Ero sivun ”Helvetti” versioiden välillä

175 merkkiä poistettu ,  5 vuotta sitten
kh
pEi muokkausyhteenvetoa
(kh)
=== Muinaisen Egyptin uskonto ===
 
[[Tiedosto:Ma Tho Am.jpg|thumbpienoiskuva|left|250px|E. A. Wallis Budge, ''Kuolleiden kirja'', 1895.]]
 
[[Muinaisen Egyptin mytologia]]ssa kuolleiden maan hallitsija oli kuollut, ylösnoussut ja jumalaksi muuttunut [[Osiris]]. Elävien jumala [[Ra]] liikkuu kohti kuolemaa ja kuolleiden jumala Osiris kohti elämää. Ra samastetaan aurinkoon ja Osiris vastaavasti maan alle.<ref name="jalleensyntyminen2">Mann 1998, s. 19–27.</ref>
=== Homeros ja varjoihmiset ===
 
[[KuvaTiedosto:Doré - Styx.jpg|thumb|270pxpienoiskuva|Gustave Doré, ''Styks-joen ylitys'', 1861.]]
Varhaisimmat viittaukset muinaiskreikkalaiseen vainajalaan eli [[Haades|Haadekseen]] ovat [[Homeros|Homerokselta]]. [[Odysseia]]n 11. kirjassa kerrotaan päähenkilö [[Odysseus|Odysseuksen]] käynnistä Haadeksessa. Odysseus kohtaa matkallaan varjomaisia [[haamu]]ja, jotka ovat samannäköisiä kuin kuolinhetkellään. Odysseus tapaa myös toverinsa Elpenorin, ennustaja [[Teiresias|Teiresiaksen]], oman äitinsä sekä manalan naisia. Homeroksen Haades on sumuinen ja surumielinen paikka, mutta siellä ei jouduta tilille elämän aikana tehdyistä pahoista teoista.<ref name="helvetinhistoria2">Kuula 2006, s. 22–25.</ref>
 
 
=== Platonin ajatukset tuonpuoleisesta ===
[[KuvaTiedosto:Plato Pio-Clemetino Inv305.jpg|thumb|100pxpienoiskuva|left|Platonin mukaan järkisielu on kuolematon ja syntyy uudelleen.]]
Filosofi [[Platon]] kirjoitti myös tuonpuoleisesta. Hän käsitteli kuolemanjälkeistä elämää teoksissaan ''[[Gorgias (dialogi)|Gorgias]]'', ''[[Faidon (dialogi)|Faidon]]'' ja ''[[Valtio (Platon)|Valtio]]''. Yhteistä kertomuksille on, että vainajan [[suojelushenki]] opastaa sielun Haadekseen. Jotkut epäpuhtaat sielut vastustavat matkaa ja jäävät joksikin aikaa [[kummitus|kummituksiksi]] hautausmaalle, mutta myöhemmin heidätkin tempaistaan väkisin mukaan.<ref name="helvetinhistoria5">Kuula 2006, s. 31–38.</ref>
 
 
=== Vergiliuksen kuvaus Haadeksesta ===
[[KuvaTiedosto:Blake01.jpg|thumb|250pxpienoiskuva|William Blake, ''Dante ja Vergilius helvetin porteilla'', noin 1824–27.]]
[[Rooman valtakunta|Roomalainen]] runoilija [[Vergilius]] sai runsaasti vaikutteita Homerokselta ja kreikkalaisesta mytologiasta. Hän kuvaa manalaa eepoksensa ''[[Aeneis]]'' kuudennessa kirjassa. Aeneis-teoksesta tuli Rooman valtakunnan kansalliseepos.
 
