|
'''Libyan historia''' ennen [[Libya]]n itsenäistymistä vuonna [[1951]], on pitkälti heimojen, alueiden ja kaupunkien historiaa. Se on lisäksi niiden [[Suurvalta|suurvaltojen]] historiaa, joihin Libya on kulloinkin kuulunut. Modernin Libyan historia itsenäisenä valtiona alkaa vuodesta 1951.<ref name="Historical">{{Kirjaviite | Tekijä =LaVerle Berry | Nimeke =Libya: a country study | Luku =Historical Setting | Vuosi = 1989 | Julkaisija =Federal Research Division, Library of Congress | www =http://lcweb2.loc.gov/cgi-bin/query/r?frd/cstdy:@field(DOCID+ly0012) | Viitattu =18.3.2009 | Kieli ={{en}} }}</ref>
Nimitys Libya oli [[egypti]]läisten alun perin yksittäiselle [[Berberit|berberiheimolle]] antama, mutta sen merkitys laajeni [[kreikka]]laisten käytössä viittaamaan suureen osaan [[Pohjois-Afrikka|Pohjois-Afrikan]] berberiheimoja. Vaikka valtion nimellä siis onkin perusta [[Antiikki|antiikissa]], on sillä alettu viitata nimenomaisesti nykyisen Libyan alueeseen vasta [[1900-luku|1900-luvulla]]. Ennen 1900-lukua alueella ei myöskään ollut yhtenäistä hallintoa, joten Libyaa voidaan pitää verrattain nuorena valtiona.<ref name="Historical" />
[[Tiedosto:Ottoman Provinces Of Present day Libyapng.png|thumbpienoiskuva|[[Tripolitania]], [[Kyrenaika]] ja [[Fezzan]] Libyan kartalla.]]
Libyan aiempaa, eriytynyttä kehitystä selittää pitkälti maantiede. [[Tripolitania]]n, [[Kyrenaika]]n ja [[Fezzan]]in erottivat toisistaan vaikeakulkuiset [[Aavikko|aavikot]], ja kukin alue säilytti oman identiteettinsä aina [[1960-luku|1960-luvulle]] saakka. Tripolitanian ytimen muodosti sen metropoli, [[Tripoli]], joka vuosisatojen ajan oli toiminut [[Sahara]]a ylittäneiden [[karavaani]]reittien tukipisteenä sekä [[merirosvo]]jen ja [[Orjuus|orjakauppiaiden]] suojasatamana. Tripolitanialla oli vahvat kulttuuriset siteet [[Maghreb]]in alueeseen, johon se myös maantieteellisesti kuului. Tripolitanialaiset kehittivät poliittisen tietoisuuden reaktiona vieraalle vallalle, ja juuri Tripolitaniassa syntyivät vahvimmat ajatukset yhtenäisestä Libyasta.<ref name="Historical" />
Kyrenaikaa hallitsemaan pyrkineet suurvallat eivät yrityksistä huolimatta onnistuneet ulottamaan valtaansa muutamia rannikkokaupunkeja pidemmälle. Niinpä suurin osa Kyrenaikaa jäi niiden vaikutuksen ulkopuolelle. [[1800-luku|1800-luvulla]] Kyrenaikan heimoyhteiskuntaan ulottui islamilainen [[sanusi]]-lahko, joka yhdisteli piirteitä [[wahhabismi]]stä ja [[Sufilaisuus|sufilaisuudesta]]. Yhteinen uskonto lisäsi kyrenaikalaisten yhtenäisyyttä, ja monet heistä osoittivat päättäväisyyttä Kyrenaikan itsehallinnon säilyttämiseksi myös yhtenäisessä Libyassa.<ref name="Historical" />
Fezzanilla ei ollut erityisiä suhteita itään eikä länteen, sen sijaan suhteet [[Saharan eteläpuolinen Afrikka|Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan]] ja rannikkoon olivat pitkäaikaiset ja läheiset. Fezzanissa nojattiin perinteisten heimodynastioiden johtajuuteen.<ref name="Historical" />
==Esihistoria==
[[Tiedosto:Rebu.jpg|thumbpienoiskuva|left|Libyalainen kirjoitettuna [[Hieroglyfit|hieroglyfeinä]].]]
[[Tiedosto:Lybian.jpg|thumbpienoiskuva|Libyalaista esittävä piirros [[Seti I]]:n hautakammiossa.]]
