|
'''HOMO:D HOMO:D HOMO:D HOMO:D HOMO:D HOMO:D HOMO:D HOMO:D HOMO:D HOMO:D HOMO:D HOMO:D HOMO:D HOMO:D HOMO:D HOMO:D HOMO:D HOMO:D'''
{{Ohjaa tänne|Kommunisti|[[Kommunisti (lehti)|täsmennyssivu]]lla.}}{{Kommunismi}}{{Sosialismi}}
'''Kommunismi''' on [[Yhteiskunta|sosiaalis]]-[[Talous|taloudellinen]] tai [[Politiikka|poliittinen]] järjestelmä, joka ajaa [[Yhteiskuntaluokka|luokatonta]], [[Egalitarismi|tasa-arvoista]] ja [[Yhteisomistus|yhteisomistukseen]] perustuvaa [[yhteiskunta]]mallia.<ref>Sandle 2006, s. 3.</ref> Kommunismin kannattajat näkevät aatteensa usein [[sosialismi]]a seuraavana yhteiskuntamuotona. On paljon kiistelty siitä, miten sosialismi ja kommunismi eroavat toisistaan, esimerkiksi kommunismin teorioitsija [[Karl Marx]] käytti käsitteitä samaa tarkoittavina, mutta nykyään sosialismia pidetään [[liberalismi]]–kommunismi-kirjon välimuotona.<ref name="Britannica">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.britannica.com/EBchecked/topic/129104/communism | Nimeke=communism | Tekijä=Dagger, Richard & Ball, Terence | Julkaisija=Encyclopedia Britannica | Viitattu=19.4.2009 | Kieli={{en}} }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Miller, David ym. (toim.) | Nimeke=The Blackwell encyclopaedia of political thought | Sivu=87–88 | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Blackwell | Vuosi=1987 | Tunniste=ISBN 0-631-14011-5 | Kieli={{en}} }}</ref> Alkuperäisen [[Marxilaisuus|marxilaisen]] määritelmän mukaan kommunistinen yhteiskunta on paitsi luokaton yhteiskunta, myös [[valtio]]ton yhteiskunta.<ref name="Buharin">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.marxists.org/suomi/buharin/proletariaatin_diktatuurin.htm | Nimeke=Proletariaatin diktatuurin teoria | Tekijä=Buharin, Nikolai | Selite=Alkukielinen nimi on Teorija proletarskoi diktatury, teoksesta Buharin N., Ataka: Sbornik teoretitsheskyh rabot, M.: Gosizdat, 1924, s. 91–114 | Ajankohta=1924 | Julkaisija=Marxists Internet Archive, suomenkielinen osasto | Viitattu=25.3.2010}}</ref><ref name="Engels">{{Kirjaviite | Tekijä=Engels, Friedrich | Nimeke=Anti-Dühring: Herra Eugen Dühring tieteen mullistajana | Selite=(Herrn Eugen Dührings Umwälzung der Wissenschaft, 1878.) 2., tarkistettu painos. Työväenliikkeen tietokirjoja, Taskusarja. Suomennos perustuu Kustannusoy Tieteen 1938 julkaisemaan Marxin ja Engelsin Valittujen teosten 1. osaan sisältyvään tekstiin | Luku=Osa 3 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kansankulttuuri | Vuosi=1971}}</ref>
[[Encyclopaedia Britannica]]n mukaan kommunismi on oppi yksityisomistuksen ja voittoon perustuvan talouden korvaamisesta ainakin suurtuotantovälineiden (kaivokset, myllyt, tehtaat) julkisella omistuksella ja hallinnalla. On kiistanalaista, miten se eroaa muusta sosialismista, mutta erona on lähinnä Marxin sosialismin vallankumouksellisuus.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://global.britannica.com/topic/communism|Nimeke=Communism (ideology)|Tekijä=Terence Ball|Ajankohta=10-29-2014|Julkaisu=Encyclopaedia Britannica}}</ref>
