Ero sivun ”Töölön sairaala” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
sotilassairaala -> sotasairaala (54.SotaS spesifisti)
Rivi 14:
 
[[Talvisota|Talvi­sodan]] ensimmäisinä kuukausina SPR:n sairaala toimi Helsingin [[väestönsuojelu]]n sairaala-asemana, vastaten pommitusuhrien hoidosta. Tätä tarkoitusta varten sen käyttöön järjestettiin talvisodan ensimmäisen pommitusaallon jälkeen myös apusairaaloita, mm. Kalastajatorpan ravintolarakennus. Helmikuusta 1940 sairaala kuitenkin siirtyi puolustusvoimien lääkintähuollon alaiseksi sotasairaalaksi nimellä Punaisen Ristin Sotasairaala (P.R. SotaS.), joka käsitti tilapäisosastoja mm. Naistenklinikassa ja sairaala Mehiläisen tiloissa. [[Välirauha|Välirauhan aikana]] aloitettiin pomminkestävän sairaala- ja leikkaussaliosaston rakentaminen sairaalan puutarhan alle ja sairaalan osaksi liitettiin uuteen sairaanhoitajaopistoon Tukholmankadulle sijoitettu ns. Invalidisairaala, jossa hoidettiin vaikeita raajavammoja, amputaatioita sekä leuka- ja plastiikkakirurgisia tapauksia. Tämän sairaalan ylilääkärinä toimi lääkintämajuri [[Sven Rehnberg]], joka oli siviilissä SPR:n sairaalan alilääkäri. Leukakirurgisen osaston johdossa oli professori Faltin. [[Jatkosota|Jatko­sodassa]] 54. Sotasairaala muodostettiin Punaisen Ristin sairaalan ympärille. Molemmissa sodissa sairaalaan keskitettiin erityisesti aivo- ja hermovammatapauksia sekä vaikeita raaja- ja leukakirurgisia potilaita. Sotasairaalan johtajalääkäreinä toimivat sen vakituinen ylilääkäri, lääkintäeversti Brofeldt sekä lääkintämajuri Snellman, päällikkölääkäreinä alkuun professori, lääkintäeverstiluutnantti [[Arno Saxén]] ja hänen jälkeensä lääkintämajuri [[Bertel Miesmäki]]. Jaostosairaaloina 54. SotaS:ään kuuluivat SPR:n sairaala maanalaisine tiloineen (Jaos A), Invalidisairaala (Jaos B), Koelyseo (Jaos C) ja ruotsalainen tyttölyseo (Jaos D). Myöhemmin otettiin käyttöön erillisosastoina selkäytimeen haavoittuneita varten entinen varuskuntasairaala Lönnrotinkadulla ja aivovammatapauksien jälkihoitoon ja kuntoutukseen päällystökoulun rakennus Tuusulassa. Vaikeita sotavammoja saaneiden hoito jatkui 54. Sotavammasairaalana aina vuoteen 1946 saakka, jolloin vähitellen päästiin palaamaan rauhanaikaiselle kannalle.<ref>SPR:n sairaalan vuosikertomus 1940</ref><ref>54. Sotasairaalan toimintakertomus 1941–1943</ref>
[[File:Stamp 1944 - Red Cross Hospital in Helsinki.jpg|thumb|250px|Vuonna 1944 Suomen postilaitos yhdessä Punaisen Ristin kanssa julkaisi sarjan postimerkkejä. Yhdessä merkeistä oli kuvattu sotilassairaalana54. Sotasairaalana toiminut silloinen Punaisen Ristin sairaala eli nykyinen Töölön sairaala.]]
[[HYKS]]:n perustamisen myötä SPR:n sairaala ei voinut enää jatkaa toimintaansa aiempaan tapaan, ja järjestö myi sairaalakiinteistönsä HYKS:lle 1958. Nykyisen neurokirurgian klinikan, opetustilat ja poliklinikan käsittävä laajennusosa valmistui 1959; alkujaan laajennuksen oli tarkoitus käsittää erillinen reumasairaalaosasto. Laajennusosan valmistuttua pääsisäänkäynti siirtyi nykyiselle paikalleen, aiemman sisäänkäynnin sijaittua sairaalan nykyisen tontin poikki kulkeneen kadun, ns. Punaisen Ristin kujan varrella, joka tällöin katkaistiin. Sodanjälkeisinäkin vuosina sairaalan keskeinen funktio oli tapaturmapotilaiden hoidossa, tosin vuoteen 1960 asti se toimi myös yleiskirurgisena hoitopaikkana. Tämän jälkeen sairaalan tiloissa aloittivat toimintansa HYKS:n I ja V kirurgian klinikka, erikoisaloinaan ortopedia ja traumatologia ja neurokirurgia. Sairaalan uudeksi esimieheksi (1960–1967) tuli professori [[Kalle Kallio|K.E. Kallio]]. Vuonna 1960 sairaala päätettiin nimetä Töölön sairaalaksi omistussuhteita koskevien sekaannusten välttämiseksi. Tapaturma-asema siirtyi nykyisiin tiloihinsa Töölönkadun varrelle 1966. Samana vuonna sairaalassa aloitti nelipaikkainen traumatologinen teho-osasto.