Arkeologiset löydöt osoittavat Libyan rannikkotasangon kuuluneen [[Neoliittinen kausi|neoliittiseen kulttuuriin]] viimeistään [[7000-vuosituhat eaa.|7000-vuosituhannella]] ennen ajanlaskun alkua. [[Maanviljely]]yn ja [[karjanhoito]]on nojannut kulttuuri levittäytyi koko Välimeren rannikolle. Rannikosta etelään, nykyisessä [[Sahara|Saharan autiomaassa]] oli tuolloin [[savanni]]a, joka tarjosi runsaasti riistaa metsästäville [[Nomadit|nomadeille]] ja laidunmaita [[Paimentolaiset|paimentolaisille]]. Vaeltelevien nomadien kulttuuri kukoisti, kunnes alue alkoi kuivua vuoden [[2000 eaa.]] jälkeen. Savannin asukkaat hajaantuivat [[Aavikoituminen|aavikoitumisen]] ja ratsumiesten hyökkäysten uhatessa, osan muuttaessa nykyiseen [[Sudan]]iin ja osan assimiloituessa [[Berberit|berbereihin]].<ref name="Early">{{Kirjaviite | Tekijä =LaVerle Berry | Nimeke = Libya: a country study | Luku =Early History | Vuosi =1989 | Julkaisija =Federal Research Division, Library of Congress | www =http://lcweb2.loc.gov/cgi-bin/query2/r?frd/cstdy:@field(DOCID+ly0013) | Viitattu =18.3.2009 | Kieli ={{en}} }}</ref>
Berbereiden alkuperästä on spekuloitu paljon, mutta se on yhä ratkaisematon arvoitus. Arkeologiset ja lingvistiset todisteet viittaavat kuitenkin vahvasti siihen, että berbereiden esi-isät vaelsivat [[Etu-Aasia|Etu-Aasiasta]] [[Pohjois-Afrikka|Pohjois-Afrikkaan]] [[3000-vuosituhat eaa.|3000-luvun]] (eaa.) alussa. Seuraavien vuosisatojen aikana he levittäytyivät [[Egypti]]stä aina [[Niger (joki)|Niger-joelle]] saakka. Berberit eivät muodosta etnisesti tai kielellisesti yhtenäistä ryhmää, vaan puhuvat lukuisia [[Afroaasialaiset kielet|afroaasialaiseen kieliperheeseen]] kuuluvia kieliä, eikä kansallisuusaate ole koskaan ollut berbereille läheinen. Historiallisesti berberit ovat pikemminkin samaistuneet omaan heimoon, klaaniin ja perheeseen.<ref name="Early" />
Egyptistä löytyneet kaiverrukset [[Vanha valtakunta|Vanhan valtakunnan]] ajalta ovat aikaisimmat tunnetut todisteet berbereiden kansanvaelluksesta ja samalla varhaisimmat kirjoitetut dokumentit Libyan historiasta. Viimeistään tällöin berberiheimot tekivät ryöstöretkiä itään [[Niilin suisto]]lle ja yrittävät asettua sinne asumaan. Eräs berberiheimoista tunnettiin nimellä Levu tai "libyalaiset". [[Keskivaltakunta|Keskivaltakunnan]] ajalla Egyptin faaraot onnistuivat saamaan nämä itäiset berberit hallintaansa ja vaativat heiltä veroja. Monet berberit palvelivat faaraoiden armeijoissa, ja jotkut berberit nousivat merkittäviinkin asemiin Egyptin hallinnossa. Vuonna [[940-luku eaa.|943]] eaa. libyalaista alkuperää ollut [[Shoshenk I]] onnistui jopa nousemaan faaraoksi. Myös hänen seuraajiensa ([[Egyptin 22. dynastia|22.]] ja [[Egyptin 23. dynastia|23. dynastian]]) eli niin sanottujen libyalaisdynastioiden hallitsijoiden uskotaan olleen berbereitä.<ref name="Early" />
==Antiikki==
[[Tiedosto:Leptis Magna Arch of Septimus Severus.jpg|150px|thumbpienoiskuva|left|[[Septimus Severus|Septimus Severuksen]] riemukaari [[Leptis Magna]]ssa.]]
===Tripolitania ja foinikialaiset===
[[Foinikialaiset]] kauppiaat toimivat aktiivisesti koko [[Välimeri|Välimeren]] alueella ennen [[1100-luku eaa.|1100-lukua]] (eaa). Monet pohjoisafrikkalaiset kaupungit ja kylät syntyivät foinikialaisten kauppa-asemien ympärille. Foinikialaisten merentakaisisita siirtomaista suurin, [[Karthago]], hallitsi [[400-luku eaa.|400-luvulla]] ennen ajanlaskun alkua suurta osaa Pohjois-Afrikasta. Sen piirissä alkoi syntyä oma kulttuuri, [[Puunilaiset|puunilaisuus]]. Puunilaisten asutuksia Libyan rannikolla olivat muun muassa Oea eli [[Tripoli]], Labdah (myöhemmin [[Leptis Magna]]) sekä [[Sabratha]]. Tämä alue sai myöhemmin nimen ''Tripolis'', kolme kaupunkia.<ref name="Karthago">{{Kirjaviite | Tekijä =LaVerle Berry | Nimeke =Libya: a country study | Luku = Tripolitania and the Phoenicians | Vuosi = 1989 | Julkaisija =Federal Research Division, Library of Congress | www =http://lcweb2.loc.gov/cgi-bin/query2/r?frd/cstdy:@field(DOCID+ly0014) | Viitattu =18.3.2009 | Kieli ={{en}} }}</ref>
[[Oligarkia|Kauppiasoligarkian]] hallitsemalla Karthagolla oli hyvät suhteet sisämaan berberiheimoihin, mutta pääasiassa se oli merivalta. Karthagon laajentuessa läntisellä Välimerellä, se joutui vastakkain nousevan [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] kanssa. [[200-luku eaa.|200-luvulla]] ennen ajanlaskun alkua Rooma kävi voitokkaasti [[Ensimmäinen puunilaissota|ensimmäisen]] ja [[Toinen puunilaissota|toisen puunilaissodan]] Karthagoa vastaan. Sotien seuraksena Karthago muuttui pieneksi, berberien armoilla olevaksi afrikkalaiseksi valtioksi. Peläten Karthagon uutta nousua roomalaiset aloittivat vuonna [[149 eaa.]] [[Kolmas puunilaissota|kolmannen puunilaissodan]], ja tuhosivat Karthagon vuonna [[146 eaa.]] Sodan jälkeen Tripolitania annettiin Rooman liittolaisen, [[Numidia]]n berberikuninkaan hallittavaksi. Myöhemmin siitä tuli kuitenkin Rooman provinssi.<ref name="Karthago" />
Puunilaisuuden vaikutus Pohjois-Afrikkaan oli kuitenkin pysyvämpi. Berberit yhdistelivät puunilaisia kultteja omiin uskontoihinsa ja [[Puunin kieli|puunin kieltä]] puhuttiin Tripolitaniassa ja rannikkon berberiviljelijöiden keskuudessa vielä Rooman valtakunnan myöhäiskaudella.<ref name="Karthago" />
===Kyrenaika ja kreikkalaiset===
[[Tiedosto:Silphium.jpg|thumb|left|150pxpienoiskuva|[[Kyrene]]läinen kolikko, jonka aiheena on [[silphium]].]]