=== Vainajat häviävät olemattomiin ===
 
Juutalaisuuden pyhästä kirjasta käytetään nimitystä [[Tanak]]. Kristinuskossa kirja on [[Vanha testamentti]]. Tanakin vanhimmat osat on ajoitettu [[1000-vuosituhat eaa.|1000-luvun eaa.]] alkupuolelle ja nuorimmat [[160-luku eaa.|160-luvulle eaa.]]<ref name="johdatusraamattuun2">Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, s. 24–32.</ref> Tanakiin ei kuulu ajatusta kuolemanjälkeisestä elämästä, jossa oikeamieliset saisivat palkkion ja vastaavasti pahantekijät saisivat rangaistuksen. Kun ihminen kuolee, hän haihtuu pois. [[Jahve|Jumala]] palkitsee ja rankaisee vain eläviä. Helvetti tuli mukaan vasta nuorempien juutalaisuuden tekstien syntyessä, eivätkä ne päätyneet Tanakin ohjeelliseen tekstikokoelmaan.<ref name="helvetinhistoria6">Kuula 2006, s. 51–54.</ref>
 
Tanakin mukaan todellinen elämä on mahdollista vain noudattamalla Jumalan käskyjä. Jumalan tahtoa tottelemalla saa elää, mutta tahdon torjumalla joutuu kuolemaan. Kuolemalla ei tarkoitettu pelkästään ajan päättymistä vaan myös moraalista mahtia. [[Heprea]]nkielinen sana [[šeol]] tarkoittaa vainajien valtakunnan lisäksi kuoleman mahtia, joka pyrkii jatkuvasti saamaan ihmiset omaan kitaansa. Sana šeol on suomennettu [[kirkkoraamattu|luterilaisen kirkon käännöksessä]] [[tuonela]]ksi. Tanakissa sielu on yhtä kuin elävä ihminen. Vainajille ei saanut tuoda uhreja eikä heitä saanut [[manaus|manata]] esille.<ref name="helvetinhistoria6">Kuula 2006, s. 51–54.</ref>
=== Hellenistisen ajan helvettioppi ===
 
[[Palestiina]]n alue kuului [[Hellenismi|hellenistisen kulttuurin]] vaikutuspiiriin. Vuosien [[200 eaa.]][[200|200 jaa.]] välillä juutalaiseen kirjallisuuteen ilmestyi runsaasti vaikutteita idästä ja lännestä. Nämä kirjat jäivät pääsääntöisesti pois Tanakin kokoelmasta, eli ne ovat [[Apokryfiset kirjat|apokryfisia kirjoja]]. Lännestä saatiin kreikkalainen näkemys sielun kuolemattomuudesta. Vastaavasti idästä saatiin [[Zarathustralaisuus|zarathustralaisuuden]] näkemys hyvän ja pahan välisestä taistelusta<ref name="helvetinhistoria8">Kuula 2006, s. 61–70.</ref>. Sielun ja ruumiin erottaminen toisistaan oli vallankumouksellista juutalaisessa uskonnossa. Tunnetuin hellenistinen juutalaisfilosofi oli [[Filon Aleksandrialainen]], joka pyrki yhdistämään Platonin ajattelua ja Tanakin oppeja. Juutalaisen historioitsijan [[Josefus|Josefuksen]] mukaan [[essealaiset]] – jotka todennäköisesti kirjoittivat [[Kuolleenmeren kääröt]] – uskoivat sielun olevan kuolematon ja pahojen sielujen kärsivän ikuisista rangaistuksissa tuonpuoleisessa.<ref name="helvetinhistoria8">Kuula 2006, s. 61–70.</ref>
 
Kenties varhaisin maininta suoranaisesta juutalaisesta helvetistä löytyy virallisen tekstikokoelman ulkopuolisesta [[Henokin kirja|Ensimmäisessä Henokin kirjassa]]. [[Henok]]in nimiin laitetun [[100-luku eaa.|100-luvulla eaa.]] syntyneen kirjan mukaan tuonpuoleisessa on neljä varastoa, joissa sielut odottavat tuomiota. Ensimmäisessä varastossa ovat puhtaat ja toisessa syntiset. Kolmannessa ovat väkivaltaisesti kuolleet, jotka tulevat tuomiopäivänä syyttämään tappajiaan. Neljännessä varastossa ovat puolisyntiset sielut, jotka eivät pääse tuomiolle, vaan he jäävät pysyvästi varastoon.<ref name="helvetinhistoria8">Kuula 2006, s. 61–70.</ref>
 
