Ero sivun ”L’ultimo uomo della terra” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 43:
On vuosi [[1968]]. Tohtori Robert Morgan (Price) elää maailmassa, jossa kaikki muut jäljellä olevat ihmiset ovat [[pandemia|pandeemisen]] taudin seurauksena muuttuneet [[vampyyri]]ä muistuttaviksi olennoiksi, jotka eivät siedä auringonvaloa, peilejä tai [[valkosipuli]]a. Olennot vainoavat Morgania, mutta ne ovat heiveröisiä, hidasälyisiä ja -liikkeisiä. Morganin elämä on päivästä toiseen samanlaista: hän herää aamulla, tuhoaa päivällä kaikki löytämänsä vampyyrit, vahvistaa talonsa suojia tulevan yön varalle, ja vetäytyy sitten yöksi kotinsa suojiin.
Pimeän laskeuduttua vampyyrit raahautuvat piiloistaan Morganin talolle ja pyrkivät sisälle. Morgan yrittää hukuttaa ulkoa kuuluvan mekkaloinnin musiikin alle. Hän kuluttaa aikaansa juopotellen ja [[kaitafilmi]]en kanssa entistä perhe-elämäänsä muistellen. [[Takauma (narratologia)|Takaumien]] kautta käy ilmi, kuinka Morganin lapsi ja vaimo kolme vuotta aiemmin sairastuivat tautiin ja kuolivat. Taudin leviämisen hillitsemiseksi armeija poltti kaikki vainajat, mutta Morgan oli pitänyt vaimonsa sairastumisen ja kuoleman salassa ja hautasi hänet itse. Vaimo oli herännyt kuolleista ja käynyt Morganin kimppuun.
Eräänä päivänä yksinäisyydestä kipeästi kärsivä Morgan näkee ulkona koiran, ja yrittää saada sen kiinni. Koira pakenee, mutta ilmestyy myöhemmin Morganin ovelle. Morgan ottaa koiran hoiviinsa, mutta pian käy ilmi, että myös koira on saanut tartunnan.
| |||