[[Antiikin Kreikka|Kreikkalaiset]] merenkulkijat olivat jo vuosisatojen ajan tutkineet Pohjois-Afrikan rannikkoa, mutta pysyviä siirtokuntia he perustivat sinne vasta [[600-luku eaa.|600-luvulla]] ennen ajanlaskun alkua. Perimätiedon mukaan [[Liikakansoitus|liikakansoituksen]] vaivaaman [[Thera]]n saaren asukkaat saivat [[Delfoin oraakkeli]]lta käskyn muuttaa Pohjois-Afrikkaan, jonne he vuonna [[631 eaa]]. perustivat [[Kyrene]]en kaupungin. Kaupungin sijaintiin vaikuttivat berberioppaat, jotka johdattivat kreikkalaiset 20 kilometriä sisämaahan hedelmälliselle ylätasangolle, jossa berbereiden mukaan "reikä taivaassa" toisi siirtokunnalle runsaat sateet.<ref name="Kyrene">{{Kirjaviite | Tekijä =LaVerle Berry | Nimeke =Libya: a country study | Luku =Cyrenaica and the Greeks | Vuosi =1989 | Julkaisija =Federal Research Division, Library of Congress | www =http://lcweb2.loc.gov/cgi-bin/query2/r?frd/cstdy:@field(DOCID+ly0015) | Viitattu =18.3.2009 | Kieli ={{en}} }}</ref>
Kreikkalaiset perustivat seuraavan 200 vuoden aikana neljä muutakin kaupunkia: Barkan eli nykyisen [[Al Marj]]n, Euhesperideen eli nykyisen [[Bengasi]]n, [[Teuchira]]n eli nykyisen Tukrahin sekä [[Apollonia (Kyrenaika)|Apollonian]] (nyk. [[Susah]]), Kyreneen satamakaupungin. Yhdessä Kyreneen kanssa nämä kaupungit tunnettiin nimellä ''Pentapolis'', viisi kaupunkia. Ne kilpailivat usein keskenään, eikä yhteistyö ollut niille helppoa edes yhteisen vihollisen uhatessa. Emäkaupunki Kyrene antoi sittemmin nimensä koko alueelle.<ref name="Kyrene" />
Pentapoliksen kreikkalaiset vastustivat onnistuneesti sekä egyptiläisten valloitusyrityksiä idästä että karthagolaisten hyökkäyksiä lännestä. Vuonna [[525 eaa.]] [[Persia]]n kuningas [[Kambyses II]] valloitti sekä Egyptin että Kyrenaikan, ja kahden seuraavan vuosisadan aikana Kyrenaika kuului joko Persian tai Egyptin valtakuntaan. Kun [[Aleksanteri Suuri]] saapui Kyrenaikaan vuonna [[331 eaa.|331 ennen ajanlaskun alkua]], kreikkalaiset tervehtivät häntä iloiten. Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen hänen valtakuntansa jaettiin makedonialaisten kenraalien kesken, ja Kyrene yhdessä Egyptin kanssa liitettiin [[Ptolemaios I]]:n valtakuntaan. Kyrenaikan muut kaupunkivaltiot jatkoivat itsenäisinä. Myöhemmin Pentapoliksesta muodostettiin liittovaltio, jota johti yleensä [[Ptolemaiosten hallitsijasuku]]un kuulunut kuningas. Pentapoliksen viimeinen kreikkalainen hallitsija, [[Ptolemaios Apion]], luovutti Kyrenaikan Rooman valtakunnalle, joka virallisesti liitti sen itseensä vuonna [[74 eaa.]] ja muodosti siitä yhdessä [[Kreeta]]n kanssa roomalaisen provinssin.<ref name="Kyrene" />
Pentapoliksen poliittiset myllerrykset eivät vaikuttaneet sen taloudelliseen ja kulttuuriseen kehitykseen. Alue rikaistui tuottamalla muun muassa viljaa, viiniä, villaa ja [[silphium]]ia, sittemmin kadonnutta yrttiä, jota kasvoi vain Kyrenaikassa. Kyreneestä tuli [[Helleenit|helleenisen maailman]] älyllinen ja taiteellinen keskus, joka tunnettiin lääketieteellisestä koulustaan, oppineiden akatemioista sekä arkkitehtuuristaan. Myös [[Hedonismi|hedonistinen]] [[Kyreneläiset|kyreneläisten koulukunta]] asettui kaupunkiin.<ref name="Kyrene" />
===Fezzan ja garamantit===
[[Tiedosto:Germa casbah.jpg|thumb|250pxpienoiskuva|German [[kasbah]] eli linnake paljastui arkeologisissa kaivauksissa.]]