Varsinainen helvetti on [[gehenna]]. Alun perin nimellä tarkoitettiin Ge-Hinnomin laaksoa [[Jerusalem]]in lounaispuolella. [[Israelin kuningaskunta|Israelin kuningaskunnan]] aikana siellä harjoitettiin palvontamenoja, joihin kuului lasten polttaminen uhreina [[Moolok]]-jumalalle. Hellenistisellä ajalla nimi miellettiin syntisten rangaistuspaikaksi. Kreikkalaisen Tartaroksen tapaan se oli syvä kuilu. Profeetta [[Jesaja]]n mainitsema sammumaton tuli muuttui kansan mielessä polttavaksi kidutustavaksi. Perinne alkoi puhua tulisesta järvestä tai jopa merestä.<ref name="helvetinhistoria8">Kuula 2006, s. 61–70.</ref>
Myös [[Saatana]] ja hänen enkelinsä tuomitaan lopulta. [[Jobin kirja]]ssa Saatana ei ole niinkään paha olento, vaan Jumala lähettää hänet koettelemaan [[Job]]ia. Myöhemmin Saatanasta tulee pahantahtoinen Jumalan ja ihmisten vihollinen. Tanakin näkemyksen mukaan Jumala on sekä hyvä että paha. Vasta kolmannella vuosisadalla kristityt omaksuivat kaksijakoisen näkemyksen, jonka mukaan Jumala ja Saatana ovat toistensa vastakohtia.<ref name="helvetinhistoria8">Kuula 2006, s. 61–70.</ref>
 
Hellenistisen ajan [[farisealaiset]] alkoivat opettaa sielun kuolemattomuutta. Yläluokkaiset [[saddukeukset]] sen sijaan hylkäsivät uudet vaikutteet eivätkä odottaneet mitään kuolemanjälkeistä elämää. [[Jerusalemin toinen temppeli|Jerusalemin temppelituhon]] myötä vuonna [[70]] saddukeukset menettivät merkityksenä. Tämän jälkeen farisealaisten opetuksista tuli juutalaisuuden kantava voima.<ref name="johdatusraamattuun12">Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, s. 191–198.</ref>
 
== Kristinusko ==
 
=== Uuden testamentin vaihtoehdot ===
[[KuvaTiedosto:Schnorr von Carolsfeld Bibel in Bildern 1860 237.png|thumbpienoiskuva|left|270px|Julius Schnorr von Carolsfeldin kuvitusta kuvaraamattuun ''Die Bibel in Bildern'' vuodelta 1860.]]
Kristinuskon helvetti perustuu lähes kokonaan [[Uusi testamentti|Uuteen testamenttiin]]. Vanhassa Testamentissa helvettiä ei juuri mainita Danielin kirjaa lukuun ottamatta, ja kysymys kuolemanjälkeisen elämän olemassaolosta on tulkinnanvarainen. Uudesta testamentista löytyvät tuhoutuminen olemattomiin, sielujen rappeutuminen varjomaisiksi haamuiksi, ikuinen piinahelvetti ja oppi pelastautumisesta. [[Jeesus|Jeesuksen]] puheissa lähetetään syntiset ikuiseen tuleen itkemään ja kiristelemään hampaitaan. [[Paavali]]n mukaan taas pelastuksen ja ikuisen elämän vastakohta oli kuolema ja häviäminen olemattomiin.<ref name="helvetinhistoria9">Kuula 2006, s. 71–90.</ref>
 
 
=== Alkukristillisyyden helvettioppi ===
[[KuvaTiedosto:Tertullian.jpg|thumb|150pxpienoiskuva|Kirkkoisä Tertullianuksen (noin 155–230) teos ''Näytöksistä'' ylisti syntisten rankaisemista helvetissä.]]
Kristinuskon helvettiopiksi vakiintui kolme asiaa. Ensimmäinen oli oppi ihmiskunnan jaosta kahtia hyviin ja pahoihin, mikä tarkoitti, että kaikkien pelastuminen ei ole mahdollista. Toisen opin mukaan sielu on ikuinen, joten helvettikin on ikuinen. Kolmanneksi kehittyi oppi [[kiirastuli|kiirastulesta]].<ref name="helvetinhistoria10">Kuula 2006, s. 93–100.</ref>
 
