|
| osaluokka = [[Istukkanisäkkäät]] ''Eutheria''
| lahko = [[Petoeläimet]] ''Carnivora''
| alalahko = ''[[Caniformia]]'' <ref name="Wilson&Reeder">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bucknell.edu/msw3/browse.asp?s=y&id=14000825 | Nimeke = ''Nyctereutes procyonoides'' | Tekijä = Wilson, Don E. Wilson & Reeder, DeeAnn M. Reeder| Julkaisu = Mammal Species of the World | Julkaisija = Bucknell University | Ajankohta = 2005 | Viitattu = 1.8.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref>
| heimo = [[Koiraeläimet]] ''Canidae''
| suku = ''[[Nyctereutes]]''
== Piirteet ==
[[Tiedosto:Nyctereutes procyonoides (Raccoon dog) fur skin.jpg|thumb|130px|vasen|Supikoiran levitetty nahka.]]
[[Tiedosto:Racoondogskull.jpg|thumb|130px|vasen|KalloSupikoiran kallo.]]
=== Koko ja ulkonäkö ===
Supikoiran kokonaispituus on noin 65–100 senttimetriä, josta vartalon osuus on 45–70 cm senttimetriä ja hännän 20–30 cm senttimetriä.<ref name="Valste 2001">{{Kirjaviite | Tekijä = Valste, Juha| Nimeke = Nisäkkäät| Suomentaja = | Vuosi = 2001| Luku = | Sivu = 100–103| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN |Isbn=951-0-25336-7|Suomentaja=}}</ref> SenSupikoiran säkäkorkeus on 20–30 cm senttimetriä. Eläin painaa 5–10 kilogrammaa, ja on painavimmillaan syksyllä ennen talviunen alkamista<ref name="MTT"/>. Turkistarhoilla kasvatetut supikoirat voivat kasvaa yli 10 kg:nkilogramman painoisiksi<ref name="MTT"/> ja poiketa väritykseltään luonnonvaraisista yksilöistä.<ref name="turkistieto"/> Pitkä ja tuuhea mustan-, ruskean-, harmaan- ja valkoisenkirjava turkki saa sen näyttämään todellista kokoaan suuremmalta. Turkki on paksuin syksyllä ja talvella, ja sen pohjavilla on hyvin tiheää. Nuoret yksilöt ovat lyhytkarvaisempia ja ruskeampia kuin aikuiset.<ref name="Valste 2001"/> Supikoiran korvat ovat pyöreäkärkiset, lyhyt ja terävä kuono<ref name="MTT"/> on valkoinen ja silmänympärykset, posket, jalat ja vatsa mustat.<ref name="Valste 2001"/> Kaukaa katsottuna supikoiran vartalo voi näyttää poikkiraitaiselta. Pää on suhteellisen pieni,<ref name="MTT"/>. Raajatraajat ovat ohuet ja lyhyet.<ref name="Valste 2001"/> Supikoira muistuttaa ulkonäöltään [[Puolikarhut|puolikarhuihin]] kuuluvaa [[pesukarhu]]a eli supia,<ref>[http://runeberg.org/pieni/4/0283.html Pieni Tietosanakirja 1925–1928], sivus. 510. Viitattu 24.11.2010.</ref>, mistä se on saanut suomen- ja englanninkieliset nimensäkin.<ref name="Nurminen86"/><ref name="Nummi1995"/> Myös supikoiran tieteellinen lajinimi ''procyonoides'' viittaa [[Pesukarhut|pesukarhuihin]] (''Procyon'').
