Ero sivun ”Taras Ševtšenko” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p vain pieni kirjoitusvirhe korjattu
SeppVei (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 11:
<blockquote>”Äidinkieli sitoi ukrainalaisen sivistyneistön kansaan, millä ei ollut vain kirjallista merkitystä, koska kirjallinen liike merkitsi myös kansallista nousua. Ensimäisenä huomattavana yhdyssiteenä kansanrunouden ja uuden kirjallisen suunnan välillä oli [[I. P. Kotljarevskyn]] v. 1798 julkaisema pilamukaelma Aeneidistä, jossa tekijä hämmästytti ukrainalaista sivistyneistöä avaamalla sen nähtäväksi kansankielen aarteet, ja kansan elämän ja harrastukset. Kotljarevskyn alkama sarja kansankuvauksia herätti pian vastakaikua yleisössä, vieläpä aina Pietarissa ja Varsovassa asti, eikä kestänyt kauan, kun vanhat kasakkasankarit alkoivat himmetä uuden nimettömän, kollektiivisen sankarin, harmaan rahvaan rinnalla, jonka pyrkimykset vapauteen ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen innostuttavat etenkin nuorempaa polvea.
 
Tämän polven suuri edustaja, kansallisrunoilija ja politikkopoliitikko Taras Shevtshenko antoi ennen muita ukrainalaisten kansalliselle itsetunnolle voimakasta nousua demokraattisessa ja humaanissa hengessä ja kääntyi ratkaisevasti pois »vanhan kasakkajärjestyksen» ihailijoista, jotka eivät osanneet asettua puolustamaan itse kansan intressejä. Hänen ja hänen aatetovereittensa todelliseksi sankariksi tuli vallankumouksellinen kansa ja sellainen uusi kasakkakunta, joka asettaa päämääräkseen yhteiskuntajärjestyksen missä ei ole »herraa eikä renkiä». Radikaalinen runoilija uneksi uutta kansallista kapinaa, joka puhdistaisi vääryyttä kärsivän maan »Varsovan kuonasta ja Moskovan loasta» ja joka hävittäisi rajoitukset ja etuoikeudet orjuutettujen ja orjuuttajain, s. o., ainakin pääasiallisesti katsottuna, ukrainalaisten ja muukalaisten väliltä ja loisi Ukrainasta »suuren, uuden, vapaan perheen»!
 
Shevtshenkon runoudella on suuri kulttuurihistoriallinen merkitys, mutta koska se on ulkopuolella käsittelypiiriämme, niin emme sen sisältöön tässä kajoa. Lähempänä meitä sen sijaan on nyt Shevtshenkon poliittisen toiminnan sisältö. Mitä se käsitti, siitä antaa meille paraimman kuvan n.s. [[Kyrillo-Metodilainen seura]], jonka sielu – joskaan ei perustaja – Shevtshenko oli.”<ref name=ukraina_ja_ukrainalaiset_9295>Reino Silvanto, [["Ukraina ja ukrainalaiset"]] (Otava, 1919) s. 92 - 95</ref></blockquote>