{{Pääartikkeli|[[Garamantit]]}}
Sillä aikaa kun puunilaiset ja kreikkalaiset hallitsivat rannikkoa, hallitsivat [[Fezzan]]in aluetta [[garamantit]], berbereistä ja Saharan paimentolaisista polveutunut heimokansa joka saapui alueelle ennen vuotta [[1000-luku eaa.|1000 eaa]].<ref name="Keyes">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.archaeology.org/0403/abstracts/sands.html | Nimeke =Kingdom of the Sands | Tekijä = David Keys| Julkaisu =Archeology.com | Julkaisija =Archaeological Institute of America | Viitattu =18.3. 2009 | Kieli ={{en}} }}</ref> Fezzanin autiomaassa he muodostivat voimakkaan kuningaskunnan, jonka halki kauppareitit läntisestä [[Sudan]]ista Välimerelle kulkivat. Garamantit jättivät jälkeensä lukuisia [[tifinagh]]-kaiverruksia, mutta näiden ja [[Herodotos|Herodotoksen]] sekä muiden klassisten kirjailijoiden havaintojen lisäksi tästä merkillisestä kansasta tiedettiin vain vähän ennen modernien arkeologisten metodien kehittymistä.<ref name="Garamantit">{{Kirjaviite | Tekijä =LaVerle Berry | Nimeke =Libya: a country study | Luku = Fezzan and the Garamentes | Vuosi =1989 | Julkaisija =Federal Research Division, Library of Congress | www = http://lcweb2.loc.gov/cgi-bin/query2/r?frd/cstdy:@field(DOCID+ly0016) | Viitattu = 18.3.2009 | Kieli ={{en}} }}</ref>
Garamantien poliittinen valta rajoittui noin 400 kilometriä pitkään [[Keidas|keitaiden]] ketjuun Wadi Ajalissa, mutta pääkaupungistaan [[Germa]]sta käsin he hallitsivat aavikoiden [[Karavaani|karavaaneja]] aina [[Ghadamis|Ghadamiksesta]] [[Niger (joki)|Niger-joelle]] ja Egyptistä [[Mauretania (provinssi)|Mauretaniaan]]. Karthagolaiset palkkasivat heitä kuljettamaan muun muassa kultaa ja norsunluuta Sudanista varastoihinsa Välimerellä.<ref name="Garamantit" /> Garamantit rakensivat laajoja, [[Foggara|foggaroiksi]] kutsuttuja maanalaisia kastelutunneleita, joiden avulla he saattoivat viljellä muuten kuivaa maata.<ref name="Keyes" /> Garamantien vauraudesta ja teknisestä taitavuudesta todistavat myös heidän kivestä rakennetut kaupunkinsa, sekä yli 50 000 [[pyramidi]]-hautakammiota.<ref name="Garamantit" />
===Rooman valtakausi===
[[Tiedosto:Cyrene1.jpg|thumb|250pxpienoiskuva|[[Kyrene]]n raunioita.]]
Yli 400 seuraavan vuoden ajan Tripolitania ja Kyrenaika olivat hyvinvoivia roomalaisia provinsseja, jotka kuuluivat [[Kosmopolitismi|kosmopoliittiseen]] valtioon, jonka kansalaisilla oli yhteinen latinan kieli, yhteinen oikeusjärjestelmä ja yhteinen roomalainen identiteetti. Kauppiaita ja käsityöläisiä eri puolilta Rooman valtakuntaa saapui Pohjois-Afrikkaan, mutta Tripolitanian kaupungit säilyttivät puunilaisen kulttuurinsa ja Kyrenaikan kaupungit kreikkalaisen. Tripolitaniasta tuli merkittävä [[oliiviöljy]]n tuottaja ja Kyrenaikan vientituotteita olivat viini, lääkkeet ja hevoset. Maaseudun väestön enemmistö koostui berberimaanviljelijöistä, jotka lännessä olivat omaksuneet puunilaisen kulttuurin.<ref name="Roomalaiset">{{Kirjaviite | Tekijä =LaVerle Berry | Nimeke =Libya: a country study | Luku =Libya and the Romans | Vuosi =1989 | Julkaisija =Federal Research Division, Library of Congress | www = http://lcweb2.loc.gov/cgi-bin/query2/r?frd/cstdy:@field(DOCID+ly0017) | Viitattu =29.3.2009 | Kieli ={{en}} }}</ref>
====Juutalaisten kapina ja kristinuskon saapuminen====
