Ero sivun ”Robert Blum” versioiden välillä

Vuoden 1848 maaliskuun vallankumouksen puhjettua Blum ryhtyi yhdessä [[Karl Biedermann]]in kanssa puoltamaan liberaaleja poliittisia uudistuksia. Blum pyrki saamaan laajat kansanjoukot mukaan liikkeeseen ja perusti kansanvalistuksellisen ''Vaterlandsverein''-järjestön sekä julkaisi kansalaisille tarkoitetun politiikan sanakirjan ''Staatslexikon für das deutsche Volk''. Blum valittiin Frankfurtin kansalliskokousta valmistelleen [[Esiparlamentti|esiparlamentin]] varapuheenjohtajaksi sekä perustuslakivaliokunnan jäseneksi. Itse kansalliskokouksessa hän oli jäsenenä sääntö-, vaali- ja keskusvaltavaliokunnissa.<ref name="Reinalter" /> Vasemmiston johtohahmona hänet valittiin myös yhdeksi varapuhemieheksi.<ref name="NFB" /> Hän kannatti kansalliskokouksen vasemmiston järjestäytymistä ja hänestä tuli kokouksen vasemmistolaisen ''Deutscher Hof'' -ryhmän johtaja sekä yksi sen julkaiseman ''Deutsche Reichstagszeitungin'' toimittajista. Kansalliskokouksessa Blum puolusti ajatusta [[Kansansuvereniteetti|kansansuvereniteetista]] ja vaati Saksan tasavallan perustamista. Aluksi hän oli sitä mieltä, että Frankfurtin kansalliskokouksella olisi yksinään oikeus perustuslain säätämiseen Saksalle, mutta kun kansalliskokouksen työ kohtasi vaikeuksia, hän laittoipani toivonsa Saksan valtioiden parlamentteihin, joista monissa radikaalit olivat saaneet vahvan aseman.<ref name="Reinalter" />

Blum ei kuulunut vuoden 1848 kaikkein radikaaleimpaan vasemmistoon, sillä hän vastusti väkivaltaisia kansannousuja ja vaati yhtenäisen Saksan perustamista lainsäädännön avulla. Frankfurtissa työskentelynsä aikana hän menetti vähitellen uskonsa kansalliskokoukseen ja Saksan vallankumoukseen. Blum ja [[Julius Fröbel]] lähtivät 12. lokakuuta 1848 kansalliskokouksen vasemmistoryhmien edustajina viemään solidaarisuusadressia Wienin kapinallisille. Perillä Blum liittyi itse kapinallisiin ja tuki heitä puhein sekä kirjoituksin. Hän antautui Wienin kapinan kukistamisen yhteydessä 29. lokakuuta ja joutui muutamaa päivää myöhemmin Itävallan viranomaisten pidättämäksi. Sekä Blum että Fröbel tuomittiin sotaoikeudessa kuolemaan 8. marraskuuta, vaikka he vetosivat [[Parlamentaarinen koskemattomuus|parlamentaariseen koskemattomuuteensa]] Saksan kansalliskokouksen jäsenenäjäseninä.<ref name="Reinalter" /> Blum teloitettiin ampumalla Wienin [[Brigittenau]]ssa seuraavana päivänä.<ref name="NFB" /> Teloitusta oli seuraamassa noin 2&nbsp;000 ihmistä.<ref name="Scheidgen" /> Fröbel sai armahduksen. Blumin teloitus oli Itävallan uuden kanslerin [[Felix Schwarzenberg]]in symbolinen ele, jolla hän paitsi rankaisi tunnettua vallankumouksellista, myös ilmaisi ettei Itävalta tunnustanut Frankfurtin kansalliskokousta. Schwarzenbergia kannusti tähän [[Alexander von Hübner]], joka oli entinen Itävallan pääkonsuli Leipzigissa ja Blumin henkilökohtainen vihamies. Saksassa Blumin teloitus herätti tyrmistystä ja radikalisoi kansalliskokousta.<ref name="Reinalter" />