Ero sivun ”Farmarihousut” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p stilisointia |
farkkutakki lisätty, ja seisköötluku |
||
Rivi 8:
1950-luvun alussa alkoivat amerikkalaiset farkut ilmestyä myös radikaalien suomalaisten nuorten pukeutumiseen, vaikka ulkomaista tuontia ei ollut. Farkkuja sai ostettua merimiehiltä satamista, tai niitä sai paketissa sukulaisilta [[Atlantti|Atlantin]] takaa. (Poutasuo 2006, 25-28.) Kotimaiset farkut tulivat kauppoihin 1950-luvun puolivälissä. Ensimmäisenä farmarihousujen valmistuksen aloitti helsinkiläinen työvaatteita valmistanut Vaaksa Oy. Vuonna 1954 tehtaalle ilmestyi sattumalta kanadalainen merimies, joka vaihtoi päällänsä olleet resuiset ja likaiset työhousut tehtaan siisteihin ja uusiin vaatteisiin. Merimiehen housut päätyivät mallimestari Laila Anttilan käsiin, joka teki niistä kaavat. Suuren suosion saaneet "länkisääriset" housut saivat nimekseen ''Väiski'' ja naisten mallia kutsuttiin nimellä ''Can-Can''. Vielä tuolloin naisten housuissa [[vetoketju]] oli sivusaumassa, koska ei pidetty sopivana sijoittaa sitä eteen. (Lappalainen & Almay 1996, 49.)
Nykyään farmarihousut ovat hyvin suosittuja ympäri maailmaa. Erityisen suosittuja ne olivat 1970-luvulla, jolloin ne yhdistettiin samasta kankaasta valmistetun ''farkkupuseron'' eli ''-takin'' kanssa usein ''farkkupuvuksi''. Farkkukangasta käytetään myös laukuissa, takeissa ja jopa minihameissa.
Tiukkoja farkkuja sanotaan "''pillifarkuiksi''" ja löysiä farkkuja kutsutaan myös "''lökäreiksi''".
Tunnettuja perinteisiä farmarihousujen valmistajia ovat Levi Straussin mukaan nimetty [[Levi's]], [[Lee (vaatemerkki)|Lee]] ja [[Wrangler]].
| |||