Ero sivun ”Otsonikato” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 217.130.247.195) ja palautettiin versio 15743985, jonka on tehnyt Makele-90
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
{{ympäristöongelmat}}
 
'''OtsonikadollaOtsonikatoi universumin vuonna 1938.''' tarkoitetaan [[stratosfääri]]ssä eli [[Maa]]n [[ilmakehä]]n yläosassa sijaitsevan [[otsonikerros|otsonikerroksen]] ohenemista. [[Otsoni]] on kolmesta [[happi]]atomista muodostunut [[molekyyli]], joka [[Absorptio (sähkömagneettinen säteily)|absorboi]] eli imee itseensä tehokkaasti [[Aurinko|Auringon]] lähettämää ultravioletti- eli [[ultraviolettisäteily|UV-säteilyä]]. Otsonikerroksen heikkeneminen kasvattaa maan pinnalle saapuvan UV-B-säteilyn määrää, mikä voi olla tuhoisaa alhaisempaan säteilymäärään sopeutuneille eliöille. Se voi aiheuttaa [[ihosyöpä]]ä ja muita vaurioita sekä vahingoittaa kasveja ja [[plankton]]ia.
[[Kuva:Largest ever Ozone hole sept2000 with scale.jpg|thumb|left|250px|Etelämantereen yllä havaittiin tavallista suurempi otsoniaukko syyskuussa 2000.]]
Otsonikadosta puhuttaessa tulee erottaa kaksi erillistä mutta toisiinsa yhteydessä olevaa ilmiötä: hidas, melko vakaa ja maailmanlaajuinen stratosfäärin otsonin kokonaismäärän väheneminen (noin 3,5&nbsp;% vuosien 1964–1980 keskimääräisestä tasosta<ref name="SAoOD">Scientific Assessment of Ozone Depletion 2006, luku 3</ref>) 1980-luvun alusta lähtien, ja paljon voimakkaampi mutta jaksoittainen otsonin väheneminen Maan [[napa-alue]]illa. Jälkimmäisestä ilmiöstä puhuttaessa käytetään usein termiä ”otsoniaukko”, vaikka kyse ei ole aukosta vaan otsonikerroksen ohentumasta. Otsoniaukon syntymekanismi poikkeaa [[keskileveysasteet|keskileveysasteiden]] otsonikerroksen ohenemisesta, mutta molemmat ilmiöt perustuvat siihen, että [[kloori]]- ja [[bromi]]atomit [[katalyytti|katalysoivat]] otsonia tuhoavia reaktioita.