Ero sivun ”Voitonpäivä” versioiden välillä

3 309 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
(+suojattu malline)
{{suojattu}}
{{korjattava|Sekava, pitkiä sepustuksia liittymättä itse voitonpäivään.}}
{{Juhlapäivä
| nettisivut =
}}
 
[[Tiedosto:Da zdravstvuet nasha Pobeda! Marka SSSR 1945.jpg|thumb|upright|Vuoden 1945 voitonjuhla neuvostoliittolaisessa postimerkissä.]]
'''Voitonpäivä''' ({{k-en|Victory in Europe Day}}, V-E-Day, {{k-fr|Jour V}}, {{k-ru|День Победы|Den Pobedy}}) on useissa [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] puolella taistelleissa maissa juhlapäivä, jota vietetään [[natsi-Saksa]]sta 8. toukokuuta 1945 saadun voiton kunniaksi. Juhlapäivää vietetään useissa Länsi-Euroopan maissa, muun muassa [[Norja]]ssa ja [[Ranska]]ssa, 8. toukokuuta.
 
'''Voitonpäivä''' ({{k-en|Victory in Europe Day}}, V-E-Day, {{k-fr|Jour V}}, {{k-ru|День Победы|Den Pobedy}}) on useissa [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] puolella taistelleissa maissa juhlapäivä, jota vietetään [[natsi-kansallissosialistinen Saksa|kansallissosialistisesta Saksasta]]sta [[8. toukokuuta]] [[1945]] saadun voiton kunniaksi. Juhlapäivää vietetään useissa Länsi-Euroopan maissa, muun muassa [[Norja]]ssa ja [[Ranska]]ssa, 8. toukokuuta.
Sen sijaan [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] sitä juhlittiin 9. toukokuuta, kuten edelleenkin [[Venäjä]]llä, [[Ukraina]]ssa ja eräissä muissa entisissä neuvostotasavalloissa. Syy on se, että Saksan antautuessa vuorokausi oli Neuvostoliiton alueella ehtinyt jo vaihtua yhdeksänneksi toukokuuta ([[Moskova]]n aika on kaksi tuntia Keski-Eurooppaa edellä).
 
Sen sijaan [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] sitä juhlittiin [[9. toukokuuta]], kuten edelleenkin [[Venäjä]]llä, [[Ukraina]]ssa ja eräissä muissa entisissä neuvostotasavalloissa. Syy on se, että Saksan antautuessa vuorokausi oli NeuvostoliitonNeuvostoliitossa alueellaja ehtinytsen jojoukkojen vaihtuavaltaamalla yhdeksänneksiSaksan toukokuutaalueella ([[Moskova]]n aika on kaksi tuntia Keski-Eurooppaajo edellä)vaihtunut.
Päivä on vapaapäivä Armeniassa, Azerbaidžanissa, Kazakstanissa, Kirgisiassa, Moldovassa, Tadžikistanissa, Ukrainassa, Uzbekistanissa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä.
 
Päivä on vapaapäivä Armeniassa, Azerbaidžanissa, Kazakstanissa, KirgisiassaKirgisistanissa, Moldovassa, Tadžikistanissa, Ukrainassa, Uzbekistanissa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä.
==Kaksi antautumista==
Länsiliittoutuneille voitonpäivä on 8. toukokuuta 1945, koska tuolloin [[Alfred Jodl]]in [[Reims]]issä allekirjoittama saksalaisten antautuminen tuli voimaan kello 23:01 Keski-Euroopan aikaa. Voitonpäivää piti juhlia 9. päivä, mutta tieto antautumisesta levisi jo aiemmin.
 
== Alustava ja lopullinen antautumissopimus ==
Neuvostoliitolle antautumisen allekirjoitti seuraavana päivänä 9. toukokuuta 1945 kello 00:03 sotamarsalkka [[Wilhelm Keitel]] [[Wehrmacht]]in, [[suuramiraali]] [[Hans-Georg von Friedeburg]] [[Kriegsmarine]]n ja [[kenraalieversti]] [[Hans-Jürgen Stumpff]] [[Luftwaffe (Wehrmacht)|Luftwaffen]] puolesta [[Berliini]]n Karlshorstissa marsalkka [[Georgi Žukov]]ille.
 
