä päätökseen vasta vuoden [[1983]] aikana.<ref>Seppinen 2002, s. 518.</ref> Virolaisen yksityiselämän vanhoillisessa keskustakentässä herättämän pahennuksen on nähty vaikuttaneen osaltaan Virolaisen putoamiseen eduskunnasta. Paremmin ei käynyt [[Helsingin vaalipiiri]]ssä kansanedustajaehdokkaana olleelle Kyllikki Virolaiselle, joka jäi neljännelle varasijalle. Vuoden 1982 presidentinvaalin yhteydessä hän oli valitsijamiehenä kerännyt miehelleen jättipotin ja tällöin hänen eduskuntapaikkaansa seuraavissa vaaleissa oli pidetty miltei varmana.<ref>Savola (toim.), s. 141.</ref>
===IPU:n puheenjohtajana===
| |||