Ero sivun ”Nykymusiikki” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 62.165.179.15 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Gyllenhali tekemään versioon.
Rivi 10:
Nykymusiikin säveltäjät ovat 2000-luvulla tilanteessa, joka poikkeaa huomattavasti edellisistä vuosisadoista. Elämme nykyään yhteiskunnassa, jossa kansan keskuudessa suosituinta musiikkia on [[tonaalisuus|tonaalisuuteen]] pohjautuva populaarimusiikki. Sen sijaan valtaosa nykymusiikista on 1900-luvulla tapahtuneen kehityksen seurauksena irtautunut perinteisestä tonaalisuudesta, ja tonaalisia elementtejä käyttävät säveltäjätkin soveltavat niitä monin omaperäisin tavoin. Ei siis ole ihme, että nykymusiikki on suurelle yleisölle tuntematonta.
 
Taidemusiikkipiireissäkään ei nykymusiikki aina ole kovin suosittua, ei varsinkaan kaikkien konsertissa kävijöiden keskuudessa. Myös jotkut soittajat vierastavat nykymusiikkia, mikä on toisaalta ymmärrettävää, sillä muusikkojen saama pohjakoulutus perustuu ennen kaikkea tonaaliseen musiikkinmusiikkiin, jonka juuret ovat [[barokkimusiikki|barokissa]] ja [[Klassismin musiikki|klassismissa]]. Kuitenkin suhtautuminen nykymusiikkiin riippuu paljon tottumisesta. Suomessa on alettu järjestää musiikkioppilaitoksissa nykymusiikkihankkeita, joissa nuoret musiikinharrastajat soittavat suomalaisten nykysäveltäjien teoksia. Monilla on tämän ansiosta herännyt kiinnostus nykymusiikkiin.
 
Nykymusiikilla on oma aktiivinen kuulijakuntansa, ja on myös nykymusiikkiin erikoistuneita soittajia sekä kamarimusiikkiryhmiä ja yhtyeitä. Yksinomaan nykymusiikkia soittavia, säännöllisesti kokoontuvia orkestereita ei käytännössä ole, vaan orkesterit soittavat nykymusiikkia ohjelmistopolitiikasta riippuen joko jonkin verran tai eivät lainkaan. Nykymusiikin säveltäjillä on siis mahdollisuus päästä kuulluksi ja hankkia elantonsa sävellystilauksilla, tekijänoikeuskorvauksilla sekä erinäisillä apurahoilla ja avustuksilla. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että säveltäjä on hankkinut itselleen jo nimeä.