Kristinuskon ylösnousemus ja viimeinen tuomio tulevat tapahtumaan historian päättyessä, joten sielujen täytyy odottaa sitä jossain. Syntyi käsite sielujen varastopaikasta, jota jotkut nimittivät [[Abraham]]in helmaksi ja vielä useammat Haadekseksi. Välitilalla ei ollut suurtakaan merkitystä helvettikäsitykselle. Useimpien mukaan sielu on samassa helvetissä, jossa ensimmäisessä ollaan ilman ruumista ja toisessa ruumiin kanssa. Tosin ruumiin saamisen arveltiin lisäävän helvetin tuskaa.<ref name="helvetinhistoria10">Kuula 2006, s. 93–100.</ref>
 
Vanhan testamentin hepreankielinen ''šeol'' käännettiin kreikankielellä ''Haadekseksi''. Vastaavasti latinankielisessä Raamatussa, [[Vulgata]]ssa, puhuttiin jo ''infernuksesta''. Näin jo kristittyjen [[raamatunkäännökset]] tekivät Vanhan testamentin epämääräisestä tuonpuoleisesta selkeän kuolemanjälkeisen välitilan tai helvetin.<ref name="helvetinhistoria10">Kuula 2006, s. 93–100.</ref> Virallisesti sielun katoaminen kuoleman jälkeen eli [[Annihilationismi|tyhjiinraukeaminen]] torjuttiin [[Konstantinopolin toinen kirkolliskokous|Konstantinopolin toisessa kirkolliskokouksessa]] vuonna [[553]]. Näin piinahelvetti jäi ainoaksi oikeaksi tulkinnaksi tuhanneksi vuodeksi, kunnes [[uskonpuhdistus|reformaation]] yhteydessä otettiin esille toisenlaisiakin näkemyksiä.<ref name="helvetinhistoria10">Kuula 2006, s. 93–100.</ref>
 
=== Piinahelvetin ja kiirastulen kirkkoisä Augustinus ===
[[KuvaTiedosto:Saint Augustine of Hippo.jpg|thumb|150pxpienoiskuva|left|Augustinus.]]
Kirkkoisä [[Augustinus]] vaikutti kirkolliseen helvettikäsitykseen enemmän kuin kukaan muu hänen jälkeensä. Häntä voidaan pitää myös kiirastuliopin isänä. Parhaiten Augustinus tunnetaan [[Armo|armo-opistaan]], mutta hänen helvettioppinsa ovat kolikon toinen puoli. Augustinukselle maailmanhistoria on hyvän ja pahan – Jumalan ja Saatanan – välistä taistelua. Se tulee päättymään pahan lopulliseen kuoliniskuun ja syntisten joutumiseen ikuiseen helvettiin.<ref name="helvetinhistoria11">Kuula 2006, s. 101–115.</ref>
 
 
=== Keskiajan tuhatvuotinen maanpäällinen helvetti ===
[[KuvaTiedosto:Marienmünster Dießen Vorhalle Kerkerheiland Feuer 2.jpg|thumb|300pxpienoiskuva|Franz Xaver Schmädlin kuvaveistoksen yksityiskohta Marienmünster-kirkossa kuvaa sieluja kiirastulessa, 1738–1739.]]
Keskiajan kristillinen [[filosofia]] eli [[skolastiikka]] eritteli järjestelmällisesti helvettiä ja kiirastulta. Skolastikot rakensivat kourallisesta Raamatun tekstikohtia yksityiskohtaisen ja kokonaisvaltaisen kuvauksen helvetistä, kiirastulesta ja taivaasta. Rakennelmat pystytettiin antiikin filosofien ja arvostettujen kirkkoisien ajatuksien pohjalle.<ref name="helvetinhistoria13">Kuula 2006, s. 115–120.</ref>
 
