Ero sivun ”Marina Abramović” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
huippukohtia myöhemmältä uralta lisätty
Rivi 6:
Hänen merkittävimpiin varhaisiin teoksiinsa kuuluvat ''Rhythm''-sarjan performanssit (1973–74) sekä ''Lips of Thomas'' (1975). Teoksessa ''Rhythm 0'' (1974) pöydällä oli 72 esinettä, joita yleisö sai vapaasti käyttää taiteilijaan, joukossa ladattu ase.<ref name=":3">{{Verkkoviite|osoite=https://www.theguardian.com/artanddesign/2014/may/12/marina-abramovic-ready-to-die-serpentine-gallery-512-hours|nimeke=Performance artist Marina Abramović: 'I was ready to die'|julkaisu=The Guardian|viitattu=2017-05-08|tekijä=Emma Brockes|ajankohta=2014-05-12|ietf-kielikoodi=en-GB}}</ref><ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=http://yle.fi/uutiset/3-9462089|nimeke=Performanssitaiteen 70-vuotias rocktähti Marina Abramović: "Sotkemme elämämme paskaan, kun emme uskalla ajatella kuolemaa"|julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2017-05-08|ietf-kielikoodi=fi}}</ref><ref name=":1">{{Verkkoviite|osoite=http://www.marinaabramovic.com/early.html|nimeke=Marina Abramovic|julkaisu=www.marinaabramovic.com|viitattu=2017-05-08}}</ref> Teoksessa ''Lips of Thomas'' Abramović muun muassa viilsi vatsaansa partaterällä viisisakaraisen tähden, piiskasi itsensä tunnottomaksi sekä makasi jääkimpaleiden päällä. Teos esitettiin uudelleen [[Solomon R. Guggenheim -museo|Guggenheim-museossa]] [[New York|New Yorkissa]] vuonna 2005.<ref name=":0" /><ref name=":1" />
 
Vuosina 1976–1988 Abramović työskenteli yhdessä tuolloisensilloisen elämänkumppaninsakumppaninsa, saksalaisen performanssitaiteilijasaksalaistaiteilija [[Ulay|Ulayn]] (Frank Uwe Laysiepen) kanssa. Heidän yhteiset performanssinsa perustuivat usein kaksijakoisuuteen, maskuliinisen ja feminiinisen energian symmetriseen kohtaamiseen sekä ajatukseen kahden egon yhteensulautumisesta.<ref name=":2" /><ref name=":4">{{Verkkoviite|osoite=http://www.marinaabramovic.com/ullay.html|nimeke=Marina Abramovic|julkaisu=www.marinaabramovic.com|viitattu=2017-05-08}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://pomeranz-collection.com/?q=node/39|nimeke=MARINA ABRAMOVIC & ULAY {{!}} POMERANZ COLLECTION|julkaisu=pomeranz-collection.com|viitattu=2017-05-08}}</ref> Parin yhteistyö päättyi vuonna 1988 performanssiin ''The Lovers'', jossa he lähestyivät toisiaan kävellen Kiinan muurin vastakkaisista päistä. Matka vei kolme kuukautta. Kuljettuaan 2500 kilometriä kumpikin he kohtasivat ja hyvästelivät toisensa.<ref name=":3" /><ref name=":4" />
 
Vuodesta 1989 alkaen Abramović on työskennellyt yksin. Tämän kauden huomattavimpia teoksia on vuonna 1997 [[Venetsian biennaali|Venetsian biennaalin]] pääpalkinnon voittanut ''Balkan Baroque'', jossa nähtiin videotriptyykki taiteilijasta ja hänen vanhemmistaan sekä puhdistautumiseen viittaavia kuparisia vesialtaita. Biennaalissa taiteilija istui neljä päivää helteessä pesemässä verisiä naudanluita. Myöhemmin pesemisperformanssi on esitetty videotaltiointina siten, että monitori on sijoitettu luukasaan.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.li-ma.nl/site/catalogue/art/marina-abramovic/balkan-baroque/9538#|nimeke=Balkan Baroque {{!}} www.li-ma.nl|julkaisu=www.li-ma.nl|viitattu=2017-05-08|ietf-kielikoodi=en}}</ref><ref name=":0" /> Vuonna 2010 Abramović esitti New Yorkin [[Museum of Modern Art|MoMAssa]] kaksi ja puoli kuukautta pitkän sooloteoksen ''The Artist is Present''. Hän istui koko näyttelynsä ajan museon aukioloaikoina liikkumattomana ja puhumattomana tuolilla, jota vastapäätä museokävijät saivat istua niin pitkäksi aikaa kuin halusivat. <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.moma.org/calendar/exhibitions/964|nimeke=Marina Abramović: The Artist Is Present {{!}} MoMA|julkaisu=The Museum of Modern Art|viitattu=2017-05-08|ietf-kielikoodi=en}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.marinaabramovic.com/solo.html|nimeke=Marina Abramovic|julkaisu=www.marinaabramovic.com|viitattu=2017-05-08}}</ref>
 
Keväällä 2017 Abramovićilla oli retrospektiivinen näyttely [[Tukholma|Tukholman]] [[Moderna museet|Moderna museetissa]]. Sen yhteydessä esitettiin uusi performanssi ''The Cleaner''. Lisäksi näyttely (samoin kuin MoMAn vuoden 2010 näyttely) sisälsi toisten taiteilijoiden toteuttamia uudelleenesityksiä Abramovićin aiemmista performansseista.<ref name=":0" />
 
== Lähteet ==