[[Ptolemaiosten hallitsijasuku|Ptolemaioisten]] valtakaudella [[Kyrenaika]]an oli syntynyt laaja [[Libyan juutalaiset|juutalaisyhteisö]], joka laajeni kymmenillä tuhansilla juutalaisilla [[Palestiina]]n [[ensimmäinen juutalaissota|suuren juutalaiskapinan]] kukistuttua ja roomalaisten tuhottua [[Jerusalem]]in vuonna [[70|70 jaa]]. Osa pakolaisista suuntasi aavikolle ja omaksui nomadien elämäntavan kantaen suurta kaunaa Rooman valtakunnalle. He elivät yhdessä [[berberit|berberien]] kanssa käännyttäen jopa kokonaisia heimoja [[juutalaisuus|juutalaisuuteen]]. Vuonna [[115]] Kyrenaikan juutalaiset nousivat kapinaan Rooman valtakuntaa vastaan, ja kapina, [[toinen juutalaissota]], laajeni pian [[Egypti]]n kautta takaisin Palestiinaan. Kun kapina kukistettiin vuonna [[118]], kapinalliset olivat hävittäneet Kyrenaikan ja ryöstäneet [[Kyrene]]en kaupungin. Kolmen vuoden aikana kapinassa menetti henkensä noin 200 000 roomalaista ja kreikkalaista,<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.jewishencyclopedia.com/view.jsp?artid=949&letter=C&search=cyrene | Nimeke =Cyrene | Tekijä =Richard Gottheil, Samuel Krauss | Julkaisu =Jewish Encyclopedia | Viitattu =29.3.2009 | Kieli ={{en}} }}</ref> ja Kyrenaikan jälleenrakentaminen aikaisempaan loistoonsa kesti vähintään vuosisadan. Kapina ei ulottunut [[Tripolitania]]an, jolle ajanjakso oli rauhan ja vaurauden aikaa.<ref name="Roomalaiset" />
Uudelleenjärjestäessään Rooman valtakuntaa vuonna [[300]] keisari [[Diocletianus]] erotti Kyrenaikan ja Kreetan toisistaan, muodostaen Ylä-Libyan ja Ala-Libyan provinssit. Tämä oli ensimmäinen kerta kun nimeä Libya käytettiin hallinnollisen jaon yhteydessä. Kun Rooman valtakunta vuonna [[395]] lopullisesti jakautui [[Bysantin valtakunta|Itä-]] ja [[Länsi-Rooman valtakunta|Länsi-Rooman]] valtakuntiin, liitettiin Libya eli Kyrenaika Itä-Roomaan ja Tripolitania Länsi-Roomaan.<ref name="Roomalaiset" />
Kristinusko saapui Rooman afrikkalaisiin provinsseihin [[100-luku|100-luvun]] alussa, ja se sai nopeasti kannatusta kaupungeissa ja orjien keskuudessa. [[300-luku|300-luvun]] lopulla kristinusko oli muuttunut provinsseissa vallitsevaksi. Alusta lähtien Tripolitanian ja Kyrenaikan kirkot kehittivät paikallisia piirteitä. Tripolitanian kirkko kuului [[Paavi]]n tuomiovaltaan, kun taas Kyrenaikan kirkko suuntautui itään ja kuului [[Aleksandrian koptilais-ortodoksinen kirkko|koptilaiseen kirkkoon]] ja Aleksandrian patriarkan alaisuuteen.<ref name="Roomalaiset" />
====Vandaalien aika====
[[Vandaalit]] saapuivat [[Espanja]]n kautta Pohjois-Afrikkaan kapinoivan roomalaisen virkamiehen kutsumina vuonna [[429]]. Vandaalit perustivat johtajansa [[Geiserik]]in johdolla kuningaskunnan, jonka pääkaupungiksi tuli [[Karthago]]. Vaikka roomalaiset joutuivatkin myöntymään vandaalien ylivallalle Tripolitaniassa ja suuressa osassa Pohjois-Afrikkaa, hallitsivat vandaalit lähinnä taloudellisesti tärkeimpiä alueita. Vandaalit muodostivat erillisen soturikastin, jota kiinnosti lähinnä verojen keruu ja maa-alueiden hyödyntäminen. Siviilihallinnon tehtävät he jättivät roomalaisille. Pohjois-Afrikasta käsin vandaalit valloittivat [[Sardinia]]n ja [[Korsika]]n, sekä suorittivat hyökkäyksiä Italiaan, ryöstäen [[Rooma]]n kaupungin vuonna [[455]]. Ajan myötä vandaalien sotaisuus tyyntyi, ja heidän valtakuntansa kukistui vuonna [[533]] itäroomalaisen sotapäällikkö [[Belisarius|Belisariuksen]] aloitettua Pohjois-Afrikan [[Vandaalisota|takaisinvaltaamisen]] Rooman valtakunnalle.<ref name="Roomalaiset" />
Tämän jälkeen Bysantin valta Tripolitaniassa rajoittui pitkälti rannikolle, ja sielläkin olivat kaupunkien ympärille rakennetut muurit ja linnoitetut maatilat osoituksina Rooman vallan hataruudesta. Alueen vauraus oli vandaalien vallan aikana huvennut ja vanha roomalainen poliittinen ja sosiaalinen järjestys kadonnut. Vandaalien rauhaan jättämien alueiden asukkaat olivat hakeneet turvaa heimopäälliköiltä, eivätkä he autonomiaan tottuneina suostuneet palaamaan roomalaisvallan alle. Tripolitanian ollessa vandaalien vallassa oli Kyrenaika pysynyt Bysantin sotilaallisena etuvartiona. Epäsuositut bysanttikuvernöörit määräsivät kovia veroja rahoittaakseen sotilasmenoja. Mutta kaupungit ja niiden julkiset toiminnot, kuten kastelujärjestelmät, jäivät huomiotta. Bysantin valtakausi pidensi kuitenkin roomalaiskautta vielä puolellatoista vuosisadalla ja torjui berberinomadien valtapyrkimykset rannikolla.<ref name="Roomalaiset" />