=== Ääntely ===
=== Luontainen levinneisyys ===
Supikoira elää luontaisesti [[Tyynimeri|Tyynenmeren]] läheisyydessä Itä-Aasiassa, jossa sen levinneisyys ulottuu [[Japani]]in, Itä-[[Kiina]]an,<ref name="Nummi88"/>, [[Mongolia]]an, [[Korean niemimaa]]lle, [[Venäjä]]lle<ref name="Wilson&Reeder" /> ja [[Vietnam]]iin.<ref name="IUCN"/> Sen leviämisen luontaisesti Aasian keskiosiin ja lännemmäs ovat estäneet luultavasti mantereen sisäosien ankarat talvet.<ref name="Nummi1995"/>
=== Siirtoistutukset ===
Vuosina 1929–1955<ref name="SL4/2010">{{Lehtiviite | Tekijä= Koskimies, Pertti| Otsikko= Supikoira sopeutuu mainiosti| Julkaisu= Suomen Luonto| Ajankohta= 2010|Numero= 4| Sivut= 12| Julkaisija= Suomen luonnonsuojeluliitto}}</ref> supikoiraa [[Siirtoistutus|istutettiin]] kaikkiaan 9 100 yksilöä turkiseläimiksi [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] Euroopan-puoleisiin osiin, kuten [[Ukraina]]an ja [[Valko-Venäjä]]lle. Joidenkin lähteiden mukaan siirrot aloitettiin Keski-Venäjällä jo vuonna 1928, ja Länsi-Venäjällä vasta 1934.<ref name="Nummi88"/> Istutusalueilta laji on levinnyt muualle Eurooppaan. 1970-luvun lopulla laji saavutti [[Ranska]]n.<ref name="Nummi88"/> Nykyään sitä tavataan yleisenä myös [[Baltian maat|Baltian maissa]] ja [[Puola]]ssa,<ref name="SL4/2010"/> jasekä harvinaisempana lähes koko Euroopassa [[Islanti]]a, [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]]a ja [[Välimeri|Välimeren]] maita lukuun ottamatta.<ref name="Wilson&Reeder"/> [[Uzbekistan]]issa on erillinen populaatio, jonka alkuperää ei tiedetä.<ref name="IUCN" />
Suomea lähimmät istutukset tehtiin [[Syväri]]n eteläpuolelle ja [[Ilmajärvi|Ilmajärven]] lähistölle.<ref name="Valste 2001"/> Ensimmäinen tunnettu supikoirahavainto Suomesta on nykyisin Venäjään kuuluvasta [[Suistamo]]sta vuodelta 1939. Nykyisen Suomen alueelta ensimmäinen havainto on [[Keuruu]]lta vuodelta 1949,<ref>Kauppinen, Jukka: ''Hämmästyttävä monimuotoisuus. Luonnon tapahtumia, kansan tietoa, museohavaintoja'', s. 185. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 7. Hämeenlinna 2007, s. 1852007.</ref> vaikkakin joidenkin lähteiden mukaan [[KainuuKainuun maakunta|Kainuussa]]ssa pyydystettiin kolme yksilöä jo vuosina 1935–1939 ja [[Forssa]]n lähellä yksi vuonna 1941.<ref name="Nummi88"/> Vuoteen 1953 mennessä havaintoja oli jo 16 yksilöstä.<ref name="Valste 2001"/> Ensi kerran lajin tiedetään lisääntyneen Suomessa [[Uukuniemi|Uukuniemellä]]<ref name="Nummi88"/> vuonna 1962. Laji saapui maahan Karjalankannasta pitkin ja Laatokan pohjoispuolelta sekä pohjoisesta [[Kuolan niemimaa|Kuolan]] kautta.<ref name="Nummi88"/> Supikoira oli Suomessa rauhoitettu vuosina 1955–1960.<ref>Asetus Saimaan hylkeen ja supikoiran rauhoittamisesta. Suomen asetuskokoelma 4.3.1955/110. Kumottu 16.12.1960/489.</ref> Laji runsastui 1960-luvun puoliväliin asti varsin hitaasti, mutta 1970-luvulla leviäminen kiihtyi huomattavasti.<ref name="Nummi1995">{{Kirjaviite | Tekijä = Nummi, Petri| Nimeke = Mäyränelämää ja myyräntöitä| Vuosi = 1995| Sivu = 63-6663–66| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Tammi| Tunniste = ISBN |Isbn=951-31-0547-4 }}</ref> Kannat olivat huipussaan 1980-luvun puolivälissä ja ovat sen jälkeen hieman taantuneet. Nykyisin sitäsupikoiraa tavataan suurimmassa osassa maata [[Pohjoinen napapiiri|napapiiri]]ä myöten, lumisessa Pohjois-Suomessa se ei kuitenkaan tule kovin hyvin toimeen.<ref name="Valste 2001"/> 2000-luvulla supikoira on kuitenkin alkanut levitä yhä pohjoisemmaksi Lappiin.<ref name="YLE2010">{{Verkkoviite|tekijä=|Osoite=http://yle.fi/alueetuutiset/lappi/2010/07/lintukannoille_haitallinen_supikoira_leviaa_lappin_1852428.html3-5602567|Nimeke=Lintukannoille haitallinen supikoira leviää Lappin|Julkaisu=Yle.fi Uutiset|Ajankohta=24.7.2010|Julkaisija=YLE Lappi|Viitattu=127.85.20102017}}</ref> Suomessa on ollut myös paljon [[TurkistarhaTurkistarhaus|turkistarhoja]], joista supikoiria on karannut luontoon. 1990-luvun puolivälissä Suomessa arveltiin olevan keväisin noin 40 000 ja loppukesällä 175 000 yksilöä,<ref name="Nummi1995"/> ja vuonna 2010 arvio oli kasvanut puoleen miljoonaan yksilöön<ref name="HS2010"/>. Korkean syntyvyyden tuottoa on pienentänyt ja kannan kasvua hidastanut lähinnä supikoirien korkea luonnollinen kuolevuus ja ihmisen harjoittama metsästys.<ref name="Nummi1995"/>
