Ero sivun ”Suomen lippu” versioiden välillä

'''Suomen lippu''' eli '''siniristilippu''' on yksi [[Suomen kansallissymbolit|Suomen kansallissymboleista]]. Lipussa on valkoisella pohjalla merensininen [[risti]]. Kuvio pohjautuu [[Pohjoismainen ristilippu|pohjoismaiseen ristilippuun]].

Siniristilippu vahvistettiin [[Suomi|Suomen]] lipuksi [[29. toukokuuta]] [[1918]]. Sitä ennen lipun muun muassa lipun väreistä oli käyty keskustelua, osa kannatti sinivalkoista ja osa punakeltaista lippua. [[Suomen senaatti|Senaatti]] oli ehdottanut vuoden alussa niin sanottua [[leijonalippu]] valtiolipuksi. Siniristilipun suunnittelivat lopulta [[Eero Snellman]] ja [[Bruno Tuukkanen]]. Lipusta on käyttötarkoitukseltaan kolme eri tyyppiä: kansallislippu eli tavallinen siniristilippu, suorakaiteinen valtiolippu ja kielekkeinen valtiolippu.

Suomessa on vuodessa kuusi virallista liputuspäivää sekä kymmenen vakiintunutta liputuspäivää. Jokaisella on kuitenkin oikeus liputtaa Suomen lipulla silloin, kun katsoo sen aiheelliseksi. Kansallislippu toimii myös suomalaisen aluksen kansallisuustunnuksena.

Suomen laivanvarustajapiireissä alettiin pohtia 1850-luvulla pohtia oman kauppalipun tarvetta.<ref>Kajanti 1997, s. 110.</ref> Suomen ensimmäinen suuri lippukeskustelu alkoi maaliskuussa 1862, kun Oulun kaupunginlääkäri [[Fredrik Nylander]] ehdotti lehtikirjoituksessaan Suomelle kauppalippua. Saman vuoden heinäkuussa hän hän ehdotti Suomen valtiolipuksi punapohjaista lippua, jossa olisi keskellä Suomen jalopeura. Kauppalipuksi hän ehdotti kahdesta punaisesta ja kahdesta valkoisesta neliöstä koostuvaa lippua.<ref>Kajanti 1997, s. 110–114.</ref> Seuraavana vuonna Helsingin lehdistö aloitti keskustelun lippuasiasta, ja useita ehdotuksia tuotiin esiin. Punaista ja keltaista puolusteltiin tuttuina Suomen vaakunasta, mutta niitä myös vastustettiin samasta syystä.<ref name="kajanti120"/>

[[Zachris Topelius]] otti kesäkuussa 1863 voimakkaasti kantaa sinisen ja valkoisen kauppalipun puolesta. Valkea ja sininen olivat Topeliukselle muun muassa pohjoiset meret sulkevan jään ja avoimen veden värit. Kun ''[[Helsingfors Dagblad]]'' vastasioli vastannut Topeliukselle kannattamalla puna-keltaista lippua, jakeskustelijat näidenjakaantuivat kahden väriyhdistelmän kilpaileviin joukkoihin keskustelijat jakaantuivat. Keskustelussa ehdotetuissa lipuissa oli leijonan lisäksi vaihtelevasti skandinaavisia ristejä, vaaka- ja viistopalkkeja ja tähtiä.<ref name="kajanti120">Kajanti 1997, s. 120–139.</ref> [[Säätyvaltiopäivät 1863|Säätyvaltiopäiville 1863]] tiedusteltiin mahdollisuutta tehdä anomus Suomen kauppalipusta, mutta esitystä ei otettu käsiteltäväksi, ja näin Suomi joutui käyttämään Venäjän kauppalippua koko Suomen suuriruhtinaskauden aikana.<ref>Kajanti 1997, s. 141–142.</ref>