Yhteisomistukseen perustuvasta yhteiskunnasta on keskusteltu jo [[Antiikin Kreikka|antiikin Kreikassa]], [[Keskiaika|keskiajalla]] ja [[Uusi aika|uudella ajalla]] muun muassa [[Englannin sisällissota|Englannin sisällissodan]] aikana, mutta ensimmäiset nykyaikaiset kommunistiset ajatukset syntyivät [[valistus]]ajalla ja [[Teollinen vallankumous|teollisen vallankumouksen]] aikana 1800-luvulla [[kapitalismi]]n ja [[Työväenluokka|työväenluokan]] olojen arvostelun myötä. Tärkeimmät arvostelijat olivat [[Karl Marx]] ja [[Friedrich Engels]], jotka usein nähdään kommunismin perustajina. Marx näki kommunistisen yhteiskunnan syntyvän lopulta ”historian lakien” mukaisesti. Marxin mielestä kommunistinen yhteiskunta tulisi suunnitella [[Demokratia|kansanvaltaisesti]] sen ajan ihmisten tahdon mukaisesti, hän ei ollut halukas ”kirjoittamaan reseptejä tulevaisuuden keittiöihin”.<ref name="Britannica"/>
==Historia==
===Antiikki ja keskiaika===
Ihmiskunnan historian alkuvaiheessa ihmiset elivät pienikokoisissa ryhmissä, joiden selviytyminen perustui hankitun [[Ruoka|ruoan]] yhteisomistukseen, joten esimerkiksi [[Eläin|eläimen]] kaatanut yksilö ei saanut yksinoikeutta lihaan, vaan jakoi sen koko ryhmän kesken. Yhteisomistus oli tehokkain tapa selviytyä teknisesti kehittymättömissä oloissa. Tätä elintapaa ei kuitenkaan voi pitää nykyaikaisen kommunismin edeltäjänä.<ref>''Communism'', s. 6</ref> Ensimmäisenä yhteisomistusta filosofiselta kannalta tutki Ateenassa vaikuttanut [[Platon]]. Hän loi ''[[Valtio (Platon)|Valtiossaan]]'' ihanneyhteiskunnan, jossa ihmiset jaoteltiin [[Hierarkia|hierarkkisesti]] eri luokkiin kykyjensä mukaisesti. Hän näki yksityisomistuksen poistamisen tarpeelliseksi siirryttäessä laatimaansa tasapainoon perustuvaan yhteiskuntaan.<ref name="Communism7">Sandle 2006, s. 7.</ref>
Noin 100-luvulla eaa. [[Lähi-itä|Lähi-idässä]] vaikutti [[Juutalaisuus|juutalaisuudesta]] eristäytynyt [[essealaiset|essealaisten]] uskonlahko, jonka toiminta perustui vapaaehtoiseen köyhyyteen, [[Askeesi|askeettisuuteen]] ja tasa-arvoisuuteen. He kielsivät [[Kaupankäynti|kaupanteon]], koska katsoivat sen edustavan ahneutta ja toisten [[Huijaus|petkuttamista]]. Essealaiset eivät omistaneet mitään yksityistä, vaan kaikki heidän keskuudessaan oli yhteistä.<ref name="Communism7" /> [[Kristinusko|Varhaiskristillinen kirkko]] omaksui nopeasti [[Kommunalismi|kommunalistisia]] piirteitä, kuten yhteinen maanomistus. Varhaiskristityt halusivat luoda uuden kansakunnan, jonka toiminta perustuisi epäitsekkyyteen ja varakkuuden jakamiseen köyhyyden ja kurjuuden poistamiseksi. He näkivät itsensä vain maallisen omaisuuden hoitajina, minkä todellinen omistaja oli [[Jumala (kristinusko)|Jumala]]. Tämä kehitys johti erilaisten yhteisöjen perustamiseen ja siitä edelleen [[luostari]]järjestelmän kehittymiseen [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnassa]]. Luostarit olivat monesti hyvinkin suljettuja yhteisöjä, joiden jäsenillä ei ollut omaa omaisuutta.<ref>Communism, s. 8.</ref>
Kristillinen yhteisöajattelu eli elinvoimaisena koko [[Keskiaika|keskiajan]]. Keskiajalla muovautui agraarikommunismin muoto, kun maanviljelijät nousivat laajamittaisesti [[Talonpoikaiskapina|kapinaan]] eri puolilla [[Eurooppa]]a 1300-luvulta lähtien. Taustalla oli ilmastonlämpeneminen, [[rutto]] ja tyytymättömyys [[Feodalismi|feodaaliseen]] maanomistuspolitiikkaan. Kapinat alkoivat [[Italia]]sta (1304–07) ja jatkuivat [[Flanderi]]ssa (1323–28), [[Ranska]]ssa (1356), [[Englanti|Englannissa]] (1381), [[Espanja|Pohjois-Espanjassa]] (1437), [[Böömi]]ssä (1419–34), [[Unkari]]ssa (1514) ja [[Saksa]]ssa (1525). Yhteiskunnallisen muutoksen ja kristinuskon [[Uskonpuhdistus|reformaation]] puolesta kamppailevia liikkeitä syntyi runsaasti. Saksassa [[Talonpoikaissota|talonpoikaiskapinan]] keskeisin johtohahmo oli reformaattori [[Thomas Müntzer]]. Hän uskoi vankasti yhteisomistuksen hyötyihin ja tasa-arvoisen yhteiskunnan olevan mahdollista perustaa kristittyjen kesken. Hän oli vakuuttunut siitä, että [[Pappi|papit]] ja [[aateli]]set olivat pääsyyllisiä tavallisen kansan huonoihin elinoloihin, kansan riistoon ja omien etujen ajamiseen. Müntzeriä on usein pidetty radikaalisosialistien ja marxilaisten edelläkävijänä.<ref>Sandle 2006, s. 11.</ref>
===Renessanssi ja uuden ajan alku===
Ensimmäiset varhaiskommunistiset kirjalliset teokset ovat [[Thomas More]]n ''[[Utopia]]'' ja [[Tommaso Campanella]]n ''[[Aurinkokaupunki]]''. Molemmat teokset ovat myös [[renessanssi]]n utopiakirjallisuuden klassikoita ja esikuvinaan ne käyttävät [[Platon]]in ''[[Valtio (Platon)|Valtiota]]''. More kuvaa teoksessaan omaisuuden omistamisen ja jatkuvan haluamisen pahuuden alkulähteinä. Hän perustelee näkemystään sillä, että jatkuva vaurastuminen tekee ihmisistä entistä itsekkäämpiä ja ylimielisempiä, jotka lopulta nousevat esteiksi ihmisten toimeentulemisen välille. Ratkaisuna More pitää omaisuuden täysjakoa ja rikastumisen kieltämisen, jottei yhteiskuntaan muodostuisi liian korkeita varallisuuseroja. Camapanella sen sijaan kuvaa [[Sri Lanka|Ceylonin]] saarella sijaitsevaan Aurinkokaupunkiin päätyvän [[genova]]laisen merimiehen kokemuksia. Kaupungissa ihmiset tekevät yhdessä töitä ja syövät yhdessä, mutta miehet ja naiset erikseen. Yksityinen omaisuus on kielletty. Kaupunkia johtavat kaikkein [[Viisaus|viisaimmat]], jotka hallitsevat tiukasti muiden kansalaisten tekemisiä. Teoksessa tasa-arvoisuus on saavutettu, kun jokaisella on tarvitsemansa. Molempien kirjoittajien taustalla vaikutti voimakkaasti kristillinen arvopohja.<ref>Sandle 2006, s. 12 ja 14.</ref>
[[Englannin sisällissota]]an viitataan monesti yhtenä tärkeimmistä esikommunistisen ajattelun kehitystapahtumana. Sisällissotaan kuului monia liikkeitä ja osapuolia, mutta kommunismin historian kannalta tärkein oli [[Diggers]]-radikaaliryhmä. Sen kokosi [[Gerrard Winstanley]], jonka elinkeino oli tuhoutunut sisällissodassa. Windstanley väitti saaneensa näyn, jossa häntä käskettiin keräämään kannattajia ja hankkimaan itselleen maa-alan, jonka satoa he yhteisomistuksen hengessä yhdessä nauttivat. Hän sai kerättyä muutamassa kuukaudessa 20–30-henkisen tukijajoukon, joka lähti toteuttamaan näyn käskyä [[St George’s Hill]]iin [[Surrey]]hin. Maanomistajat eivät pitäneet joukkiosta, sillä he olivat perustaneen kommuunin maanomistuslakien vastaisesti. Kokeilu jäi lopulta vain noin vuoden mittaiseksi. Epäonnistuminen ei saanut Winstanleytä luopumaan ajatuksistaan, vaan hän julkaisi useita maanyhteisomistusta puoltavia [[Pamfletti|pamfletteja]], joista löytyi myös mainintoja kaupankäynnin täyskiellosta [[Kuolemanrangaistus|kuolemanrangaistuksen]] uhalla.<ref>Sandle 2006, s. 17.</ref>
===Viimeiset utopiasosialistit===
