Ero sivun ”Otsonikato” versioiden välillä

{{ympäristöongelmat}}

 

[[Kuva:Largest ever Ozone hole sept2000 with scale.jpg|thumb|left|250px|Etelämantereen yllä havaittiin tavallista suurempi otsoniaukko syyskuussa 2000.]]

Otsonikadosta puhuttaessa tulee erottaa kaksi erillistä mutta toisiinsa yhteydessä olevaa ilmiötä: hidas, melko vakaa ja maailmanlaajuinen stratosfäärin otsonin kokonaismäärän väheneminen (noin 3,5&nbsp;% vuosien 1964–1980 keskimääräisestä tasosta<ref name="SAoOD">Scientific Assessment of Ozone Depletion 2006, luku 3</ref>) 1980-luvun alusta lähtien, ja paljon voimakkaampi mutta jaksoittainen otsonin väheneminen Maan [[napa-alue]]illa. Jälkimmäisestä ilmiöstä puhuttaessa käytetään usein termiä ”otsoniaukko”, vaikka kyse ei ole aukosta vaan otsonikerroksen ohentumasta. Otsoniaukon syntymekanismi poikkeaa [[keskileveysasteet|keskileveysasteiden]] otsonikerroksen ohenemisesta, mutta molemmat ilmiöt perustuvat siihen, että [[kloori]]- ja [[bromi]]atomit [[katalyytti|katalysoivat]] otsonia tuhoavia reaktioita.