Helvetin ohella kirkon oppeihin kuului myös [[kiirastuli]], joka kuitenkin on ilmapiiriltään toiveikkaampi. Helvetin tapaan myös kiirastulessa kärsivät syntiset sielut, mutta eivät ikuisesti, vaan sinne joutuneet pääsevät tietyn ajan kuluttua taivaaseen. Lisäksi he jo kiirastulessa ollessaan saavat maan päältä eläviltä apua [[messu]]jen, [[almu]]jen, [[esirukous|esirukouksien]] ja hyvien tekojen muodossa. Maanpäällinen apu saattaa lyhentää kiirastulessa vietettyä aikaa.<ref name="helvetinhistoria14">Kuula 2006, s. 133–145.</ref> Kiirastuli on sielun viimeinen mahdollisuus vapautua synneistä ja valmistautua kuolemanjälkeiseen elämään taivaassa<ref name="nykymaailmanuskonnot1">Terhart & Schulze 2007, s. 56–57.</ref>.
 
Oppi kiirastulesta syntyi vähitellen Augustinuksen ajatuksesta, että kaikkia kristittyjä ei ehditä puhdistaa maanpäällisen elämän aikana. Augustinus ei käyttänyt sanaa kiirastuli, vaan puhui puhdistavasta tulesta ja kärsimyksestä. Skolastikot veivät kiirastulen huippuunsa erittelemällä [[Syyllisyys|syyllisyyden]] ja [[Rangaistus|rangaistuksen]]. Rangaistuksen voi välttää [[katumus|katumuksella]]. Käytännössä tämä johti syntien tunnustamiseen papille, mikä käytäntö virallistettiin [[4. Lateraanikonsiili|ekumeenisessa kirkolliskokouksessa]] vuonna [[1215]].<ref name="helvetinhistoria14">Kuula 2006, s. 133–145.</ref>
 
Kiirastuli julistettiin useimpien kirkkokuntien viralliseksi opiksi [[Lyonin toinen kirkolliskokous|Lyonin toisessa kirkolliskokouksessa]] vuonna [[1274]], ja se vahvistettiin vielä [[Trenton kirkolliskokous|Trenton kirkolliskokouksessa]] vuosina [[1545]]–[[1563]]1545–1563. [[Myöhäiskeskiaika|Myöhäiskeskiajalla]] kirkolla uskottiin olevan valta vapauttaa ihminen kokonaan synneistä. Kirkko saattoi jakaa omista taivaassa sijaitsevista hyvien tekojensa varastosta anteeksiantoja ihmisille. Tätä käsitettä nimitettiin [[ane]]eksi. Keskiajan loppuvaiheessa ihmiset maksoivat papeille, jotta nämä järjestäisivät yksityismessun tietylle vainajalle. Kiirastuli-oppi oli voimakkaimmillaan [[1200-luku|1200]]–[[1500-luku|15001200–1500-luvuilla]].<ref name="helvetinhistoria14">Kuula 2006, s. 133–145.</ref>
 
=== Danten helvetti ===
[[Tiedosto:Dante Domenico di Michelino Duomo Florence.jpg|thumbpienoiskuva|left|300px|Domenico di Michelino, ''Danten Jumalainen näytelmä'', 1465.]]
Helvetistä kirjoitettiin keskiajalla satoja kirjallisia kertomuksia. Unien tai [[valveuni]]en aikana hengellisen helvettinäyn kokeneet henkilöt kertoivat kokemuksistaan papeille tai [[Munkki|munkeille]], jotka kirjoittivat ne ylös. Kuvitteellisia helvettinäkyjä sepitettiin kristillisessä perinteessä jo toiselta vuosisadalta lähtien. Näistä varhaisista ilmestyskirjoista eli [[apokalypsi|apokalypseista]] kaksi on noussut erityisen merkittäviksi: [[Pietarin ilmestys]] ja [[Paavalin ilmestys]]. Molemmat ovat Raamatun ulkopuolelle jääneitä kirjoja eli [[Uuden testamentin apokryfinen kirjallisuus|apokryfisiä kirjoja]].<ref name="helvetinhistoria21">Kuula 2006, s. 163–174.</ref>
 