Englannin sisällissodan jälkeen Euroopassa vaikutti joukko filosofeja, joiden ajattelu lähti yhteisomistuksen luonnollisemmasta perustasta yksityisomistukseen nähden. Näin ajattelivat muun muassa [[Thomas Raynal]], [[Gabriel Bonnot de Mably]], [[Simon Linguet]], [[Morelly]] ja ennen kaikkea [[Etrepigny]]n pappi [[Jean Meslier]], joka omisti elämänsä seurakunnan talonpoikien oikeuksien puolesta taistelemiseen. Hän uskoi aiempien kommunalistien tapaan [[Egalitarismi|egalitaristiseen]] yhteiskuntaan, mutta linjasi vallankumouksen ja vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan kapinoinnin olevan ainoita reittejä haluttuun päämäärään. Vastaava vallankumousajatus löytyy marxilaisesta kommunismin tulkinnasta. Ranskalaiset [[François Babeuf]] ja [[Jean-Jacques Rousseau]] edustavat siirtymävaihetta varhaiskommunismista moderniin kommunismiajatteluun. [[Immanuel Kant]] ja Rousseau jatkoivat valistusajan yksityisomaisuuden arvostelua. Rousseau arvosteli yksityisomistusta ''Yhteiskuntasopimuksessaan'' muun muassa seuraavasti: ”Turmelus alkoi sinä päivänä, jolloin harkinta liittyi aistimukseen, jolloin järki otti vangikseen vaiston, jolloin ihminen keksi pitää huolta myös tulevista tarpeistaan, jolloin hän näiden tulevien tarpeiden nimessä jakoi esineet käsitteiden 'minun' ja 'sinun' mukaan ja loi omaisuuden”. Rousseaun mielestä liian suuret varallisuuserot kansan keskuudessa ovat pahasta, ja varallisuutta tulisi säädellä siten, että se olisi kaikkien kannalta tasapuolinen. Teoksen tarkoituksena ei kuitenkaan ollut pohtia tasa-arvoisuutta ja yksityisomaisuutta, vaan hyvän yhteiskunnan yleisiä periaatteita.<ref>Sandle 2006, s. 21.</ref>
Rousseaun ''Yhteiskuntasopimuksesta'' lukeutui itseoppineen François Babeufin lukemistoon lukuisten muiden vapautta ja järkeä ihannoineen valistusfilosofin ohella. Hän tunsi myös muun muassa Meslierin, Morellyn ja Mablyn utopiasosialistisen kirjoitukset. Babeuf oli jyrkkä tasa-arvon kannattaja ja paheksui ranskalaisten [[porvari]]llista politiikkaa. Hän levitti kommunistisia kiistakirjoituksia ympäri Ranskaa päästyään vankilasta [[Ranskan suuri vallankumous|vallankumouksen]] ollessa vielä käynnissä. Babeufin ajama politiikka on nimetty [[babouvismi]]ksi, joka halusi vallankumoushallituksen luovuttavan maan rikkaiden omaisuuden köyhimmille ja antaa köyhien [[Velka|velat]] anteeksi. Babeufin yhteiskunnassa kaikille ihmisille pätee työvelvollisuus, josta ei voi irtisanoutua millään tavoin, ja laiskoja ihmisiä rangaistaan. Lisäksi saatavilla olevat maa-alueet jaettaisiin kaikille kansalaisille yhtä suuriin osiin, eikä näitä alueita voi siirtää perintönä kenellekään. Babeuf näki myös, että jokaisen kansalaisen oli käytävä [[koulu]]a tarvittavan sivistyksen hankkimiseksi. Babeufista tekee modernin kommunismin kehittäjän se, että hän pohti paitsi kommunistista yhteiskuntaa, myös sitä kuinka kommunismi pystyttäisiin saavuttamaan. Babeuf ei koskaan päässyt toteuttamaan ajatuksiaan, sillä hänet mestattiin Yhdenvertaisten salaliiton jäsenenä ja valtiota vastaan juonittelusta vuonna 1797.<ref>Sandle 2006, s. 20–25.</ref>
==Kommunististen puolueiden johtamat maat 1900-luvulla==
*''Pääartikkeli [[Luettelo sosialistisista valtioista]]''
*''Pääartikkeli [[Luettelo kommunistisista valtioista]]''
[[Tiedosto:Communist States.svg|thumb|right|300px|Maailman valtiot, joissa tällä hetkellä on kommunistisen puolueen yksinvalta.]]
