Ero sivun ”Valentinolaisuus” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh |
|||
Rivi 1:
{{Gnostilaisuus}}
'''Valentinolaisuus''' eli '''valentinolainen kristillisyys''' oli yksi [[gnostilaisuus|gnostilaisuuden]] pääsuuntauksista. Se sai nimensä [[Valentinos|Valentinokselta]], [[rooma]]laiselta teologilta joka eli
Valentinolaisuus levisi nopeasti läpi koko [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] ja provosoi useat kristilliset harhaoppeja vastustaneet [[kirkkoisä]]t eli heresiologistit kirjoittamaan poleemisia kirjoituksia sitä vastaan. Valentinolaisuus kuvataan yleensä lähinnä kristillisenä [[harhaoppi]]na jolla oli äärimmäinen, kielteinen mielipide materiasta ja erityisesti ihmisruumiista.
Nykyaikainen tutkimus on kuitenkin osoittanut tällaisen näkemyksen olevan liian yksinkertaistava. Ensinnäkin ajatus siitä, että varhaisella kristinuskolla olisi ollut alusta asti selkeä oppi ja kanonisten kirjoitusten kokoelma, on väärä. Uuden testamentin nykyinen kaanon hyväksyttiin vasta kauan Jeesuksen kuoleman jälkeen, ja heprealaisen raamatun [[Tanakh]]in hyväksyminen Vanhaksi testamentiksi oli vielä pidempi prosessi. Voidaan väittää, että se mistä tuli katolinen kirkko, kehittyi paljolti vastauksena gnostilaisuudelle, kun [[Irenaeus]] ja muut harhaoppien vastustajat kirjoittivat teoksia, joissa vertasivat ja asettivat vastakkain oikeaoppisen (katolisen) ja heterodoksisen (gnostilaiset, [[markiolaiset]], [[areiolaiset]], jne.) opetuksen.
Monet nykyiset tutkijat näkevät [[varhaiskristillisyys|varhaiskristillisyyden]] enimmäkseen häilyvänä kokonaisuutena, joka sulki sisäänsä monia tuon ajan näennäisen ristiriitaisia liikkeitä ja ajatuksia. Se mitä nykyään kutsutaan kristinuskoksi on synteesi osasta noita uskomuksia, kun taas osa uskomuksista ajettiin lopulta ulos kirkosta. Tämän vuoksi ei voida katsoa, että olisi ollut joku yksi "oikeaoppisuus", josta gnostilaisuus — tai mikään muu harhaoppi — olisi erkaantunut.
Vaikka ulkopuoliset näkivät valentinolaiset harhaoppisina, he itse näkivät itsensä ennemminkin kirkon henkisesti edistyneempinä jäseninä. Omien kokoustensa lisäksi he osallistyivat usein myös katolisen kirkon jumalanpalveluksiin, kauhistuksena sellaisille kirjoittajille kuin Irenaeus ja [[Tertullianus]], jotka katsoivat valentinolaisten olevan "susia lampaiden vaatteissa". Valentinolaisuus ärsytti ehkä erityisesti juuri sen vuoksi, etteivät valentinolaiset erottuneet selkeästi omaksi ryhmäkseen, vaan halusivat toimia kirkon sisällä.
Merkittäviä valentinolaisia olivat Valentinoksen lisäksi [[Herakleon]], [[Ptolemaios (gnostikko)|Ptolemaios]], Theodotos ja Markos.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ismo Dunderberg, Antti Marjanen | Nimeke =Nag Hammadin kätketty viisaus - gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä | Vuosi = 2005
== Opetukset ==
Koska valentinolaisuus syntyi todennäköisesti kristinuskon pohjalle, sen opetukset perustuivat enemmän kristinuskoon kuin esimerkiksi [[setiläisyys|setiläisen gnostilaisuuden]] opetukset. Valentinolaisten käsitys maailman synnystä vastaa setiläisten klassista gnostilaista luomismyyttiä, mutta heidän käsityksensä maailman luoneesta [[demiurgi]]sta eivät olleet yhtä negatiivisia kuin setiläisillä. Demiurgin ei katsottu olevan samalla tavalla ihmiskunnan vihollinen kuin setiläisyyden Jaldabaoth.
Rivi 23 ⟶ 19:
== Valentinolaisia kirjoituksia ==
* ''[[Apostoli Paavalin rukous]]''
* ''[[Filippuksen evankeliumi]]''
Rivi 34 ⟶ 29:
== Kirjallisuus ==
* Desjardins, Michel: "[http://links.jstor.org/sici?sici=0042-6032%28198612%2940%3A4%3C342%3ATSFVGA%3E2.0.CO%3B2-%23 The Sources for Valentinian Gnosticism: A Question of Methodology]". Vigiliae Christianae, Vol. 40, No. 4. (Dec., 1986), ss. 342-347.
* Dunderberg, Ismo; Marjanen, Antti: ''Nag Hammadin kätketty viisaus - gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä'', 2. täydennetty painos. WSOY, Helsinki 2005. ISBN 951-0-30859-5.
|