 
=== Reformaatio kyseenalaisti kiirastulen ===
[[KuvaTiedosto:William Bouguereau - Dante and Virgile - Google Art Project 2.jpg|thumb|200pxpienoiskuva|William-Adolphe Bouguereau, ''Dante ja Vergilius Helvetissä'', 1850.]]
 
[[Uskonpuhdistus|Reformaatio]] synty kyseenalaisti 1500-luvulta lähtien katolisen näkemyksen. Protestantit hyväksyivät helvetin, mutta eivät kiirastulta, sillä se ei perustunut Raamattuun. Katoliset myönsivät kiirastulen ohuen perustan Raamatussa, mutta vetosivat kirkon perinteeseen, kirkkoisiin ja moniin kirkolliskokouksiin. Protestanttien mukaan kirkko on saattanut erehtyä ja uskovaisten on syytä palata takaisin Raamattuun.<ref name="helvetinhistoria15">Kuula 2006, s. 213–224.</ref>
Monet valistusajan ajattelijat ja teologit päättelivät helvetin rangaistuksen olevan rajallinen, koska jumalainen valokin on rajallinen. Samaten pääteltiin, että koska ihminen on rajallinen, niin myös hänen tekemänsä synnitkin ovat rajallisia. Samaten arvosteltiin ikuisen sielun käsitettä, sillä ajateltiin, että luonnossakaan mikään ei ole ikuista. Jotkut päättelivät, että mitään aineetonta todellisuutta ei edes ole, mutta toisten mielestä tässä mentiin jo liian pitkälle.<ref name="helvetinhistoria16">Kuula 2006, s. 225–239.</ref> Useat valistusajan filosofeista vastustivat helvettiä tai, kuten [[David Hume]], uskontoa yleensäkin. [[Voltaire]]n mukaan helvetti on persialaisten, [[Kaldealaiset|kaldealaisten]], egyptiläisten ja kreikkalaisten uskomus, johon Israelin kansa ei uskonut. [[Arthur Schopenhauer]]in mukaan ainoa helvetti ja kiirastuli ovat nykyinen maailma.<ref name="helvetinhistoria16">Kuula 2006, s. 225–239.</ref>
 
Arvostelusta huolimatta kirkkokunnat olivat [[1600-luku|1600]]–[[1800-luku|18001600–1800-luvuilla]] yksimielisiä, että suurin osa ihmisistä joutuu helvettiin. Tätä helvetin oikeudenmukaisuutta perusteltiin ihmisen vapaalla tahdolla – ihminen tuomitsee itse itsensä helvettiin. Samaten helvetin ikuisuudesta pidettiin kiinni sen perusteella, että syntisen ihmisen asenne on ja pysyy Jumalan vastaisena.<ref name="helvetinhistoria17">Kuula 2006, s. 240–260</ref>
 
=== Uudet kristilliset liikkeet ===
=== Nykyisiä näkemyksiä ===
 
Nykyaikana, [[1900-luku|1900-luvulta]] lähtien, helvetin ongelmallisuus on kristinuskossa lisääntynyt. Kirkollinen kahden tuhannen vuoden helvettiperinne on tullut uudessa teologiassa kyseenalaiseksi. Samalla annihilaatio-oppi – tai sielun tyhjiinraukeaminen – on saanut teologien tukea puolelleen, vaikkakaan se ei ole saavuttanut virallista tukea kristillisiltä suuntauksilta lukuun ottamatta yksittäisiä herätysliikkeitä.<ref name="helvetinhistoria18">Kuula 2006, s. 281–297.</ref> Karkeasti jakaen nykyisten kristillisten teologien johtopäätökset ovat joko sielun katoaminen tai ikuinen kärsimys. Toisinaan teologit liikkuvat näiden kahden välisellä rajamaalla, ja kirjoittajan lopullinen kanta jää epäselväksi.<ref name="helvetinhistoria18">Kuula 2006, s. 281–297.</ref>
 