Muissa [[Pohjoismaat|Pohjoismaissa]] supikoira on uudempi ja harvalukuisempi tulokas kuin Suomessa.<ref name="HS2010"/> [[Ruotsi]]ssa tehtiin ensimmäinen supikoirahavainto jo 1940-luvulla,<ref name="Nummi88"/> mutta mutta sen jälkeen lajia ei tavattu maassa vuosikymmeniin. Seuraava supikoira pyydystettiin Ruotsissa vasta vuonna 2006, ja vuoteen 2010 mennessä oli metsästetty kaikkiaan noin 60 yksilöä.<ref name="HS2010"/> Suurin osa niistä oli löydetty [[Norrbotten]]in maakunnasta, jonne ne olivat saapuneet Suomesta [[Tornionjoki|Tornionjoen]] ylitse.<ref name="HS2010"/> Vuonna 2010 maan kannan kooksi arvioitiin muutama sata yksilöä.<ref name="HS2010"/> [[Norja]]ssa oli tuolloin havaittu vasta neljä yksilöä, ja [[Tanska]]ankin laji oli vasta leviämässä Saksan kautta.<ref name="HS2010"/> Syksyllä 2010 Pohjoismaat aloittivat yhteistyönä kolme vuotta kestävän ja 5,3 miljoonaa euroa maksavan projektin, jonka tavoitteena on estää supikoiran levinneisyyden laajeneminen Pohjoismaissa.<ref name="HS2010"/> EU:n ja Ruotsin ympäristöhallinnon kustantaman hankkeen pääkeinoina ovat lajin metsästyksen tehostaminen maiden rajaseuduilla, kuten Suomen Länsi-Lapissa, ja eläinten vaellusten tutkimus radiopantojen avulla.<ref name="HS2010"/>
Supikoiran menestyksen syinä ovat olleet sen [[kaikkiruokaisuus]], kyky vaipua talviuneen ja tehokas lisääntyminen.<ref name="Valste 2001"/> Yksittäinen yksilö saattaa yhden kesän aikana vaeltaa 500 kilometrin päähän lähtöpaikastaan.<ref name="HS2010"/> Nopean alkuleviämisen aikana 1900-luvun puolivälissä lajin levinneisyysalueen raja siirtyi Euroopassa länteen jopa 40 kilometrin vuosivauhdilla,<ref name="SL4/2010"/> mutta nyttemmin supikoirakantojen kasvu [[Keski-Eurooppa|Keski-Euroopassa]] näyttää hidastuneen. On kuitenkin arveltu, että [[ilmaston lämpeneminen]] saattaa tulevaisuudessa edistää lajin leviämistä entistä pohjoisemmaksi.<ref name="IUCN"/> Nykyisin supikoiran levinneisyys rajoittuu alueelle, jolla vuoden keskilämpötila on yli nollanollan celciusastettayläpuolella, lumipeite alle 80 senttimetriä paksu, lumisen ajan kesto alle 175 vuorokautta ja kasvukauden kesto vähintään 135 vuorokautta vuodessa.<ref name="IUCN"/>
Laajan levinneisyytensä ansiosta laji ei ole [[Uhanalaisuus|uhanalainen]], vaan se [[Uhanalaisuusluokitus|luokitellaan]] [[Elinvoimainen laji|elinvoimaiseksi]].<ref name="IUCN" /> Se ei myöskään kuulu [[CITES]]-sopimuksella suojattaviin lajeihin.<ref name="IUCN"/><ref name="turkistuottajat">{{Verkkoviite |tekijä=|ajankohta=|kieli={{vanhentunut linkki}}|Osoite= http://www.ffs.fi/wps/wcm/connect/4b9d0c004c280442b66db65162c4eee0/Supi_esite16.3_nippukuvalla.pdf?MOD=AJPERES&CACHEID=4b9d0c004c280442b66db65162c4eee0| Nimeke= Suomensupi – vastuullisesti tuotettua luksusta| Julkaisu= ffs.fi| Julkaisija= Turkistuottajat Oyj| Viitattu= 4.3.2011}}</ref>
== Elinympäristö ==
[[Tiedosto:Tanuki 0161.jpg|150px|thumb|Japaninsupikoirat eli tanukit elävät usein ihmisen läheisyydessä.]]
Supikoiran tyypillistä elinympäristöä ovat kosteat ja rehevät [[Lehtimetsä|lehti]]- ja sekametsät, joissa on runsaasti aluskasvillisuutta. Laji viihtyy erityisesti [[Suo|soiden]], järvenrantojen, jokien ja purojen läheisyydessä ja erityisesti syksyisin peltojen laitamilla. Sitä ei yleensä tavata suurissa luonnontilaisissa erämaissa.<ref name="IUCN" /> Suomen saaristossa laji suosii kuitenkin kuivia mäntymetsiä, joissa kasvaa [[variksenmarja]]a.<ref name="IUCN"/> Supikoiria elää myös ihmisasutuksen lähellä, ei kuitenkaan kaupunkien keskusta-alueilla.