Valtiopäivien jälkeen keskustelu Suomen kauppalipusta tyrehtyi jälleen. Koska esivalta ei kuitenkaan voinut kieltää keisarin vahvistaman vaakunan käyttöä, leijonalippujen käyttö oli yleistä seuraavina vuosikymmeninä.<ref>Kajanti 1997, s. 146.</ref> Suurissa tapahtumissa, kuten laulujuhlissa ja maatalousnäyttelyissä, käytetiin kirjavasti Suomen leijonalippua, sinivalkoista Marstrandin lippua sekä Venäjän kansallislippua, eivätkä viranomaiset puuttuneet asiaan ennen kuin 1890 alkaen. Samalla suomalaiset jatkoivat väittelyä siitä, olivatko maan kansallisvärit sinivalkoinen vain punakeltainen. [[Suomen Taiteilijaseura]] kysyi asiasta mielipiteitä tunnetuilta suomalaisilta joululehdessään 1895. Sinivalkoisen kannalle asettuivat esimerkiksi Topelius, [[Santeri Alkio]], [[Minna Canth]] ja [[Otto Donner (kielitieteilijä)|Otto Donner]]. Punakeltaista kannattivat esimerkiksi [[Albert Edelfelt]], [[Axel Gallén]] ja [[R. A. Wrede]].<ref>Kajanti 1997, s. 153–163.</ref> Keisarin julistus vuonna 1896 kuitenkin määräsi ainoaksi Suomessa käytettäväksi lipuksi Venäjän valko-sini-punaisen kansallislipun, mikä lopetti lehdistökeskustelun Suomen lipun väreistä.<ref>Kajanti 1997, s. 164.</ref> Leijonalipusta tuli vastarinnan ja vapaudenrakkauden lippu.<ref>Kajanti 1997, s. 164, 172.</ref>

Suomen itsenäistymisen yhteydessä [[Suomen senaatti]] asetti lippukomitean 4. joulukuuta 1917. Komitean ehdotus valmistui neljässä päivässä. SeSenaatti ehdottihyväksyi Suomenkomitean valtiolipuksiehdotuksen, jossa esitettiin punakeltaista vaakunalippua eli [[leijonalippu]]a, ja senaattiSuomen hyväksyi ehdotuksenvaltiolipuksi. Senaatin esitys jätettiin eduskunnalle 5. tammikuuta 1918. Lehdistössä ja senaatissa asiasta keskusteltiin koko ajan hyvin aktiivisesti, ja vastakkain olivat jälleen punakeltaiset ja sinivalkoiset sekä leijonalipun ja ristilipun kannattajat.<ref>Kajanti 1997, s. 193–196.</ref>

Senaatin ehdotus joutui eduskunnassa [[Ulkoasiainvaliokunta|ulkoasiainvaliokunnan]] käsiteltäväksi. Ensimmäinen käsittely 14. tammikuuta lykättiin 24. tammikuulle. Leijonalippu ei saanut täyttä kannatusta, joten äänestystuloksen 10–7 kautta päätettiin panna toimeen kilpailu lipusta. Asiaa valmisteleva lippujaosto kokoontui seuraavana päivänä ja päätti kilpailun rahapalkinnoista. Jaosto myös ehdotti, että Suomen väliaikaisena lippuna toukokuun 1. päivään asti olisi sinisestä ja valkoisesta vaakapalkista koostuva lippu. Ulkoasiainvaliokunnassa asia herätti seuraavana päivänä keskustelua ja väittelyä, mutta jaoston ehdotukset hyväksyttiin lopulta lähes täydellisinä.<ref>Kajanti 1997, s. 206–208.</ref> Valiokuntakäsittelyn kuitenkin keskeytti sisällissodan puhkeaminen 28. tammikuuta.<ref>Kajanti 1997, s. 195.</ref>

[[Suomen sisällissota|Sisällissodan]] jälkeen toukokuussa 1918 Eduskuntaeduskunta alkoi taas kokoontua ja käsitellä lippuasiaa. Valkoiset voittajat eivät pitäneet punakaartilaisten punaista väriä lippuun sopivana, joten lippuun valittiin äänestyksellä sinivalkoiset värit.<ref>Kajanti 1997, s. 209–210.</ref>

[[Akseli Gallen-Kallela]] ehdotti lipuksi sinisellä pohjalla olevaa valkoista ristiä, mutta ehdotus hylättiin koska lipun pelättiin sekaantuvan Ruotsin lipun ja epävirallisen Islannin lipun kanssa. Sen jälkeen Gallen-Kallela ehdotti alaistaan, taiteilija [[Eero Snellman]]ia valiokunnan tarvitseman luonnoksen valmistajaksi. Snellman suostui ja valmisti luonnokset [[Bruno Tuukkanen|Bruno Tuukkasen]] avustamana kovassa kiireessä. Valiokunta hyväksyi luonnokset.<ref>Kajanti 1997, s. 210–211.</ref> Eduskunta käsitteli asiaa 24.–28. toukokuuta, laki valmistui 28. toukokuuta ja vahvistettiin Senaatissasenaatissa 29. toukokuuta 1918.<ref>Kajanti 1997, s. 213, 219–220.</ref>

Toukokuussa [[2008]] tuli kuluneeksi 90 vuotta siniristilipun hyväksymisestä. Rahapaja julkaisi sen kunniaksi kymmenen euron hopearahan.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Uusi juhlaraha: Suomen lippu 90v | Osoite = http://www.kolikot.com/uutiset/24 | Ajankohta = 16.11.2007 | Julkaisija = Kolikot.com }}</ref>