Ero sivun ”Pikakirjoitus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lupaavaksi |
p yl. wikiluokitus |
||
Rivi 12:
''Pikakirjoitus''-sanan rinnalla käytetään vierasperäistä nimitystä ''stenografia''. Se on johdettu kreikan kielen sanoista ''stenos'' (στενός), kapea, ja ''graphein'' (γράφειν), kirjoittaa.<ref name=j1911_4>Johnen 1911, s. 4</ref> Sana on peräisin englantilaiselta [[John Willis]]iltä, joka käytti sitä (muodossa ''stenographie'') 1600-luvun alussa.<ref name=j1911_4/>
Myös ''takygrafia'' tarkoittaa pikakirjoitusta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Nykysuomen sanakirja. 4, Nykysuomen sivistyssanakirja: Vierasperäiset sanat | Selite=Toimittanut Nykysuomen laitos. 11. painos | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen kirjallisuuden seura: WSOY | Vuosi=1988 | Tunniste=ISBN 951-0-09108-1}}</ref> Sanaa käytetään kuitenkin tavallisesti vain antiikin ja keskiajan pikakirjoituksesta.<ref>{{Lehtiviite |Julkaisu=Pikakirjoituslehti|Vuosi=1965 |Numero=1|Sivut=5|Otsikko=Tutkimuksia muinaiskreikkalaisesta tachygrafiasta ja siitä, keitä on ensi sijassa pidettävä sen keksijöinä}} Artikkeli tosin pohjautuu saksankielisestä väitöskirjasta tehtyyn selostukseen. Suomenkielisten kirjoittajien artikkeleissa sana esiintyy esim. Pikakirjoituslehdessä 1/2003, s. 10 ja 3/1976, s. 10.</ref>
== Pikakirjoituksen historia ==
Rivi 76:
Suomessa alettiin käyttää pikakirjoitusta 1860-luvulla, tosin aluksi vain ruotsin kielellä. [[Suomen senaatti]] lähetti vuonna 1861 kolme miestä Saksaan oppimaan pikakirjoitusta, jotta Suomenkin valtiopäivillä saataisiin puheet kirjoitettua pikakirjoituksella muistiin. Miehet perehtyivät saksalaiseen Gabelsbergerin järjestelmään, ja Suomeen palattuaan [[J. E. Svan]] alkoi kouluttaa lisää pikakirjoittajia.<ref>Melin 1929, s. 495–496</ref>
Suomen kielelle kehitettiin 1870-luvulla kaksi järjestelmää: [[Lars Neovius-Nevanlinna|Neovius-Nevanlinnan]] ja [[Wilhelm Fabritius|Wilhelm Fabritiuksen]] järjestelmät. Fabritiuksen järjestelmän käyttö oli vähäistä, ja Neovius-Nevanlinnan järjestelmä jäi pian ainoana käyttöön.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Kallioniemi, Kaarlo | Nimeke =
Vuonna 1872 perustettiin [[Suomen pikakirjoittajayhdistys]], joka on edelleen toiminnassa ja muun muassa julkaisee [[Pikakirjoituslehti|Pikakirjoituslehteä]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.pikakirjoitus.fi/SPY.html | Nimeke = Suomen Pikakirjoittajayhdistys | Viitattu = 12.10.2008}}</ref>
Rivi 99:
|-
! colspan=2 |Geometriset
|-
| [[Kuva:Prévost Delaunay4.gif|300px]] || [[Kuva:Pitman shorthand example, The Business Man's Encyclopedia.png|200px]]
|-
| [[Prévost-Delaunay]] || [[Pitmanin järjestelmä]]
|-
! colspan=2 | Kursiiviset
|-
| [[Kuva:Melin-shorthand-system-example.png|200px]] || [[Kuva:Stenogr Notiz (Lothar Spurzem) 2009-06B.jpg|200px]]
|-
| [[Melinin järjestelmä]] || [[Saksan yhtenäisjärjestelmä]]
|}
Rivi 114:
Kursiivisissa järjestelmissä merkkien kirjoittaminen ja niiden liittäminen toisiinsa on pyritty saamaan mahdollisimman sulavaksi ja nopeaksi. Suurin osa merkeistä on samansuuntaisia, ja ne yhdistetään tavallisesti ilman teräviä kulmia. Kursiivisia järjestelmiä ovat muun muassa [[Saksan yhtenäisjärjestelmä]], suomalainen [[Suomenkielinen pikakirjoitus|Neovius-Nevanlinnan järjestelmä]] ja ruotsalainen [[Melinin järjestelmä]]. Yhdysvalloissa suosittua [[Greggin järjestelmä]]ä pidetään geometristen ja kursiivisten järjestelmien välimuotona.<ref name="johnen1940_8"/>
Kursiiviset järjestelmät eroavat keskenään muun muassa vokaalien merkitsemisen osalta, ja niitä luokitellaan ''vokaalin kirjoittaviin'' ja ''vokaalin osoittaviin''. Esimerkiksi Melinin järjestelmä on vokaalin kirjoittava. Siinä vokaalit kirjoitetaan aina niiden omilla merkeillä.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Ekman, Ernst L. | Nimeke = Olof Werling Melin | Sivu = 151 | Vuosi =
Kirjoitusjärjestelmien tutkija [[Peter T. Daniels]] jakoi kirjassa ''The World’s Writing Systems'' pikakirjoitusjärjestelmien luokittelun kolmeen ryhmään: sanakirjoitukset (''logographic''), sanojen kirjoitusasuun perustuvat (''alphabetic'') ja sanojen äänneasuun perustuvat (''phonotypic''). Sanakirjotuksia ovat muun muassa [[Tiron merkit]] ja [[Timothe Bright]]in järjestelmä. Vanhoista englantilaisista järjestelmistä esimerkiksi [[John Willis|Willisin]] ja [[Sheltonin järjestelmä]]t perustuivat sanojen kirjoitusasuun, samoin uudemmista esimerkiksi [[Notescript|Notescript-järjestelmä]]. [[Pitmanin järjestelmä|Pitmanin]] ja [[Greggin järjestelmä]]t puolestaan perustuvat sanojen äänneasuun.<ref>Daniels, s. 815–818.</ref>
Rivi 121:
[[Kuva:Maschinenstenograph.jpg|left|thumb|150px|Yhdysvaltalainen Stenograph-pikakirjoituskone 1900-luvun puolivälin paikkeilta.]]