Katolisuudessa oppi kiirastulesta on jopa helvettiä keskeisempi. Kiirastulessa sieluja piinataan tietyn ajan ja ne kamppailevat taivaan ja helvetin välillä. Elossa olevien ihmisten rukoukset, [[sielunmessu]]t ja aneet auttavat kuolleen sielun pääsemistä kiirastulesta taivaaseen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.vatican.va/holy_father/john_paul_ii/audiences/1999/documents/hf_jp-ii_aud_28071999_en.html | Nimeke=General audience: Wednesday 28 July 1999 | Tekijä=Johannes Paavali II | Selite=Paavin lausunto helvetistä | Julkaisu= | Ajankohta=28.7.1999 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Vatikaani | Viitattu=5.2.2009 | Kieli={{en}} }}</ref>
 
== Islam ==
 
{{Pääartikkeli|[[Jahannam]]}}
 
[[Tiedosto:Tongues.jpg|thumb|250pxpienoiskuva|Persialainen 1400-luvun piirros esittää Muhammadin käyntiä Helvetissä buraqin kyydissä.]]
[[Islam]]in uskossa Helvetti ja Paratiisi liittyvät historian viimeisten päivien tapahtumiin. [[Koraani]]n toistuvina teemoina on usko [[tuomiopäivä]]än ja tuonpuoleisessa tapahtuvaan rangaistukseen tai palkitsemiseen. Koraanissa korostetaan yhteisöllistä vastuuta vähäosaisista sekä uskonnollisia velvoitteita. Vastaavasti raskain synti on usko [[polyteismi|monijumalaisuuteen]]. Ylösnousemus koskee sekä sielua että ruumista. Tuomiopäivän tapahtumat ovat saaneet vaikutteita [[Lähi-itä|Lähi-idän]] vanhasta perinteestä.<ref name="islaminkasikirja20">Hämeen-Anttila 2004, s. 150–157.</ref>
 
=== Lähi-itä ===
 
[[Lähi-itä]] on toiminut monien nykyisten maailmanuskontojen perustamispaikkana. [[Abrahamilainen uskonto|Abrahamilaisiin uskontoihin]] lukeutuva [[bahailaisuus]] on yksi maailman nuorimpia maailmanuskontoja. Siyyid Ali Muhammadin – myöhemmin [[Báb]] – perustama herätysliike toimi islamin toiseksi suurimman suuntauksen, [[Šiialaisuus|šiialaisuuden]], sisällä. Báb ennusti imaami [[Mahdi]]n tuloa, ja lopulta liike erkaantui islamista omaksi uskonnokseen vuonna [[1848]]. Varsinaisen bahailaisuuden perusti Bábin seuraaja Mírzá Husayn-`Alí eli [[Bahá'u'lláh]]. Hän julisti itsensä Mahdiksi ja saarnasi hänessä täyttyvän Mooseksen, Jeesuksen ja Muhammadin opetukset.<ref name="nykymaailmanuskonnot3">Terhart & Schulze 2007, s. 294–297.</ref><ref name="maailmasuuretuskonnot2">Keene 2004, s. 178–179.</ref> Bahailaisuus ei hyväksy helvettiä paikkana, vaan ennemminkin erotuksena jumaluudesta.
 