== Elintavat ==
Supikoirat elävät yleensä pareittain.<ref name="Nummi1995"/> Kesästä syksyyn ja toisinaan talvenkin yli emoilla on poikaset seuranaan. Lajin reviirin koko vaihtelee: Japanin tanukeilla tyypillisen elinpiirin laajuus on 10–50 hehtaaria ja Euroopan ussurinsupikoirilla 100–200 hehtaaria,<ref name="Nurminen86"/> joskus kaikkein karuimmilla alueilla enintään 2 000 hehtaaria.<ref name="Nummi1995"/> Se on eläimen kokoon nähden siis suhteellisen pieni. Reviirirajat eivät ole kovin tiukat, vaan useat parit voivat käyttää samoja ruokailupaikkoja; samoilla alueilla liikkuvien parien välisiä suhteita ei kuitenkaan tunneta kovin hyvin.<ref name="Nurminen86"/> Sosiaalisissa tilanteissa ne viestivät pitämällä häntäänsä ilmassa.<ref name="Nurminen86"/> Arvojärjestyksessä alimpana olevat eivät kuitenkaan heiluta häntäänsä.<ref name="MTT"/><ref name="Nurminen86"/> Yhdessä elävät supikoirat sukivat usein toistensa turkkeja.<ref name="MTT"/>
Tarvittaessa supikoira voi nukkua [[Talviuni|talviunta]], toisin kuin muut koiraeläimet.<ref name="Suomen luonto">{{Lehtiviite | Tekijä=Alice Karlsson, Alice| Otsikko=Supikoiraperheessä isä on kotona | Julkaisu=Suomen luonto | Ajankohta=2006|Vuosi=2006 | Numero=7 | Sivut=28–33|Julkaisija=Suomen luonnonsuojeluliitto}}</ref> Tätä tapahtuu kuitenkin vain pohjoisilla alueilla, Keski-Euroopassa supikoirat ovat hereillä vuoden ympäri.<ref name="Nummi88"/> Unen aikana sen aineenvaihdunta hidastuu neljänneksellä.<ref name="Nurminen86"/> Lumen tulon mukaan marras-joulukuussamarras–joulukuussa alkava ja helmi-huhtikuussahelmi–huhtikuussa päättyvä<ref name="Nummi88"/> talviuni ei ole yhtäjaksoista niin kuin [[karhu]]lla tai [[mäyrä]]llä, vaan supikoira voi tulla suojakeleillä tai rasvakerroksen ehtyessä ulos pesästään ulostamaan ja etsimään ravintoa. Matalajalkaisena ja kapeatassuisena se ei kuitenkaan pysty liikkumaan kovin syvässä lumihangessa,<ref name="Nummi88"/> joten se käy yleensä vain muutaman sadan metrin päässä<ref name="Nummi88"/> ja palaa pesään muutaman tunnin tai päivän kuluttua.<ref name="Valste 2001"/> Koska supikoiran talviuni alkaa myöhään ja päättyy jo varhain keväällä, se voi toisinaan nukkua samassa luolastossa myöhemmin heräävän mäyrän kanssa.<ref name="Nummi88"/> Jos supikoira ei ehdi poistua pesästä tarpeeksi aikaisin, mäyrä saattaa tappaa sen.<ref name="Nummi88"/>
=== Ravinto ===
Supikoira on kaikkiruokainen, ja sen ravinnonkäyttö vaihtelee elinalueen ja vuodenaikojen mukaan.<ref name="Nummi88"/> Se syö [[Myyrät|myyriä]], hiiriä, [[Sammakot|sammakoita]], [[Kala|kaloja]],<ref name="Nummi88"/>, [[Marja|marjoja]], hedelmiä, juureksia,<ref name="YLE2010"/> viljaa,<ref name="Nummi88"/> [[Hyönteiset|hyönteisiä]], matoja, etanoita, raatoja ja linnunmunia,<ref name="YLE2010"/> jopa ruohoja<ref name="Nummi1995"/> ja vihanneksia<ref name="YLE2010"/>. Eteläisten alueiden yksilöt syövät enemmän hyönteisiä ja kasviravintoa kuin pohjoisten alueiden.<ref name="Nummi88"/> Eläin vierailee mielellään tunkioilla ja kaatopaikoilla etsimässä ruuantähteitä. Valmistautuessaan syksyllä talviuneen, supikoira keskittyy syömään etupäässä marjoja, varsinkin [[mustikka]]a ja [[puolukka]]a, sekä viljaa.<ref name="Valste 2001"/><ref name="IUCN"/> Niillä eläin kerryttää nahkansa alle ja sisäelinten ympärille paksun rasvakerroksen.<ref name="Valste 2001"/> Huonoja marjasyksyjä seuraavina talvina supikoiria kuolee paljon, ja hengissä selvinneetkin ovat keväällä huonossa kunnossa.<ref name="Nummi1995"/>
