Ero sivun ”Suuri skisma” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
archive
p fix
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee kristikunnan hajaannusta roomalaiskatoliseksi ja ortodoksiseksi kirkoksi. Roomalaiskatolisen kirkon sisäistä hajaannusta vuosina 1378–1417 käsittelee artikkeli [[Suuri skisma (katolisuus)]].}}
{{Kristinusko}}
[[FileTiedosto:Michele Cerulario (Michael I Cerularius).jpg|thumb|left|Ekumeeninen patriarkka Mikael Kerularios]]
[[FileTiedosto:Leon IX.jpg|thumb|left|Paavi Leo IX]]
'''Suuri skisma''' oli [[teologia|teologinen]] ja poliittinen kiista katolisen kirkon sisällä, joka johti kristikunnan hajaannukseen ja [[katolinen kirkko|roomalaiskatolisenkatolisen]] ja [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksisen]] kirkon syntyyn Rooman ja itäisten [[Patriarkaatti (kirkko)|patriarkaattien]] suhteiden katkettua.
 
Viimeinen yhteinen [[ekumeeniset kirkolliskokoukset|kirkolliskokous]] pidettiin vuonna [[787]]. Sen jälkeen [[Nikean uskontunnustus|Nikean uskontunnustuksesta]] syntyi sanamuotokiista, ns.niin sanottu [[filioque|filioque-kiista]]. Lännen kirkko lisäsi uskontunnustukseen latinankielisen sanan ''Filioque'' (suom. ''ja Pojasta''), joka tarkoitti [[Pyhä henki|Pyhän Hengen]] lähtevän, ei vain [[Jahve|Isästä]], vaan myös [[Jeesus|Pojasta]].<ref name="suol"/> Idän patriarkaatit eivät hyväksyneet tätä muutosta.
 
Jo ennen filioque-kiistaa olivat idän ja lännen kirkot kehittyneet eri suuntiin. [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] keskus oli siirtynyt [[Rooma]]sta [[Konstantinopoli]]in jo 300-luvulla. [[Paavi]]n merkitys kasvoi kuitenkin nopeasti [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|lännen keisarikunnan]] synnyttyä uudelleen vuosituhannen vaihteessa.<ref name="suol"/> [[Teologia|Teologisessa]] ajattelussa oli eroja, lännen kirkossa alkoi 1000-luvun alusta vaikuttaa voimakkaasti [[Clunyn uudistusliike]].
 
[[Leo IX]]:n [[legaatti]] kardinaali Humbertus ja [[Ekumeeninen patriarkka|Konstantinopolin patriarkka]] [[Mikael Kerularios]] julistivat toisensa [[kirkonkirous|kirkonkiroukseen]] eli pannaan [[1054]].<ref name="suol">{{Verkkoviite | Tekijä=Muola, Timo Muola| Nimeke= Miksi alun perin yhtenäinen kirkko jakaantui?| Ajankohta= | Osoite=https://web.archive.org/web/20100423080122/http://www.suol.fi/raamattunet/kirkjaka.html | Julkaisija= Suomen Uskonnonopettajain liitto ry | LuettuViitattu= 23.6. 2009| Kieli= }} Archive.org</ref> Välirikon välitön syy oli paavin ja patriarkan riidat kirkollisista asioista Etelä-Italiassa. Vaikka alue kuului nimellisesti [[Bysantti|Bysantille]], [[Leo IX]] oli johtanut sotaretkeä sinne asettuneita [[normannit|normanneja]] vastaan ja jäänyt näiden vangiksi [[1053]]. Kirkkojen eron sinetöi lopullisesti [[neljäs ristiretki]], jonka aikana ristiritarit valloittivat ja hävittivät Konstantinopolin kaupungin. Erityisesti kaupungin kirkkojen hävittäminen ja ryöstö aiheuttivat katkeruutta idän kristityissä.<ref name="suol"/>
 
[[Tiedosto:ConquestOfConstantinopleByTheCrusadersIn1204.jpg|thumb|Ristiritarit valloittavat Konstantinopolin neljännen ristiretken yhteydessä.]]
Vaikka idän ja lännen kirkkojen välejä yritettiin sovitella useaan otteeseen keskiajalla, kiroukset olivat voimassa vuoteen [[1965]] asti, jolloin paavi [[Paavali VI]] ja patriarkka [[Athenagoras I]] yhteispäätöksellä kumosivat ne<ref name="enc">{{Kirjaviite | Tekijä=Fahlbusch, Erwin & Bromiley, Geoffrey William |Luku=Excommunication| Nimeke=The encyclopediaEncyclopedia of Christianity | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Wm. B. Eerdmans Publishing | Vuosi=2001 | TunnisteIsbn=ISBN 9004116958 | www=http://books.google.fi/books?id=yaecVMhMWaEC | www-teksti=Teos Google Booksissa | Viitattu=16.6.2009 | Kieli={{en}} }}</ref>.
 
== Lähteet ==