==Keskiaika==
Profeetta [[Muhammad]]in kuoleman aikaan vuonna [[632]] oli hän seuraajineen saanut käännytettyä useimmat [[Arabian niemimaa]]n heimoista ja kaupungeista monoteistiseen [[islam]]in uskoon. Islamin koettiin yhdistävän yksittäisen uskovan ja yhteiskunnan kaikkivoivan Allahin alaisuuteen. Tämän vuoksi islamilaiset hallitsijat käyttivät sekä maallista että uskonnollista valtaa.<ref name="Arabit">{{Kirjaviite | Tekijä =LaVerle Berry | Nimeke =Libya: a country study | Luku =Islam and the Arabs | Vuosi =1989 | Julkaisija =Federal Research Division, Library of Congress | www = http://lcweb2.loc.gov/cgi-bin/query2/r?frd/cstdy:@field(DOCID+ly0018) | Kieli ={{en}} }}</ref>
Seuraavan sukupolven aikana arabien armeijat veivät islamia Arabiasta pohjoiseen ja itään sekä toisaalta länteen Pohjois-Afrikkaan. Vuonna [[642]] kalifi [[Umar ibn al-Khattab |Umar ibn al-Khattabin]] arabikenraali [[Amr ibn al As]] valloitti Kyrenaikan ja pystytti päämajansa [[Barka]]an. Kaksi vuotta myöhemmin hän muutti Tripolitaniaan, jossa hän jyräsi eristäytyneet bysanttivaruskunnat. Vuosikymmenen loppuun mennessä arabien valta alueella vakiintui.<ref name="Arabit" />
Kenraali [[Uqba ibn Nafi]] valloitti Fezzanin vuonna [[663]] ja pakotti [[Germa]]n antautumaan. Berberit jatkoivat sitkeästi vastarintaa Tripolitaniassa, hidastaen arabien etenemistä länteen. [[700-luku|700-luvun]] alussa arabit kuitenkin valloittivat koko [[Maghreb]]in alueen, työntyen vuonna [[710]] [[Marokko]]on ja Atlantin rannikolle. Vuosina [[712]]−[[715]]712−715 arabit valloittivat lähes koko [[Espanja]]n. Islamilainen Espanja, Maghreb (johon sisältyi Tripolitania) sekä Kyrenaika organisoitiin järjestelmällisesti [[Damaskos|Damaskoksen]] [[Umaijadit|Umaijadien kalifaatin]] poliittisen ja uskonnollisen johdon alaisuuteen.<ref name="Arabit" />
Pohjois-Afrikkaa hallinneiden arabien ihanteena oli, kuten muuallakin islamilaisessa maailmassa 700-luvulla, poliittisen ja uskonnollisen yhtenäisyyden aikaansaaminen [[šaria]]a noudattavan kalifaatin alaisuudessa. Arabien oli helppo hallita rannikon maanviljelysalueita ja kaupunkeja, jotka kukoistivat jälleen heidän suojeluksessaan. Kaupunkilaiset arvostivat arabien tarjoamaa turvallisuutta, joka helpotti rauhanomaista kaupankäyntiä, kun puunilaistuneet maanviljelijät puolestaan kokivat hengenheimolaisuuttaa [[Seemiläiset|seemiläisten]] arabien kanssa. [[Koptilainen kirkko|Koptilaiseen kirkkoon]] kuuluneet [[Monofysitismi|monofysiitit]] kokivat muslimien vapauttavan heidät Bysantin sorron alaisuudesta. Berbereiden yhteisölliset ja edustukselliset heimoinstituutiot olivat kuitenkin ristiriidassa arabien Bysantista omaksuman autoritaarisen ja henkilökohtaista valtaa korostavan hallitsemistavan kanssa. Arabien kammotessa barbaareina pitämiään berbereitä, näkivät sisämaan berberit usein arabit pelkästään ylimielisinä ja brutaaleina sotilaina, joita kiinnosti vain verojen kerääminen.<ref name="Arabit" />
Arabit muodostivat kaupunkilaisen eliitin Pohjois-Afrikkaan, jonne he olivat saapuneen valloittajina ja lähetyssaarnaajina, eivät siirtolaisina. Arabien armeijat matkasivat ilman naisia, ja sotilaat menivätkin usein naimisiin paikallisten kanssa, levittäen näin arabikulttuuria ja islaminuskoa kaupunkiväestön ja viljelijöiden keskuuteen. Vaikka sisämaan heimot vastustivatkin arabien poliittista valtaa, omaksuivat hekin nopeasti islaminuskon. Heimot kuitenkin kehittivät islamia omia tapojaan vastaavaksi, muodostaen usein eri uskonlahkoja.<ref name="Arabit" />
