Ero sivun ”Suomen senaatti” versioiden välillä

'''Keisarillinen Suomen senaatti''' oli vuosina 1809–1918 toiminut [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] korkein siviilihallintoelin ja tuomioistuin. Se jakautui kahteen erilliseen osastoon, talousosastoon ja [[Senaatin oikeusosasto|oikeusosastoon]], jotka vastasivat nykyisiä [[Suomen valtioneuvosto|valtioneuvostoa]] ja [[Korkein hallinto-oikeus|korkeinta hallinto-oikeutta]] (talousosasto) ja [[Korkein oikeus (Suomi)|korkeinta oikeutta]] (oikeusosasto). Talousosasto oli edelleen jaettu toimituskuntiin, jotka vastasivat nykyisiä ministeriöitä. Senaatin jäseniä kutsuttiin senaattoreiksi vuodesta 1858 alkaen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/valtioneuvoston-historiaa/fi.jsp | Nimeke = Valtioneuvoston historiaa | Julkaisija = Valtioneuvosto | Viitattu = 16.8.2013 }}</ref> Senaattorin tehtävä oli luottamustoimi, ei virka.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Savolainen, Raimo (toim.) | Nimeke = Oma hallinto | Vuosi = 2009 | Sivu = 73 | Selite = | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Edita Publishing Oy | Tunniste = ISBN 978-951-37-5635-2 | Viitattu = 26.10.2013 }}</ref>

Senaatti perustettiin vuonna 1809 nimellä '''keisarillinen hallituskonselji'''. Nimi muuttui 1816 Keisarilliseksi senaatiksi. Sen virallisena puheenjohtajana toimi [[Suomen kenraalikuvernööri]], mutta hän ei yleensä käytännössä osallistunut sen työskentelyyn. Vuodesta 1822 kummassakin osastossa toimi erityinen varapuheenjohtaja, joka tosiasiallisesti johti käytännön toimintaa. Sitä ennen osastoja oli johtanut niiden vanhin jäsen. '''Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja''' vastasi periaatteessa nykyistä [[Suomen pääministeri]]ä ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttiä. Senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja vastasi korkeimman oikeuden presidenttiä.

Senaatti oli luonteeltaan keisarillinen hallintovirasto, jonka jäsenet olivat vastuunalaisia ainoastaan keisarille, eikä sillä ollut [[Parlamentarismi|parlamentaarista]] vastuuta [[Säätyvaltiopäivät|säätyvaltiopäiville]] tai [[Eduskunta|eduskunnalle]] ennen keisarivallan kukistumista maaliskuussa 1917. Senaattorit nimitettiin keisarillisella [[oktroi|valtaluvalla]] periaatteessa kolmeksi vuodeksi kerrallaan, joskin erityisesti autonomian ajan lopulla senaattia uusittiin tiheämminkin. Toisaalta samat henkilöt saattoivat jatkaa senaattoreina vuosikymmenten ajan luvan aina uusiutuessa.<ref>Jorma Selovuori ja Tuomas Parkkari (toim.): ''Hallintohistorian tilastoja 2''. [[Valtion painatuskeskus]], Helsinki 1995, s. 3–4.</ref> Senaatti jatkoi toimintaansa vielä jonkin aikaa Suomen itsenäistymisen jälkeen. Loppuvuodesta 1918 senaatin talousosasto nimettiin valtioneuvostoksi ja senaattorit ministereiksi. Oikeusosaston tilalle oli vähän aiemmin perustettu korkein oikeus. EräätTalousosaston talousosaston tehtävistätehtävät siirtyivät samoin 1918 perustetulle [[Korkein hallinto-oikeus|korkeimmankorkeimmalle hallinto-oikeudenoikeudenlle]] hoidettaviksi.