Saalistajana supikoira on suhteellisen kömpelö, mutta saa toisinaan kiinni jänisten ja maassa pesivien lintujen poikasia<ref name="YLE2010"/>. Yöllä saalistavana eläimenä sen on havaittu saalistavan myös maassa nukkuvia aikuisia lintuja, kuten [[Metsäkanat|metsäkanalintuja]]{{lähde|6.4.2014}}. Sen näköaisti on muihin koiraeläimiin verrattuna heikko, joten ravintoa etsiessään se käyttää enimmäkseen hajuaistiaan.<ref name="MTT"/> Sen hampaistokaan ei sovellu suurten saaliiden tappamiseen, sillä sen kulma- ja raateluhampaat ovat suhteellisen pienikokoiset.<ref name="Nummi88"/> Poskihampaat sen sijaan ovat hyvin kehittyneet, kuten muillakin tyypillisesti kaikkiruokaisilla nisäkkäillä.<ref name="Nummi88"/> Supikoiran suolisto on myös pidempi kuin muilla, pääasiassa lihaa syövillä koiraeläimillä.<ref name="Nummi88"/> Tutkimuksissa on havaittu, että supikoiran yleistymisellä Suomessa on ollut osuutta [[Metsäkanat|metsäkanalintujen]] ja [[Sorsat|sorsien]] vähenemiseen.<ref name="Valste 2001"/> Tosin vaikutukset voivat olla vain paikallisia.<ref name="SL2010"/> Tutkimuksissa on vähimmilläänkin havaittu yli 5viisi %prosenttia supikoirista käyttäneen lintuja ravinnokseen{{lähde|6.4.2014}}. Huonoista saalistajaominaisuuksistaan huolimatta supikoiralla voi paikallisesti olla vaikutusta riistalintu- ja sammakkoeläinkantoihin,<ref name="HS2010"/> sillä se on usein erittäin runsaslukuinen verrattuna alkuperäisiin petoeläinlajeihin, kuten kettuun, ja se liikkuu mielellään rannoilla, kosteikoissa ja muissa lintujen ja sammakoiden suosimissa pesimäympäristöissä.<ref name="Nummi88"/> Myös supikoiran saalistus keskittyy kotoisia lajeja tehokkaammin poikasiin ja linnunmuniin{{lähde|6.4.2014}}. Vastaavasti supikoirasta voi olla myös hyötyä ihmisille, sillä se syö [[Rotat|rottia]], myyriä ja [[Piisami|piisameita]].<ref name="Nummi88"/>
[[Kuva:Енотовидная собака Гродно.jpg|thumb|Supikoira valkovenäläisessä eläintarhassa.]]
=== Lisääntyminen ===
Supikoiran kiima-aika ajoittuu helmi–maaliskuuhun,<ref name="MTT"/> heti talviunesta heräämisen jälkeen. Pari pysyttelee yleensä yhdessä vuodesta toiseen, joskin urokset saattavat toisinaan nahistella keskenään naaraista. Ne tuottavat yleensä yhden poikueen vuodessa.<ref name="MTT"/> Muiden koiraeläinten tapaan supikoiratkin jäävät parittelun jälkeen hetkeksi toisiinsa kiinni.<ref name="Nurminen86"/> Supikoira lisääntyy tehokkaasti, sillä jopa 90 prosenttia naaraista synnyttää vuosittain.<ref name="Nummi1995"/> Naaras synnyttää 60–63 vuorokauden [[Tiineys|kantoajan]]<ref name="Nurminen86">{{Kirjaviite | Tekijä = Macdonald, David | Nimeke = Nisäkkäät 1 |Suomentaja = Nurminen, Matti | Vuosi = 1986 | Luku = | Sivu = 76–77 |Selite = Maailman eläimet -sarjan 1. osa | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Tammi | Tunniste = ISBN |Isbn=951-30-6530-8 | Kieli=|Suomentaja=Matti =Nurminen}}</ref> jälkeen touko-kesäkuussatouko–kesäkuussa pesäänsä yleensä 6–12 sokeaa tumma- ja pehmeäturkkista pentua. Poikasten lukumäärä vaihtelee edeltäneen talven ankaruuden<ref name="Nummi1995"/> ja naaraalle tarjolla olleen ravinnon, varsinkin [[Myyrät|myyrien]], määrän mukaan. Vankeudessa poikasia voi syntyä kerralla jopa yli 20. Pentujen silmät avautuvat 9–10 vuorokauden kuluttua, ja muutamia päiviä myöhemmin pennut ottavat ensiaskelensa pesän ulkopuolella.