Saksan asevoimien ehdottoman antautumisen alustava sopimustilaisuus oli [[Reims]]issä, Ranskassa [[7. toukokuuta]] 1945 aamuyöstä ja Saksan puolelta allekirjoittajana toimi [[kenraalieversti]] [[Alfred Jodl]].<ref>[http://www.spiegel.de/panorama/zeitgeschichte/kapitulationserklaerung-das-papier-das-den-krieg-beendete-a-354696.html Das Papier, das den Krieg beendete] Spiegel Online, Der Spiegel {{de}}</ref><ref name = Surrender>[http://avalon.law.yale.edu/subject_menus/gsmenu.asp German Surrender Documents] World War II, The Avalon Project, Lillian Goldman Law Library {{en}}</ref><ref name = Protokoll>[https://www.welt.de/print-welt/article669486/Protokoll-der-letzten-Momente.html Protokoll der letzten Momente] Die Welt {{de}}</ref>
9. toukokuuta on myös [[Euroopan unioni]]n [[Euroopan_unionin_symbolit#Eurooppa-p.C3.A4iv.C3.A4|Eurooppa-päivä]], mikä johtuu [[Robert Schuman]]in vuonna 1950 antamasta julistuksesta, mitä pidetään nykyisen Euroopan unionin alkuna.
Seuraavana päivänä Saksassa, [[Berliini]]n [[Karlshorst]]issa tehtiin lopullinen antautumissopimus, jossa vahvistettiin alustavan sopimuksen aika vihollisuuksien lopettamisesta ''8. toukokuuta'' kello 23.01 [[Keski-Euroopan aika]]a eli ''9. toukokuuta'' klo 00.01 silloista [[Britannia]]n ja Saksan [[kesäaika]]a, samoin [[Itä-Euroopan aika]]a sekä klo 01.01 [[Moskovan aika]]a; Saksan allekirjoittajina olivat [[sotamarsalkka]] [[Wilhelm Keitel]], [[suuramiraali]] [[Hans-Georg von Friedeburg]] ja kenraalieversti [[Hans-Jürgen Stumpff]].<ref>Earl F. Ziemke [[#References|References]] [http://www.globalsecurity.org/military/library/report/other/us-army_germany_1944-46_ch15.htm#b3 CHAPTER XV:The Victory Sealed] Page 258 second last paragraph {{en}}</ref><ref>{{cite book|last=Kershaw|first=Ian|title= The End; Germany 1944-45|publisher= Penguin| date=2012|pages = 372}}{{en}}</ref><ref name = Protokoll/><ref name = Surrender/>
 
==Neuvostoliiton jälkeiset kymmenvuotisvoitonpäivät==
[[Tiedostofile:Victory_Day_Parade_2005-17.jpg|thumb|Voitonpäivä 9. toukokuuta 2005: oikealta vasemmalle mm. Ranskan presidentti, Venäjän federaation presidentti sekä Yhdysvaltain presidentti.]]
Neuvostoliiton aikana voitonpäivää ei juurikaan juhlittu kansainvälisten kutsuvieraiden kanssa, mutta 50. voitonpäivää juhlittiin 1995 laajasti kutsumalla juhliin myös toisen maailmansodan hävinneiden valtioiden edustajia. Suomea 1995 Moskovan voitonpäivillä edusti ensimmäistä kertaa silloinen tasavallan presidentti [[Martti Ahtisaari]]. 60. voitonpäivillä Suomea edusti tasavallan presidentti [[Tarja Halonen]]. Kymmenen vuotta myöhemmin, 2015, ei enää Suomen Tasavallan presidentti, [[Sauli Niinistö]], osallistunut voitonpäiviin Moskovassa. Yhden kerran myös länsiliittoutuneet ovat osallistuneet marssilla voitonpäivän juhliin paraatissa.
 
[[Latvia]]ssa, [[Liettua]]ssa ja [[Viro]]ssa on muisteltu sitä, että Neuvostoliiton voitto Saksasta merkitsi kansallisesta näkökulmasta Neuvostoliiton miehityksen jatkoa Neuvostoliiton (1940) ja Saksan (1941–1944) jälkeen.
 
Venäjän presidentin tiedottaja [[Sergei Jastržembski]] muistutti Venäjän näkökulmasta, ettei Neuvostoliitto käynyt sotaa 1940 Baltian maita vastaan, vaan nämä liittyivät muodollisesti moitteettomassa järjestyksessä Neuvostoliittoon neuvostotasavalloiksi. Virosta tuli 6. elokuuta 1940 [[Viron_sosialistinen_neuvostotasavalta|Eestin sosialistinen neuvostotasavalta]], Latviasta tuli [[Latvian sosialistinen neuvostotasavalta]] 5. elokuuta 1940 ja Liettuasta [[Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta]] 3. elokuuta 1940 Neuvostoliiton korkeimman neuvoston, valtiopäivien, vahvistuksella.
 
[[Ukraina]]ssa taas arvioitiin uudelleen historiaa etenkin presidentti [[Viktor Juštšenko]]n oranssikoalition vuonna 2004 voittamien presidentinvaalien jälkeen, jolloin pyrittiin luomaan kansallismieltä ja ottamaan etäisyyttä Venäjään muun muassa pyrkimällä luomaan [[Holodomor]]-nälänhädästä oma ukrainalainen murhenäytelmänsä. Länsi-Ukrainasta koottiin galitsialainen sotajoukko [[Waffen-SS|Waffen-SS:ään]] taistelemaan neuvostojoukkoja vastaan toisen maailmansodan lopussa. Lisäksi Juštšenko myönsi [[puna-armeija]]a vastaan taistelleelle [[Stepan Bandera]]lle Ukrainan sankarin arvonimen.
 
