Ero sivun ”Haukkavuori” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Lähteet: Sulevi Juholan rajatutkimukset, mm. yliopistojen ylläpitämä verkkojulkaisu "Ennen ja nyt, historian tietosanomat", sen numero 1/2011. Kts. myös Kansallisarkistossa olevat Sulevi Juholan tutkimukset. |
|||
Rivi 10:
Haukkavuoren jylhät maisemat ovat esillä [[Metsän tarina]] luontodokumentissa.
== Lähteet: Sulevi Juholan rajatutkimukset. Haukkavuori ei sisälly v. 1323 rajaluetteloon. Vuoden 1323 rajakohteita ei merkitty maastoon; näin ollen ei voida sanoa, että Haukkavuoren kautta olisi kulkenut v:n 1323 raja. Rajakohteiksi määriteltiin Torsajarvi ja Särkilahti, joiden väliin Haukkavuori jää. Vielä v:n 1383(?) rajaluettelossa (ns. A-raja) ei mainita Haukkavuorta rajakohteena. Vasta 1400- ja 1500-luvun rajaluetteloissa ( C-, E- ja F-rajaluettelot) mainitaan Haukkavuori rajakohteena. Vuoden 1383(?) raja päättyi "Pohjanrannalle", "Pachta so oc swa j Norrabutnin". Tuolta suolta on löytynyt ko. rajankäynnin päätepiste, jossa on komeaan pyykkikiveen merkitty kolme venäläistä rajatunnusta; ortodoksiristi, Pyhän Andreaan ristilippu ja tavallinen venäläinen risti, joka on yhteismerkissä ruotsalaisen kruunun kanssa. Siinä on myös muiden vanhojen merkkien lisäksi yhteensä neljä Ruotsin kruunua. Tuossa kivessä olevat venäläiset rajasymbolit ovat ainoat läntisestä Suomesta löytyneet. Kivi on merkintöjen takia nimetty "Kruununkiveksi". Se on Kalajoen kaupungin Kärkisen ja Pahkalan kylien välillä. Tuo kivi on suurella todennäköisyydellä Pohjois-Euroopan merkittävin rajakivi. ==
* Rautjärven kunnan matkailusivut
| |||