Uros avustaa poikasten hoidossa heti alusta alkaen. Se vahtii ja lämmittää pentuja naaraan ollessa ravinnonhaussa, ja viettää pesällä jopa enemmän aikaa kuin naaras.<ref name="Nummi1995"/> Urokset ovatkin alkukesällä usein laihoja, koska ne eivät ehdi itse syödä niin paljon kuin naaraat.<ref name="Nummi1995"/> Naaras ruokailee paljon, koska pennut syövät vain maitoa; useimmista muista koiraeläimistä poiketen supikoirat eivät tuo pennuille kiinteää ravintoa.<ref name="Nummi1995"/> Syynä on se, että varsinkin alkukesällä supikoira syö enimmäkseen pienikokoisia saaliseläimiä, kuten hyönteisiä ja sammakoita.<ref name="Nummi1995"/> Emot voivat siirtää poikaset toiseen pesään, jos ne kokevat ensimmäisen pesäpaikan turvattomaksi.<ref name="SL2010">{{Lehtiviite | Tekijä= Helminen, Matti| Otsikko= Mihin supikoirapentue katosi?| Lopetusmerkki=pois|Julkaisu= Suomen Luonto| Ajankohta= 2010|Numero= 7| Sivut= 79| Julkaisija= Suomen luonnonsuojeluliitto}}</ref> Noin kuukauden ikäisinä poikaset vieroitetaan maidosta. Tällöin niiden karkea päällyskarva näkyy jo selvästi. Noin kolmen kuukauden ikäisinä pennut seuraavat emojaan saalistusretkille. Puolivuotiaana ne ovat miltei täysikasvuisia ja selviytyvät omillaan, mutta pysyttelevät usein seuraavan talven yli emojensa seurassa, kunnes ovat valmiita perustamaan oman perheensä.
=== Uhat ja elinikä ===
Nuorten supikoirien kuolleisuus on suuri: poikasista arviolta vain joka kymmenes jää henkiin.<ref name="Suomen luonto" /> Niitä uhkaavat esimerkiksi saalistajat, [[syyhy]]n, [[Penikkatauti (virus)|penikkataudin]] ja [[Vesikauhu|rabiesinrabieksen]] tapaiset sairaudet,<ref name="IUCN"/>, loiset, saasteet, lumi ja, liikenne sekä metsästys. Supikoiralla on oma [[Kirput|kirppulajinsa]], ''[[Chaetopsylla globiceps]]'' (synonyymi ''Achaetopsylla kohauti'')<ref>{{Verkkoviite |Osoite = http://kielo.luomus.fi/laji/?t=Chaetopsylla+globiceps|Nimeke = ''Chaetopsylla globiceps''|Tekijä = |Julkaisu = kielo.luomus.fi|Ajankohta = |Julkaisija = Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto|Viitattu = 7.7.2010}}</ref>). Koiraeläimeksi supikoira on hidas<ref name="MTT"/> ja heikkoleukainen, ja jää siksi helposti suurempien petoeläinten saaliiksi. Ahdistettuna se voi painautua<ref name="Nummi88"/> tai heittäytyä maahan ja esittää kuollutta, eikä reagoi silloin edes kosketukseen.<ref name="Nurminen86"/> Taitavana uimarina se voi myös paeta saalistajaa veteen. Erityisesti [[susi]] on merkittävä supikoirien saalistaja.<ref name="mets&kalastus">{{Lehtiviite | Tekijä= Malinen, Jere| Otsikko= Susi kettumetsällä| Julkaisu= Metsästys ja kalastus| Ajankohta= 2007|Numero= toukokuu| Sivut= 32| Julkaisija= Yhtyneet Kuvalehdet}}</ref> On havaittu, että susikannan runsastuminen tietyllä alueella johtaa siellä kettu- ja supikoirakantojen pienenemiseen ja [[Metsäkanat|metsäkanalintujen]] runsastumiseen, koska suurpedot tappavat pienempiä petoja vähentääkseen kilpailua ravinnosta.<ref name="mets&kalastus"/>
Supikoira voi vankeudessa elää jopa 16-vuotiaaksi,<ref>[{{Verkkoviite|osoite=http://genomics.senescence.info/species/entry.php?species=Nyctereutes_procyonoides|nimeke=AnAge Longevity,entry ageing, and life history offor ''Nyctereutes procyonoides'']|julkaisu=The Animal Ageing and Longevity Database|julkaisija=|viitattu=27.5.2017|tekijä=|ajankohta=|kieli={{en}}}}</ref> mutta luonnossa elinikä jää yleensä alle puoleen tästä.
== Luokittelu ==
[[Tiedosto:Nyctereutes procyonoides viverrinus - juvenile - Miyajima, Japan - 20071002-01.jpg|thumb|Tanuki poikkeaa ulkonäöltään muista alalajeista.]]