9. toukokuuta 2005 53 maan valtiojohdon edustajat, muun muassa Yhdysvaltain presidentti [[George W. Bush]], vastaanottivat voitonpäivän Moskovassa. Voitonpäivän juhliin osallistuivat Puola, Latvia ja Ukraina, mutta Viro ja Liettua jättivät osallistumatta. Venäjä on korostanut Baltian maiden osalta, että juhlakutsu lähetettiin vain valtionpäämiehille, mikä edellyttäisi presidenttien osallistumista.
 
Venäjälle voitonpäivä edustaa kansallista yhtenäisyyspäivää erityisesti sen jälkeen kun sosiaaliturvan uudistuksissa pyritään eläkeläisten ja sotaveteraanien neuvostoaikaisia etuuksia lääkkeisiin, terveydenhoitoon ja joukkoliikenteeseen leikkaamaan korvaamalla ne vajailla rahallisilla kompensaatioilla.{{lähde}}
 
Diplomaattisesti kansainvälistynyt ja eurooppalaistunut voitonpäivä on tapa osoittaa, että Neuvostoliitto oli yksi toisen maailmansodan voittajista Yhdysvaltain ja Britannian rinnalla, joka kärsi erittäin suuret aineelliset tappiot ja henkilötappiot kansallissosialistisen Saksan vastaisessa taistelussa.
 
Georgia halusi venäläisten joukkojen vetäytyvän Pohjois-Georgiasta, mutta Georgian ulkoasiainministeri [[Salome Zurabišvili]] ei päässyt aikataulusta yksimielisyyteen Venäjän ulkoasiainministeri Sergei Lavrovin kanssa asioista 6. toukokuuta nelituntisessa neuvottelussa, minkä päätteeksi Zurabišvili totesi, ettei presidentti Saakašvilillä ole syytä tulla Moskovaan ennen kuin edistystä tapahtuu. Georgia olisi halunnut Venäjän vetävän joukkonsa vuoteen 2008 mennessä.
 
Liettuan EU-integraatioministeri Giorgi Baramidze oli tarjonnut Liettuaa Georgian ja Venäjän väliseksi rajavalvojaksi 4. toukokuuta yksin tai yhdessä Ukrainan kanssa mahdollisesti EU-johtoisessa operaatiossa. Hän lisäsi, että myös Romania voisi osallistua valvontaoperaatioon. Tarjousta pidettiin merkkinä presidentti Saakašvilin Baltian-Mustanmeren ketjun yhteistyöstä.
 
Presidentti George W. Bush totesi 7. toukokuuta Riiassa Latviassa, Liettuan, Latvian ja Viron presidenttien ollessa koolla, että toisen maailmansodan loppuminen aiheutti Baltian maille sortoa. Hän sanoi myös toivovansa, että historian tuon vaiheen yli päästäisiin nyt.
 
===Pronssisotilaskohu ===
Viron hallitus järjesti 8. toukokuuta 2007 keskeisten liittoutuneiden maiden edustajille muistotilaisuuden toisen maailmansodan kansallissosialismista saadun voiton kunniaksi. Tähän päädyttiin sen jälkeen, kun 26.–28. huhtikuuta 2007 Tallinnassa oli katulevottomuuksia [[pronssisotilas]]patsaan siirtämisen johdosta. Pääasiassa vironvenäläiset mielenosoittajat vastustivat patsaan ja haudattujen neuvostosotilaiden poissiirtämistä.
 
Mielenosoitusten alettua Viron hallitus ilmoitti, että se vain siirtää patsaan ja kaatuneet sotilashautausmaalle, mitä mielenosoittajat eivät hyväksyneet.
 
Venäjän Tallinnan suurlähettiläs ei osallistunut Viron hallituksen järjestämään tilaisuuteen muiden kutsuttujen liittoutuneiden maiden edustajien kanssa. Myöskään Viron Tallinnan suurlähetystö ei lähettänyt edustajaansa valvomaan sankarivainajien haudan arkeologisia tutkimuksia ennen niiden siirtämistä sotilashautausmaalle. Neuvostotietojen mukaan haudattuja olisi ollut 13, mutta virolaiset löysivät 12.
 
[[9. toukokuuta -komitea]] järjesti tilaisuuden pronssisotilaspatsaan aikaisemmalla sijaintipaikalla kehottaen osallistujia karttamaan patsaan uutta paikkaa sotilashautausmaalla, pukeutumaan punaisiin sekä kantamaan Neuvostoliiton Saksasta toisessa maailmansodassa saavuttaman voiton merkiksi [[Pyhän Yrjön risti (Venäjä)|Pyhän Yrjön ristin]] oranssimustaa kunniamerkkinauhaa.
 
== 70. voitonpäivä ==
60

muokkausta