Arabien valloituksen jälkeen Pohjois-Afrikkaa hallitsivat perättäiset amirit eli komentajat. Vuoteen [[750]] saakka amirit olivat Damaskoksen [[kalifi]]n alaisia. Islamilaisen maailman keskuksen siirryttyä [[Bagdad]]iin, vastasivat amirit vuoden 750 jälkeen Bagdadin kalifille. Vuonna [[800]] kalifi [[Harun al Rashid]] asetti amiriksi [[Ibrahim ibn Aghlab]]in, joka muodosti perinnöllisen dynastian [[Kairouan]]iin. Dynastia hallitsi [[Ifriqiya]]a ja Tripolitaniaa autonomisena valtiona, joka kuitenkin oli kalifin hengellisen ohjauksen alainen ja nimellisesti tunnusti kalifin valtionpäämiehekseen. Aghlabidi-dynastian amirit korjauttivat roomalaisten rakentamat ja sittemmin laiminlyödyt kastelukanavat, saivat alueen maatalouden jälleen ylijäämäiseksi ja kaupungit uudelleen kukoistamaan. Poliittisen ja sosiaalisen hierarkian yläpäässä olivat byrokraatit, sotilaskasti sekä kauppiaiden, oppineiden ja virkamiesten muodostama arabieliitti. Myös suuren juutalaisyhdyskunnan jäseniä palveli amirien virkamiehinä kaupungeissa. Islaminuskon omaksuneet saivat yleensä säilyttää perheensä tai luokkansa perinteisen, roomalaisajoilta peräisin olevan valta-aseman. Kaupungeissa eli myös hupeneva, latinaa puhuva ja kristinuskoa tunnustava vähemmistö aina [[1000-luku|1000-luvulle]] saakka. Monin paikoin Aghlabidi-dynastia haastoi Bysantin valtakunnan poliittisen vallan. Valloitettuaan [[Sisilia]]n dynastialla oli myös aktiivinen osa Italian sisäpolitiikassa.<ref name="Arabit" />
==1900-luku ja itsenäinen Libya==
=== Libya ottomaaneilta Italialle===
Libya päätyi [[Italia]]n valtaan Italian [[3. lokakuuta]] [[1911]] aloittaman Tripolitanian sodan tuloksena.<ref>[http://countrystudies.us/libya/19.htm Colony of italy], Libya: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.</ref> Libyan naapurimaista Tunisia oli jo ajautunut Ranskan protektoraatiksi, ja italialaiset pelkäsivät Saksan pureutuvan Tripolitaniaan ennen heitä.
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Libyassa käytiin vuosina 1941-1943 jatkuvia taisteluja. Britit valtasivat Libyan Egyptiin pyrkineiltä italialaisilta ja heitä tukemaan tulleilta saksalaisilta joukoilta.<ref>[http://countrystudies.us/libya/24.htm The Desert War] Libya: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.</ref> Sodan jälkeen maa jäi [[Yhdistyneet kansakunnat|Yhdistyneiden kansakuntien]] valvontaan, mutta maassa oli edelleen myös paljon italialaisia.<ref>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri ensyklopedia, 9. osa (Kriminologia - Lieksa) | Sivu = 3708, art. Libya | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1979 | Tunniste = 951-1-05072-9}}</ref>
[[Tiedosto:Flag of Libya (1951).svg|thumb|240pxpienoiskuva|Libyan lippu vuosina 1951–1969 ja 2011-.]]
===Itsenäistyminen===
Yhdistyneiden kansakuntien päätöksen mukaisesti Libyasta tuli itsenäinen [[24. joulukuuta]] [[1951]]. YK:n yleiskokous oli hyväksynyt jo 21. marraskuuta 1949 päätöslauselman, jonka mukaan Libyan piti itsenäistyä vuoden [[1952]] uudenvuodenpäivään mennessä.<ref>[http://countrystudies.us/libya/26.htm The United Nations and Libya] Libya: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.</ref>
===Libyan liittovaltiokuningaskunta===
Itsenäistyessään Libya muodostui kolmesta osasta: [[Tripolitania]]sta, [[Kyrenaika]]sta ja [[Fezzan]]ista. Valtion nimeksi tuli Libyan yhdistynyt kuningaskunta (Al-Mamlaka Al-Libija Al-Motahidda), ja sitä johti liittovaltiona kuningas Mohammed Saied Idris as-Senussi ([[Idris I]]) kahdesta pääkaupungista, Tripolitanian Tripolista ja Kyrenaikan Bengasista. [[7. lokakuuta]] [[1963]] valtiosta tuli yhtenäisvaltio, Libyan kuningaskunta (''Al-Mamlaka Al-Libija''), jolla oli kuitenkin edelleen kaksi pääkaupunkia.
===Libyan arabitasavalta===
====Arabitasavaltojen liitto Syyrian ja Egyptin kanssa====
[[Tiedosto:Federation of Arab Republics.GIF|thumb|300pxpienoiskuva|Arabitasavaltojen liitto.]]