Supikoira on ''[[Nyctereutes]]''-suvun ainoa jäljellä oleva laji.<ref name="W&R:suku">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bucknell.edu/msw3/browse.asp?s=y&id=14000824 | Nimeke = ''Nyctereutes'' | Tekijä =Wilson, Don E. Wilson & Reeder, DeeAnn M. Reeder | Julkaisu = Mammal Species of the World | Julkaisija = Bucknell University | Ajankohta = 2005 | Viitattu = 1.8.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref> Muut kuusi [[Fossiili|fossiileista]] tunnettua lajia ovat kuolleet sukupuuttoon jo esihistoriallisena aikana. [[Veiksel-jääkausi|Viime jääkaudella]] Euroopassakin eli supikoiran sukuisia, mutta sitä hieman kookkaampia lajeja.<ref name="Nummi1995"/>
Supikoira jaetaan viiteen alalajiin: ''N. p. procyonoides'', ''N. p. koreensis'', ''N. p. orestes'', ''N. p. ussuriensis'' (ussurinsupikoira) ja ''N. p. viverrinus'' (japaninsupikoira eli tanuki).<ref name="Wilson&Reeder"/><ref name="ITIS">{{ITIS|ID=183821|taksoni=Nyctereutes procyonoides|luettu=1.8.2010 }}</ref> Jotkin lähteet mainitsevat kuudenneksi alalajiksi ''N. p. albus'':in.<ref name="IUCN"/> Aiemman luokittelun mukaan alalajeja oli vain kolme.<ref name="Nummi88">{{Kirjaviite | Tekijä = Nummi, Petri| Nimeke = Suomeen istutetut riistaeläimet| Vuosi = 1988| Sivu = 16–18| Selite = Julkaisusarjan 9. osa. 2. uudistettu painos| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Helsingin yliopisto, Maatalous- ja Metsäeläintieteen Laitos| Tunniste = ISBN |Isbn=951-45-4760-8 }}</ref> Eurooppaan kotiutuneet yksilöt ovat ussurinsupikoiria (''N. p. ussuriensis''),<ref name="Nurminen86"/> joita luontaisesti esiintyy [[Ussuri]]- ja [[Amur]]-jokien alueilla.<ref name="Nummi88"/>
== Supikoira ja ihminen ==
[[Tiedosto:Raccoon dog 12.jpg|thumb|vasen|Supikoira turkistarhan häkissä.]]
Supikoira on arvokas turkiseläin, jota kasvatetaan paljon [[Turkistarhaus|turkistarhoissa]]. Tarhaus aloitettiin ensimmäisen kerran [[Venäjän kaukoitäKaukoitä|Venäjän Kaukoidässä]] vuonna 1928.<ref name="Nurminen86"/> Suomessa supikoiran tarhakasvatusta kokeiltiin ensimmäisen kerran 1940-luvulla.<ref name="turkistieto">{{Verkkoviite|tekijä=|kieli={{vanhentunut linkki}}| Osoite= http://www.turkistieto.fi/turkiselain/tarhaelaimet| Nimeke= Tarhaeläimet: Suomensupi| Julkaisu= Turkistieto.fi|Ajankohta= 2010| Julkaisija= Turkistieto.fi| Viitattu= 4.3.2011}}</ref> Suomalainen tarhakanta sai varsinaisesti alkunsa kuitenkin vasta vuonna 1972, kolmesta luonnosta pyydystetystä yksilöstä.<ref name="Nummi88"/> Luonnosta pyydystettyjen, elävien supikoirien myymistä turkistarhoille harjoitettiin paikoitellen myöhemminkin.<ref name="HS2010"/> Niiden jälkeläisten turkkeja myytiin vuosikymmen myöhemmin, vuonna 1982, jo 27 000 kappaletta.<ref name="Nummi88"/> Nykyisin suomalaisilta tarhoilta saadaan vuosittain hieman yli 100 000 nahkaa,<ref name="MTT"/> ja Suomesta on siten tullut maailman suurin supikoiraturkisten tuottajamaa.<ref name="turkistieto"/><ref name="turkistuottajat"/> Maailman vuosittainen kokonaistuotanto on noin 160 000 nahkaa.<ref name="turkistuottajat"/> Suomessa tuotetusta supikoiraturkiksesta käytetään nimitystä "'''suomensupi'''"”suomensupi”<ref name="MTT">{{Verkkoviite | julkaisu=|Osoite= http://tripunix.mtt.fi/cgi-bin/thw?${BASE}=wwwjukuri&${THWIDS}=34.7/22651&${HTML}=docu_tii&${SNHTML}=nosyn&${THWURLSAVE}=7/22651| Nimeke=Suomensupin virikehäkkikasvatus | Tekijä= Kupsala, K. & Rekilä, T.| Selite= Julkaisunjulkaisun tiivistelmä|Ajankohta= 13.9.2007| Julkaisija= Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus| Viitattu= 4.3.2011}}</ref><ref name="turkistieto"/><ref name="turkistuottajat"/>.<ref name="Nurminen86" /> [[Euroopan Unioniunioni|EU]]-maista supikoiraa tarhataan Suomen lisäksi vain [[Puola]]ssa.<ref name="turkistuottajat"/> Lajin kasvatus turkiseläimeksi on lopetettu Ruotsissa ja [[Unkari]]ssa.<ref name="IUCN"/> Japanissa eläimen turkeista valmistetaan vaatteiden lisäksi harjoja, leluja ja muita tuotteita.<ref name="IUCN"/> Turkistarhojen lisäksi lajia kasvatetaan lukuisissa [[Eläintarha|eläintarhoissa]] ja -puistoissa.