[[Venäjä]]llä kommunistinen puolue, josta käytettiin myös nimitystä [[bolševikit]], nousi valtaan [[lokakuun vallankumous|lokakuun vallankumouksessa]] vuonna 1917. Vuonna 1922 Venäjä ja muutamat siitä eronneet valtiot yhdistyivät [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitoksi]]<ref name=Fokus5>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv) | Sivu = 2852, art. Neuvostoliitto | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-1-01070-5}}</ref>, jossa [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|kommunistinen puolue]] oli hallitsevassa asemassa<ref>Fokus, s. 2843, tietolaatikossa kohta Valtiojärjestys</ref> vuoteen 1991 saakka, jolloin Neuvostoliitto hajosi.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = M. Vuorikoski| Nimeke = Venäjän historia – Neuvostojen maan loppu| Osoite = http://www.wuorikoski.fi/russia4.htm#loppu| Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 06.07.2007| Kieli = {{fi}}}}</ref> Vuonna 1925 syntynyt [[Mongolian kansantasavalta]] ei liittynyt Neuvostoliittoon.<ref>http://countrystudies.us/mongolia/28.htm</ref>
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen kommunistiset puolueet nousivat Neuvostoliiton tuella valtaan myös monissa Itä- ja Keski-Euroopan maissa,<ref>Fokus, s. 2861</ref> joita siitä lähtien sanottiin [[kansandemokratia|kansandemokratioiksi]]<ref name=Fokus3>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp) | Sivu = 2852, art. Kansandemokratia | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-1-00051-9}}</ref> tai [[itäblokki|itäblokin]] maiksi.<ref>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp) | Sivu = 1391, art. Kansandemokratia | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-1-00051-9}}</ref> Näissä maissa kommunistit syrjäytettiin vallasta vuosina 1989-1990.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Eric Hobsbawn | Nimeke = Äärimmäisyyksien aika | Sivu = 607-608 | Julkaisija = Vastapaino, Gummerus | Vuosi = 1999 | Tunniste = ISBN 951-768-043-0}}</ref>
Kommunistiset puolueet nousivat 1940-luvun lopulla valtaan myös muutamissa [[Itä-Aasia]]n maissa kuten [[Pohjois-Korea]]ssa<ref>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp) | Sivu = 1930, art. Korea | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-1-00051-9}}</ref> ja [[Kiina]]ssa<ref>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp) | Sivu = 1814-1815, art. Kiina | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-1-00051-9}}</ref>. [[Pohjois-Vietnam]]issa kommunistit tulivat valtaan vuonna 1955<ref name=Fokus7>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö) | Sivu = 4528, art. Vietnam | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1974 | Tunniste = ISBN 951-1-01521-4}}</ref>, sekä myöhemmin, pitkän [[Vietnamin sota|Vietnamin sodan]] jälkeen 1970-luvulla koko [[Vietnam]]issa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.tiscali.co.uk/reference/encyclopaedia/hutchinson/m0019886.html | Nimeke = Vietnam | Julkaisija = Tiscali Hutchinson Encyclopedia | Kieli = {{en}} | Viitattu = 28.2.2010}}</ref> Näissä maissa kuten myös [[Kuuba]]ssa kommunistinen puolue on vallassa vieläkin.