Gaddafista tuli [[1970-luku|1970-luvulla]] arabiyhtenäisyyden johtava puolestapuhuja. Vaikka muut arabihallinnot periaatteessa hyväksyivät ajatuksen yhtenäisestä arabivaltiosta, useimmat niistä eivät pitäneet ajatusta realistisena tai ajankohtaisena.<ref name="Arab Unity">{{Kirjaviite | Tekijä =LaVerle Berry | Nimeke =Libya: a country study | Vuosi =1989 | Luku =Arab Unity |Julkaisija =Federal Research Division, Library of Congress | www = http://lcweb2.loc.gov/cgi-bin/query2/r?frd/cstdy:@field(DOCID+ly0041) | Viitattu =18.3.2009 | Kieli ={{en}} }}</ref>
Vuoden [[1970]] aikana Gaddafi keskusteli Egyptin ja Sudanin johtajien kanssa tavoitteena jonkinlainen arabiunioni. [[Gamal Abdel Nasser|Gamal Abdel Nasserin]] kuoltua saman vuoden syyskuussa keskustelut jatkuivat hänen seuraajansa [[Anwar Sadat]]in kanssa. Syyria otettiin mukaan keskusteluihin [[Hafiz al-Assad]]in pyynnöstä hänen noustuaan Syyrian johtajaksi. Huhtikuussa [[1971]] Egyptin, Libyan ja Syyrian johtajat ilmoittivat arabiliittovaltion muodostamisesta ja allekirjoittivat perustuslakiluonnoksen, joka hyväksyttiin ylivoimaisella enemmistöllä kunkin maan kansanäänestyksessä.<ref name="Arab Unity" />
Valtioliitto astui voimaan virallisesti [[1. tammikuuta]] [[1972]]. Liittovaltiolle tehtiin pitkällemeneviä suunnitelmia maiden yhtenäistämiseksi, mutta käytännössä toteutettiin vain symbolisia eleitä, kuten yhteinen lippu.<ref name="Arab Unity" /> Virallisesti liittovaltio lakkautettiin maaliskuussa [[1977]].
Egyptin ja Syyrian suunnittelema [[Jom kippur -sota|Jom kippur -sota]] lokakuussa 1973 oli Libyalle pettymys, koska se ei olisi halunnut Egyptin tekevän aselepoa Israelin onnistuneen vastahyökkäyksen jälkeen.
====Skismaa Egyptin kanssa====
Gaddafi syytti Sadatia pelkuruudesta, joka vastasi syytöksiin ilmoittamalla vaikuttaneensa siihen, ettei Libya pystynyt tuhoamaan matkustajalaiva [[Queen Elisabeth II]]:a Välimerellä. Laivalla oli matkustajina myös juutalaisia turisteja. Tämän jälkeen Libyan ja Egyptin suhteet kylmenivät. Ensimmäisen öljykriisin suomin vientituloin Libya alkoi varustautua voimakkaasti. Heinäkuussa [[1977]] etenivät egyptiläiset joukot lyhyen matkan Libyan alueelle. Tilanne saatiin kuitenkin rauhoitetuksi Algerian välityksellä. Konfliktin tuloksena Libyassa työskennelleet egyptiläiset karkotettiin maasta.
Sadatin syyskuussa 1978 Israelin kanssa solmima [[Camp Davidin rauhansopimus]] Jom kippur -sodan päättämiseksi oli Libyalle liikaa. Se organisoi vastustusrintaman joulukuussa 1977 yhdessä [[Syyria]]n, [[Algeria]]n, [[Etelä-Jemen]]in ja [[PLO]]:n kanssa.
====Terroriepäily====
Presidentti [[Ronald Reagan]]in kaudella Yhdysvaltojen suhteet Libyaan, Syyriaan ja PLO:hon olivat jännittyneet. Toisaalta Libyan liittolaisen Syyrian ja Israelin väliset suhteet olivat heikot. Libya puolestaan oli osoittanut avoimesti tukensa Islamilaiselle tasavallalle eli Iranille. Israel käynnisti vuonna [[1982]] PLO:n sekä Syyrian vastaisen [[Rauha Galileaan]] -operaation, minkä tarkoituksena oli miehittää Etelä-Libanon. Päämääränä oli yhteistyössä Libanonin maroniittikristittyjen falangeista koostuvan [[SLA]]:n avulla eliminoida PLO:n Israelin vastainen toiminta Libanonin alueelta.
Yhdysvalloilla oli vahvat epäilykset siitä, että Libya tukee monin tavoin kansainvälistä terrorismia. Tämän johdosta maa lopulta ryhtyi vastatoimiin.
Kuuluisin terroriepäilyjä synnyttänyt tapahtuma oli [[Pan Am]]in matkustajakoneen 270 kuolonuhria aiheuttanut räjähdys Skotlannin yläpuolella [[Lockerbie]]ssa [[1988]]. Vuonna [[1992]] YK langetti Libyalle pakotteita painostaakseen maata luovuttamaan kaksi pommi-iskusta epäiltyä. Vuonna [[2001]] toinen heistä tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, toinen vapautettiin.<ref name="BBCTL"/>
Britanniassa ja Yhdysvalloissa Libyan on arveltu tukeneen muun muassa Irlannin tasavaltalaisarmeijaa [[IRA|IRA]]:ta, Baskien separatistijärjestöä [[ETA (järjestö)|ETA]]:a, Sierra Leonen yhdistynyttä vallankumousrintamaa sekä olleen yhteyksissä Filippiinien separatistiseen islamistiryhmään [[Abu Sayyaf]]iin ja [[Al-Qaida]]an.
Vuonna [[2004]] Britannian pääministeri vieraili Libyassa. Vierailu oli ensimmäinen 60 vuoteen. [[2006]] Yhdysvallat solmi jälleen diplomaattisuhteet Libyaan, ja vuonna [[2008 ]] ulkoministeri [[Condoleezza Rice]] kävi maassa valtiovierailulla.<ref name="BBCTL"/>
== Mielenosoitukset ja sisällissota 2011 ==
| 