Ero sivun ”Tiflisin pankkiryöstö 1907” versioiden välillä

Georgialainen bolševikki Josif Stalin oli keväällä 1906 koonnut puoluetta palvelleen ryöstökoplan, jonka keskeinen henkilö oli hänen lapsuudenystävänsä Simon Ter-Petrosjan eli ”Kamo”. Joukkio oli tehnyt sen jälkeen useita menestyksekkäitä ryöstöjä Georgiassa. Stalin ilmeisesti alkoi suunnitella valtionpankin rahakuljetuksen ryöstöä syksyllä 1906 saatuaan pankkivirkailijana työskennelleen vanhan koulutoverinsa Voznesenskin kautta käyttöönsä rahoja kuljettaneiden postivaunujen salaiset aikataulut. Lenin ilmeisesti antoi georgialaiselle koplalle valtuudet kunnianhimoisen suunnitelman toteuttamiseen, ja Krasin toimitti heille kotitekoisia pommeja. Ter-Petrosjan kokosi ryöstöä varten kaksikymmenmiehisen vakiokoplansa tueksi monta kymmentä miestä ja viisi naista käsittäneen iskujoukon. Hän erosi nimellisesti puolueesta, jotta ei rikkoisi Lontoon puoluekokouksen päätöstä. Hän myösoli lähesvähällä menettimenettää toisen silmänsä, kun yksipommeja pommeistakuukautta räjähtiennen ryöstöä viritettäessä hänenyksi käsiinsäräjähti kuukauttahänen ennen ryöstöäkäsiinsä, mutta hän johti silti operaatiota paikan päällä.<ref>Montefiore 2008, s. 34–35, 159–162, 169–172, 174, 183.</ref>

Aseistetut ryöstäjät iskivät rahoja kuljettaneiden postivaunujen kimppuun, kun ne aamupäivällä 26. kesäkuuta saapuivat Tiflisin keskustan Jerevan-aukiolle, jonka lähellä valtionpankin konttori sijaitsi. Ter-Petrosjan oli odotellut postivaunuja aukiolla hevosen kanssa ratsuväen kapteeniksi naamioituneena. Vaunuja kohti heitettiin kymmenen kotitekoista kranaattia, ja aukiota vartioineita poliiseja ja kasakoita alettiin ampua joka suunnalta pistooleilla sekasorron aiheuttamiseksi. Vaunujen kyydissä olleet valtionpankin kassanhoitaja Kurdjumov ja kirjanpitäjä Golovna saivat välittömästi surmansa, ja heidän ruumiinsa räjähtivät kappaleiksi. Aukion tyhjennyttyä rahasäkit lastattiin postivaunuista Ter-Petrosjanin ohjastamiin toisiin vaunuihin, jotka karauttivat pois paikalta ennen poliisin vahvistuksien saapumista. Yhtäkään ryöstöön osallistuneista ei saatu paikanitse päältäpaikalla kiinni.<ref>Montefiore 2008, s. 31–40.</ref>

Ei tiedetä, osallistuiko Stalin henkilökohtaisesti ryöstöön. LegendanTarinan mukaan hän olisi heittänyt ensimmäisen kranaatin läheisen palatsin katolta tai jopa johtanut hyökkäystä aukiolla. Todennäköisesti hän enintään seurasi tapahtumia etäältä tai luultavammin ei ollut paikalla lainkaan. Erään tiedon mukaan hän oli saman päivän aamuna Tiflisissä antamassa ohjeita ryöstäjille, mutta poistui kaupungista ennen iskun alkua välttääkseen kiinni jäämisen.<ref>Montefiore 2008, s. 35, 38, 184.</ref>

Pian ryöstön jälkeen paljastui, että ryöstösaaliista 100&nbsp;000 ruplaa oli merkittyjä tai sarjanumeroiltaan tunnettuja seteleitä, jotka olisi helppo jäljittää. Koko saalis toimitettiin kaikesta{{Selvennä|Puuttuuko sana?}} ulkomaille vaihdettavaksi. Viranomaiset saivat pian selville ryöstön yhteyden bolševikkeihin ja ryhtyivät entistä tarmokkaammin etsimään heidän johtajiaan, jolloin Lenin joutui pakenemaan Suomesta ulkomaille. Hän pääsi palaamaan Venäjälle vasta kymmenen vuotta myöhemmin [[Helmikuun vallankumous|vallankumouksen]] jälkeen. Stalin joutui pakenemaan kotimaastaan Georgiasta, jonne hän ei enää koskaan palannut pysyvästi asumaan. Krasin ja [[Aleksandr Bogdanov]] kaappasivat itselleen osan ryöstösaaliista, minkä seurauksena Lenin riitautui heidän kanssaan. Lopulta lähes kaikki rahojen vaihtamista Länsi-Euroopassa yrittäneet bolševikit jäivät kiinni. eikä ryöstösaaliista ollut puolueelle juuri mitään hyötyä. Rahanvaihtajista [[Maksim Litvinov]] jäi kiinni [[Pariisi]]ssa.<ref name="Montefiore185">Montefiore 2008, s. 41, 185–189, 247–248.</ref>

Tiflisin pankkiryöstö haittasi suuresti bolševikkien ja koko sosiaalidemokraattisen puolueen julkisuuskuvaa. Menševikit perustivat kolme eri komiteaa tutkimaan puolueen jäsenten sekaantumista ryöstöön. Tiflisissä toiminutta tutkintakomiteaa johti [[Noe Žordania]], [[Baku]]n komiteaa Silibistro Džibladze ja ulkomailla toiminutta komiteaa [[Georgi Tšitšerin]]. Tutkinnan seurauksena menševikkien hallitsemat Tiflisin ja Bakun puolueosastot päättivät erottaa vastuullisena pidetyn Stalinin puolueesta rangaistuksena puoluekokouksen päätösten rikkomisesta. Erottamista ei vahvistettu puolueen keskuskomiteassa, bolševikit eivät koskaan tunnustaneet sitä, ja Stalin kiisti myöhemmin sen tapahtumisenpäätöksen tekemisen kokonaan. Keväällä 1918 Stalin haastoi menševikkijohtaja [[Julius Martov]]in oikeuteen kunnianloukkauksesta, kun tämä oli julkaissut Stalinin puolueesta erottamista käsitelleen artikkelin. Kun Martov vaati kutsumaan [[Moskova]]ssa pidettyyn oikeudenkäyntiin georgialaisia todistajia, oikeus hylkäsi koko jutun käsittelyn.<ref name="Montefiore185" /> Stalin järjesti [[Yleisvenäläinen toimeenpaneva keskuskomitea|yleisvenäläisen toimeenpanevan keskuskomitean]] kumoamaan oikeuden päätöksen, mutta ei vaatinut uutta käsittelyä.<ref>Vladimir N. Brovkin: ''The Mensheviks after October – Socialist Opposition and the Rise of the Bolshevik Dictatorship'', s. 110–123. Cornell University Press, Ithaca 1987.</ref>

*Simon Sebag Montefiore: ''Nuori Stalin'' (suom. Seppo Hyrkäs). WSOY, Helsinki 2008. Alkuteos ''Young Stalin'' 2007.