===Kritiikkiä ihmisoikeuksista===
Kommunistisia tai sosialistisia maita on syytetty toisinajattelijoiden vainoamisesta ja ihmisoikeuksien rikkomisesta. Ranskalaisen professori Stéphane Courtois'n toimittama [[Kommunismin musta kirja]] (Le Livre noir du communisme – Crimes, terreur, répression) on vasemmistolaisiksi leimattujen eri alojen lähinnä ranskalaisten tutkijoiden, kirjoittama kommunistivaltioiden ja kommunistien rikoksia raportoiva 863-sivuinen kirja (1997, suom. 2001). Kirjassa arvioidaan kommunismin toteuttaman väkivallan ja kommunistimaiden nälänhätien aiheuttaneen sata miljoonaa uhria.
<ref>Le Livre noir du communisme – Crimes, terreur, répression, ranska 1997, Kommunismin musta kirja, suom. 2001, Stéphane Courtois</ref>
==Kommunismin suuntaukset==
===Marxismi===
{{Pääartikkeli|[[Marxismi]]}}
''Marxilaisuus'' eli ''marxismi'' on [[Karl Marx]]in kirjoituksiin pohjautuva [[sosialismi|sosialistinen]] oppijärjestelmä sekä siihen perustuva yhteiskunnallinen aatesuuntaus. Marxilaisuudessa on monta toisistaan selvästi poikkeavaa suuntausta. Keskeinen jako kulki aiemmin länsimaisen akateemisen marxilaisuuden ja Neuvostoliitossa kehitetyn [[marxismi-leninismi]]n välillä. Länsimaiden akateeminen marxilaisuus sanoutui suurelta osin irti jälkimmäisestä.
Poliittisena aatejärjestelmänä marxismi perustettiin vaihtoehtona [[liberalismi]]lle sekä [[konservatismi]]lle, jotka olivat hallinneet länsimaista kulttuuria niin sanotulla [[moderni]]lla aikakaudella. Marxilaisuus kansainvälisen kommunistisen liikkeen muodossa on myös ollut länsimaisen [[kapitalismi]]n päävastustaja ainakin vuosina 1917–1991.
====Arvostelua====
Marxin kehittämän kommunismin teoriassa on osoitettu muutamat johtopäätökset ja oletukset virheellisiksi tai osittain virheellisiksi.{{Kenen mukaan}} Esimerkiksi Marx oli oikeassa pääoman keskittymisen johtavan myös työväenluokan keskittymiseen.{{Kenen mukaan}} Vastoin Marxin ennustusta se ei johtanut proletariaatin diktatuuriin, vaan työväenluokan palkkoja ja etuja valvovien ammattiyhdistysten muodostumiseen.<ref>''Introducing Marxism'', s. 75.</ref>{{Kenen mukaan}} Marx oletti kapitalismin muodon pysyvän ''[[laissez-faire]]na'' kuten hänen ajallaan, jolloin yksittäiset ihmiset, perheet tai suvut omistivat yritykset. [[Osakeyhtiö]]iden perustamisen jälkeen vaurastunut [[keskiluokka]], jonka Marx ennusti hajoavan, pääsi yhtiöiden omistajiksi.<ref>''Introducing Marxism'', s. 74.</ref>{{Kenen mukaan}}
[[Karl Popper]] sanoi teoksessaan ''[[The Poverty of Historicism]]'', ettei kaikkia Marxin väitteitä pystytä [[falsifiointi|falsifioimaan]], mikä on yksi tieteellisen teorian tunnusmerkki.<ref>''Introducing Marxism'', s. 73.</ref>
===Leninismi===
{{Pääartikkeli|[[Leninismi]]}}
Leninismi tarkoittaa [[Vladimir Lenin]]in marxilaisuudesta johtamaa kommunistista aatetta. Marxilaisuudessa keskeinen periaate on, että kommunismi syntyy historiallisen kehityksen luontaisena jatkumona. Lenin ei suhtautunut näin toiveikkaasti, vaan linjasi pienen etujoukon johtaman (kommunistinen [[puolue]]) [[kommunistinen vallankumous|vallankumouksen]] olevan ainoa keino siirtymässä teollisesta kapitalismista [[proletariaatin diktatuuri]]in. Leninin mukaan kommunistipuolueen tulee pysyä johdossa siihen asti kunnes työväenluokka tulee aidosti luokkatietoisiksi, jolloin puolue voidaan lakkauttaa. Neuvostoliitossa tätä tulkintaa kutsuttiin [[marxismi-leninismi]]ksi ja siitä tuli valtion virallinen järjestelmä. Marxismi-leninismi on ollut aatteena muissakin kommunistipuolueiden hallitsemissa valtioissa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.britannica.com/EBchecked/topic/335959/Leninism | Nimeke=Leninism | Julkaisija=Encyclopedia Britannica | Viitattu=21.5.2009 | Kieli={{en}} }}</ref>
===Stalinismi===
{{Pääartikkeli|[[Stalinismi]]}}
Stalinismi tarkoittaa [[Josif Stalin]]in näkemystä marxilaisuudesta. Ainoa nykyisistä kommunistisista valtioista, jota pidetään stalinistisena, on [[Korean demokraattinen kansantasavalta]]. Stalinismin suosio on vähentynyt Stalinin kuoltua vuonna [[1953]].
