Ero sivun ”Ludvig Filip I” versioiden välillä

 

Ludvig Filip hallitsi vaatimattomasti ja vältti ylimielisyyttä ja edeltäjiensä tuhlailevaa rahankäyttöä. Aluksi häntä rakastettiin kovin ja nimitettiin kansalaiskuninkaaksi ja porvarimonarkiksi, joskin hänen tukensa tuli etenkin varakkaasta porvarillisesta keskiluokasta. Myöhemmin hänen hallintonsa nähtiin muuttuvan enenevässä määrin konservatiiviseksi ja monarkistiseksi. Työläisten olot huononivat, ja vuoden 1847 talouskriisi sai kansan jälleen nousemaan kuningastaan vastaan.

 

Euroopan hulluna vuotena 24. helmikuuta 1848 Ludvig Filip luopui kruunusta nuoren pojanpoikansa hyväksi. Peloissaan edellisten hallitsijoiden kohtalosta hän pakeni salassa Englantiin. Kansalliskokous päätti aluksi nimittää Ludvig Filipin pojanpojan kuninkaaksi, mutta yleisen mielipiteen painostamana presidentiksi valittiin [[Napoleon III|Louis Napoleon Bonaparte]], joka myöhemmin teki vallankaappauksen ja julistautui elinikäiseksi presidentiksi ja keisariksi.