Ero sivun ”Radikaalipuolue (Ranska)” versioiden välillä

Radikaaleista puhuttiin Ranskassa jo vuoden 1848 [[Helmikuun vallankumous (Ranska)|helmikuun vallankumouksen]] yhteydessä, mutta varsinaisesti nykyisen radikaalipuolueen historia alkaa kolmannen tasavallan alkuvuosista 1870-luvulta. Tasavaltalaiset jakautuivat tuolloin kahteen siipeen, joista uudistusmielisempää ja [[vasemmisto]]aisempaa siipeä alettiin kutsua radikaaleiksi. Radikaalien alkuaikojen tunnetuin johtaja oli [[Georges Clemenceau]].<ref name="brit">[https://www.britannica.com/topic/Radical-Socialist-Party Radical-Socialist Party] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 14.5.2017.</ref> Radikaalien aatteessa korostuivat [[sosiaaliliberalismi]] ja [[antiklerikalismi]]. Radikaalia ideologiaa hahmottelivat 1800-luvun lopulla muun muassa [[Léon Bourgeois]], [[Ferdinand Buisson]] ja [[Émile Chartier]] (''Alain''). Varsinkin Bourgeois’n hahmottelema solidarismi muodostui ranskan radikaaleille keskeiseksi. [[Vapaamuurarit|Vapaamuurariloošeilla]] oli tärkeä rooli puolueen varhaisessa järjestäytymisessä.<ref name="vanamo">Jussi Vanamo: 1997[http://www.vanamo.net/Jussi/DURKHEIMILAINEN_SOSIOLOGIA_JA_VUOSISADANVAIHTEEN_RADIKALISMI.pdf ''Durkheimilainen sosiologia ja vuosisadanvaihteen radikalismi'', s. 18, 7171–72] Väitöskirja, Helsingin yliopisto, 1997 (pdf).</ref><ref>[http://www.universalis.fr/encyclopedie/parti-radical-france/ Parti Radical, France] {{fr}} ''Encyclopædia Universalis''. Viitattu 14.5.2017.</ref>

Puolueen vaikutusvalta kasvoi vähitellen ja 1890-luvulta alkaen se osallistui säännöllisesti Ranskan hallituksiin. Bourgeois kokosi ensimmäinen pelkästään radikaaleista muodostetun hallituksen vuonna 1895. Puolue jakautui vuonna 1893 radikaaleihin ja radikaali-sosialisteihin.<ref name="NFB1">[http://runeberg.org/nfcb/0447.html ''Nordisk familjebok'' (1915), s. 854] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 14.5.2017.</ref> Radikaalit järjestäytyivät vuonna 1901 virallisesti puolueeksi nimellä ''Parti Républicain Radical et Radical-Socialiste'' (”Tasavaltalainen radikaali ja radikaali-sosialistinen puolue”).<ref name="brit" /> Se oli Ranskan ensimmäinen moderni, vaaliorganisaatioksi järjestäytynyt puolue. Koko puoluetta kutsuttiin tämän jälkeen myös radikaalisosialisteiksi, vaikka se ei varsinaisesti edustanutkaan [[Sosialismi|sosialistista]] ideologiaa. Puolueen kannattajakunta oli pääosin keskiluokkaa ja se kannatti yksityisomistusta, mikä ajoi sen vastakkain sosialistisen työväenliikkeen kanssa. [[Dreyfus-skandaali]] kallisti Ranskan puoluekenttää vasemmalle ja radikaalipuolue oli käytännössä maan johtava puolue vuosina 1902–1914. Suuri osa tuon ajan hallituksista oli radikaalien varaan luotuja keskustavasemmistolaisia koalitioita, jotka toteuttivat tärkeitä uudistuksia kuten [[kirkon ja valtion ero]]n (1905) sekä [[Progressiivinen verotus|progressiivisen tuloveron]] käyttöönoton (1914).<ref>Vanamo 1997,name="vanamo" s. 71–72.</ref><ref name="larousse">[http://www.larousse.fr/encyclopedie/divers/radicalisme/85204 Radicalisme] {{fr}} ''Encyclopédie Larousse''. Viitattu 16.5.2017.</ref> Vuosina 1902–1905 myös sosialistit olivat mukana radikaalien johtamassa poliittisessa liittoumassa (''Bloc des gauches'', ”vasemmistoblokki”).<ref name="NFB1" /> Radikaalien tuon ajan näkyvimpiä poliitikkoja olivat Clemenceau, [[Henri Brisson]], [[Émile Combes]], [[Théophile Delcassé]], [[Joseph Caillaux]], [[Gaston Doumergue]] ja [[Ernest Monis]].<ref name="NFB1" /> Clemenceau johti Ranskan hallitusta [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] ratkaisuvaiheen aikana 1917–1920.

[[Ranskan viides tasavalta|Viidennen tasavallan]] perustamisen (1958) jälkeen radikaalipuolue menetti pääosan aiemmasta kannatuksestaan ja vaikutusvallastaan. Puolue tuki [[Ranskan presidentinvaali 1965|vuoden 1965 presidentinvaaleissa]] vasemmiston ehdokasta [[François Mitterrand]]ia, vaikka tämä jakoi puolueen kannattajakunnan.<ref name="larousse" /><ref name="brit" /> Puolue hajosi lopullisesti kun vasemmistosiipi erosi vuonan 1972 ja perusti seuraavana vuonna sosialistien liittolaiseksi ryhtyneen ''[[Mouvement des radicaux de gauche]]'' (MRG) -puolueen. [[Jean-Jacques Servan-Schreiber]]in johtama radikaalipuolue tuki tämän jälkeen presidentti [[Valéry Giscard d’Estaing]]ia ja osallistui kahden muun keskustaoikeistolaisen puolueen kanssa ''[[Union pour la Démocratie Française]]'' (UDF, Ranskan demokraattinen liitto) -vaaliliiton perustamiseen vuonna 1978.<ref name="larousse" /> Se oli 1980–2000-luvuilla ajoittain mukana useissa oikeistohallituksissa. Vuosina 2002–2011 se oli osana ''[[Union pour un Mouvement Populaire]]'' (UMP) -puolueliittoa. Puolueen johtaja [[Jean-Louis Borloo]] päätti vuonna 2010 jättää [[François Fillon]]in hallituksen ja seuraavana vuonna radikaalipuolue erosi UMP:stä. Vuodesta 2012 se on kuulunut uuteen ''[[Union des démocrates et indépendants]]'' (UDI) -puolueliittoon. Vuodesta 2014 radikaalipuoluetta on johtanut [[Laurent Hénart]].<ref name="historia" /><ref>[http://www.larousse.fr/encyclopedie/divers/Parti_radical_et_radical-socialiste/103203 Parti radical et radical-socialiste] {{fr}} ''Encyclopédie Larousse''. Viitattu 16.5.2017.</ref>