Neuvostoliittolaisten toteuttamien siirtoistutusten syynä oli halu saada uusi laji alueen länsiosien riistavalikoimaan.<ref name="IUCN"/> Supikoira on Suomessa [[riista]]eläinriistaeläin,<ref>[{{Verkkoviite|osoite=http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930615#P5 |nimeke=Metsästyslaki 28.6.1993/615 5 §|julkaisu=Finlex|julkaisija=Oikeusministeriö|viitattu=27.5].2017|tekijä=|ajankohta=}}</ref> jota metsästetään sekä turkin vuoksi että lajin vahingollisuuden takia.<ref name="Valste 2001"/> Yleisimmin supikoiria pyydystetään elävänä pyytävillä loukuilla,<ref name="Nummi88"/> joihin tulleet supikoirat metsästäjä ampuu. Myös yleistä on syöttihaaskalta ampuminen. Tehokkain pyyntimuoto sen sijaan on pysäyttävällä koiralla metsästys, jolloin saadaan saaliiksi myös aikuisia yksilöitä. <ref name="HS2010"/> Vuotuinen saalis on ollut kymmeniätuhansia yksilöitä, ja määrä on ollut kasvussa. Vuonna 2009 Suomessa pyydettiin jo 172 000 supikoiraa, ja lajista on siten tullut toiseksi eniten metsästetty riistanisäkäs [[Metsäjänis|metsäjäniksen]] jälkeen.<ref name="HS2010">{{Lehtiviite | Tekijä= Malinen, Jere| Otsikko= Suomalaismetsästäjät ovat etuvartiossa pohjoismaisessa supikoirajahdissa| Julkaisu= Helsingin Sanomat| Ajankohta= 18.9.2010| Sivut= A11|www=https://www.hs.fi/kirjautuminen/kirjaudu?TYPE=33554433&REALMOID=06-e21d5987-9448-46a7-9209-234afc847740&GUID=&SMAUTHREASON=0&METHOD=GET&SMAGENTNAME=hs-www-02&TARGET=-SM-http%3a%2f%2fwww%2ehs%2efi%2fverkkolehti%2fkotimaa%2fartikkeli%2fSuomalaismets%E4st%E4j%E4t%2bovat%2betuvartiossa%2bpohjoismaisessa%2bsupikoirajahdissa%2f1135260237606|www-teksti=(Artikkeli maksullisena verkkoversiona)}}</ref> Naaras, jolla on poikasia, on Suomessa [[Rauhoitettu laji|rauhoitettu]] 1.5.–31.7 toukokuuta – 31. heinäkuuta välisen ajan,<ref>[{{Verkkoviite|osoite=http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930666#P24 |nimeke=Metsästysasetus 12.7.1993/666 §24] §|julkaisu=Finlex|julkaisija=Oikeusministeriö|viitattu=27.5.2017|tekijä=|ajankohta=}}</ref>, mutta monissa muissa maissa, kuten Ruotsissa,<ref name="HS2010"/>, sitä saa metsästää vapaasti ympäri vuoden.<ref name="IUCN"/> Japanissa lajin metsästys on tarkoin säädeltyä, ja vaatii joillakin alueilla erikoisluvan.<ref name="IUCN"/> Alkuperäisellä esiintymisalueellaan Aasiassa supikoiraa on käytetty myös ihmisravinnoksi.<ref name="Nurminen86"/> Alueilla, joilla esiintyy [[vesikauhu]]a, supikoira on sairauden merkittävin levittäjä.<ref name="Nummi1995"/> Rabiesvirus voi säilyä talviunta nukkuvassa supikoirassa seuraavaan kesään asti, kun taas sairastunut kettu olisi tuona aikana jo kuollut.<ref name="Nurminen86"/> Lisäksi supikoirakannat ovat tiheämpiä kuin kettukannat, mikä edistää sairauden leviämistä.<ref name="Nummi88"/> Suomessakin oli viimeisimmän raivotautiepidemian aikana, 1980-luvun lopulla, suurin osa todetuista tautitapauksista supikoirissa.<ref name="Nummi1995"/> Supikoirat voivat levittää myös [[trikiini]]ä, [[Ekinokokkoosi|myyräekinokokkia]]<ref name="YLE2010"/> ja ketun kääpiöheisimatoa<ref name="HS2010"/>.
== Lähteet ==
|