=== Itä-Aasia ===
[[KuvaTiedosto:Jade Record 1.PNG|thumb|190pxpienoiskuva|Kiinalainen kirjakuvitus 1800-luvulta esittää syntisten kidutusta diyun eli helvetin kuudennella tasolla.]]
[[Itä-Aasia|Itäaasialaisista]] uskonnoista [[Taolaisuus|taolaisuuden]] juuret ovat syvällä [[Kiinalainen mytologia|kiinalaisessa mytologiassa]] noin [[2000-vuosituhat eaa.|2000-luvulta eaa.]] Varsinainen taolaisuus juontuu [[Laozi]]n nimiin laitetuista kirjoituksista noin [[500-luku eaa.|500-luvulta eaa.]] [[Dao (kiinalainen filosofia)|Tao]] tarkoittaa koko kaikkeuden alkuvoimaa, ja se on läsnä kaikissa esineissä ja olennoissa. Taolaisuudessa vaikuttaa kaksi vastakohtaa, [[yin]] ja [[yang]], joiden välinen jännite luo kolme aarretta: taivaan, maan ja ihmiskunnan. Alkuperäisessä taolaisuudessa ei ole jumalia, mutta niitä palvotaan uskonnon kansanomaisissa muunnelmissa.<ref name="maailmasuuretuskonnot5">Keene 2004, s. 172–173.</ref><ref name="nykymaailmanuskonnot4">Terhart & Schulze 2007, s. 266–281-</ref> Taolaisuudesta on useita muunnelmia ja kuva tuonpuoleisesta, tai helvetistä, on epäselvä. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei taolaisuudessa ole helvettiä ollenkaan, mutta etenkin perinteisessä kiinalaisessa mytologiassa helvetti, [[diyu]], on yleinen uskomus.
 
[[Kungfutselaisuus]] perustuu [[Kungfutse|Kongfuzin]] opetuksiin ja sanoihin. Hänen mukaansa taivas ja maa olisivat sopusoinnussa, jos kaikki tottelisivat ylempiään, ja nämä kohtelisivat oikeudenmukaisesti alempiaan. Kongfuzi ei kertonut mitään tuonpuoleisesta. Kungfutselaisuuden mukaan tietoisuus päättyy kuolemaan. Ihmisen on kuitenkin jatkettava esi-isiensä kunnioitusta tätä varten perustetulla [[alttari]]lla joko [[koti|kotona]] tai [[temppeli]]ssä.<ref name="maailmasuuretuskonnot3">Keene 2004, s. 170–171.</ref>
Helvetin merkitys evankelis-luterilaisen kirkon sisällä väheni merkittävästi 1900-luvun jälkipuolella. Nykykirkolle helvetti on arka aihe, josta [[saarna|saarnoissakin]] yleensä vältetään puhumasta. Yleisemmällä tasolla viitataan kadotukseen ja kirkkohistoriaan, mutta pidemmälle ei juuri mennä. Vuonna 1997 pastori [[Antti Kylliäinen]] julkaisi kirjan ''[[Kaikki pääsevät taivaaseen]]''. Kylliäisen mukaan helvettioppi on ristiriidassa muun kristillisen uskon kanssa, ja siitä tulisi luopua. Kirja nosti kohua ja harhaoppisuuskanteluita.<ref name="helvetinhistoria20">Kuula 2006, s. 298–307.</ref> Dosentti [[Kari Kuula]]n kirjassa ''[[Helvetin historia]]'' vuodelta 2006 käydään yksityiskohtaisesti läpi kristillisen helvetin historia ja nykytila. Kuulan mukaan helvetti on nykyiselle luterilaiselle kirkolle ikään kuin perheenjäsenen [[alkoholismi|juoppous]], jonka kaikki tietävät ja joka vaikuttaa kaikkeen, mutta josta ei koskaan haluta puhua avoimesti<ref name="helvetinhistoria20">Kuula 2006, s. 298–307.</ref>.
 
[[KuvaTiedosto:Helvetlohja.jpg|thumb|270pxpienoiskuva|Helvetin kita nielee syntisiä. Yksityiskohta Lohjan kirkon kattomaalauksesta.]]
Kirkon julkisessa sanastossa helvetti on muuttunut kadotukseksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.evl.fi/sanasto/selitysK.htm | Nimeke=Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sanasto | Tekijä= | Selite= | Julkaisu=Suomen evankelis-luterilainen kirkon tiedotuskeskus | Ajankohta= | Julkaisupaikka= | Julkaisija= | Viitattu=25.1.2009}}</ref>
 
67 073

muokkausta