===Maolaisuus===
{{Pääartikkeli|[[Maolaisuus]]}}
Maolaisuus on [[Kiina]]n kansantasavallan perustajan, [[Mao Zedong]]in luoma [[marxismi-leninismi]]n suuntaus. Maolainen liike sai kansainvälistä suosiota 1960-luvun alussa, kun Mao katkaisi välit [[Neuvostoliitto]]on. Vuonna 1976 Maon kuoltua [[Kiinan kommunistinen puolue]] alkoi toteuttamaan taloudellisia reformeja [[Deng Xiaoping]]in johdolla, ja maolaisuus jäi sivuun. Nykyään osa maolaisista on avoimesti Kiinaa tukevia,{{lähde}} kun taas osa syyttää Kiinaa [[revisionismi]]sta ja [[kapitalismi]]sta.
==Katso myös==
* [[Kommunistinen vallankumous]]
* [[Antikommunismi]]
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Sandle, Mark | Nimeke=Communism | Julkaisupaikka=Harlow | Julkaisija=Longman | Vuosi=2006 | Tunniste=ISBN 978-058-250-603-9 | Kieli={{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Woodfin, Rupert & Zarate, Oscar | Nimeke=Introducing Marxism: A graphic guide | Julkaisupaikka=New York | Julkaisija=Totem Books | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 978-184-046-462-7 | Kieli={{en}} }}
===Viitteet===
{{Viitteet|sarakkeet}}
==Kirjallisuutta==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Marx, Karl & Engels, Friedrich | Nimeke=[[Kommunistinen manifesti]] | Selite=(Manifest der kommunistischen Partei, 1848.) Suomentaneet Juha Koivisto, Markku Mäki ja Timo Uusitupa. Johdanto: Eric Hobsbawm. Johdanto englanninkielisestä teoksesta The communist manifesto: A modern edition, 1998 | Julkaisupaikka=Tampere | Julkaisija=Vastapaino | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 951-768-016-3}}
==Aiheesta muualla==
{{Wikiaineisto|Marxilainen kirjallisuus}}
{{Commonscat|Communism}}
* [http://www.skp.fi/ Suomen kommunistinen puolue].
* [http://www.tiedonantaja.fi/etusivu.php SKP:n pää-äänenkannattaja Tiedonantaja].
* [http://www.ktpkom.fi/ Kommunistinen Työväenpuolue].
* [http://www.europarl.europa.eu/news/expert/infopress_page/019-53246-091-04-14-902-20090401IPR53245-01-04-2009-2009-false/default_fi.htm Päätöslauselma eurooppalaisesta tietoisuudesta ja totalitarismista]. Euroopan parlamentti 2.4.2009.
* [http://yle.fi/elavaarkisto/?s=h&n=kommunismi Kommunismista Ylen Elävässä arkistossa].
* [http://www.marxists.org/glossary/index.htm Encyclopedia Marxism]. Marxilaisuuden käsitteisiin keskittynyt verkkotietosanakirja. {{en}}
* [http://www.globalmuseumoncommunism.org/ Global Museum on Communism]
{{Metatieto}}
[[Luokka:Kommunismi| ]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
| 