Perinteisen käsipikakirjoituksen lisäksi tekstiä voidaan kirjoittaa [[pikakirjoituskone]]illa, joissa painetaan useita näppäimiä yhtäaikaa. Tavu syntyy niin että vasen käsi valitsee tavun alun, oikea käsi tavun lopun. Lisäksi kukin pikakirjoittaja voi tallentaa koneeseen makroja, joista tulee toistuvia fraaseja, kuten "Hyvät naiset ja herrat". Nykyisin tiivistetty teksti avataan saman tien tietokoneella, aikaisemmin se kirjoitettiin paperiliuskalle josta puhtaaksikirjoittaja muutti sen normaalikielelle.<ref name="SLATE">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.slate.com/articles/news_and_politics/explainer/2005/05/whats_that_thingy_court_reporters_type_on.html | Nimeke = What's That Thingy Court Reporters Type On? | Tekijä = Daniel Engberg | Ajankohta = 2005 | Julkaisu = Slate | Viitattu = 16.4.2017 }}</ref>
<!-- (piilotan viitteettömän tekstin toistaiseksi) kukin sormi hallitsee samanaikaisesti yhtä tai kahta näppäintä. Kirjaimet tulevat viivastolle aina samaan paikkaan riviä, joten tarvitaan erityinen lyhentämisjärjestelmä. Konemalleja on useita, ja erään näppäimistö muistuttaa jopa pianon koskettimia. -->
Rivi 130:
== Lähteet ==
*{{kirjaviite | Tekijä = Butler, E. H. | Nimeke = The Story of British Shorthand | Vuosi =1951 | Julkaisupaikka = Lontoo | Julkaisija = Sir Isaac Pitman & Sons, Ltd. | Kieli={{en}} }}
*Daniels, Peter T.: ''Shorthand''. Teoksessa {{kirjaviite | Nimeke = The World's Writing Systems | Tekijä = Daniels, Peter T.; Bright, William (toim.) | Julkaisija = Oxford University Press | Vuosi = 1996 | Tunniste = ISBN 0-19-507993-0 | Kieli={{en}} }}
*{{kirjaviite | Tekijä = Glatte, H. | Nimeke =
*{{kirjaviite | Tekijä = Johnen, Chr. | Nimeke = Geschichte der
*{{kirjaviite | Tekijä = Johnen, Christian | Nimeke =Allgemeine Geschichte der Kurzschrift | Selite =4. painos | Vuosi = 1940 | Julkaisupaikka = Berliini | Julkaisija = H. Apitz | Kieli={{de}} }}
▲| Nimeke = Geschichte der Stenographie | Vuosi = 1911 | Julkaisupaikka = Berliini | Julkaisija = Verlag von Ferdinand Schrey | Kieli={{de}} }}
*{{kirjaviite | Tekijä=Karlgren, Hans | Nimeke=Latskrift | Vuosi=1973 | Julkaisupaikka=Tukholma | Julkaisija=Skriptor|Kieli={{sv}}}}
* MacMahon, Michael K. C.: ''Shorthand''. Teoksessa {{kirjaviite | Nimeke=Encyclopedia of language and linguistics, vol. 7 | Vuosi=1994 | Julkaisija=Pergamon Press | Kieli={{en}} }}
*{{kirjaviite | Tekijä = Melin, Olof Werling | Nimeke = Stenografiens historia | Selite = 1. osa | Vuosi =1927 | Julkaisupaikka = Tukholma | Julkaisija = Nordiska Bokhandeln | Kieli={{sv}} }}
*{{kirjaviite | Tekijä = Melin, Olof Werling | Nimeke = Stenografiens historia | Selite = 2. osa | Vuosi =1929 | Julkaisupaikka = Tukholma | Julkaisija = Nordiska Bokhandeln | Kieli={{sv}} }}
*{{kirjaviite | Tekijä = Mentz, Arthur | Nimeke = Geschichte der Kurzschrift | Vuosi = 1949 | Julkaisija = Heckners Verlag | Kieli={{de}} }}
▲| Nimeke = Geschichte der Kurzschrift | Vuosi = 1949 | Julkaisija = Heckners Verlag | Kieli={{de}} }}
===Viitteet===
Rivi 190 ⟶ 148:
* [http://www.intersteno.org International Federation for Information Processing INTERSTENO]
[[Luokka:00 Kirja-ala, kirjoitus]]
[[Luokka:Pikakirjoitus|*]]
| |||