Ero sivun ”Runo-Edda” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
toistaiseksi uudelleenohjaus |
ohjaussivusta sisältösivuksi; tuodaan runomitat-osio artikkelista Norjan kirjallisuus Merkkaus: ohjaussivu muutettu sisältösivuksi |
||
Rivi 1:
'''Runo-Edda''' tai '''Vanhempi Edda''' on runomuotoinen [[Skandinaavinen mytologia|skandinaavisten muinaistarujen]] kokoelma. Runot ovat [[muinaisnorja]]a. Useimmat runot syntyivät arviolta vuosien 800–1000 välillä, jotkin sen jälkeen. Ne elivät aluksi suullisena perimätietona ennen kuin ne kirjoitettiin ylös [[Islanti|Islannissa]] toisen vuosituhannen alkuvuosisatoina. Runot ovat useiden eri tekijöiden sepittämiä, mutta tekijöiden nimiä ei tunneta. Merkittävin käsikirjoitus on Islannissa noin vuonna 1270 koottu [[Codex Regius]].
==Synty ja siirtyminen==
Edda-runojen syntyaikaa ja alkuperää ei voida tarkasti määritellä. Niiden [[runomitta]] on länsigermaanista, mikä tekee niistä luultavasti hyvin vanhoja. Runojen aiheet ovat peräisin kristinuskon tuloa edeltävän ajan mytologiasta, ja ne kertovat muun muassa esikristillisistä jumalista, joiden osuutta ei ole kristinuskon vaikutuksesta pienennetty kuten monissa muissa tuon ajan eurooppalaisissa mytologioissa. 1200- ja 1300-luvun kirjoituksissa eddalaista runoutta pidettiin jo vanhanaikaisena.<ref>Clunies Ross, Margaret (A Handbook to Eddic Poetry, 2016), s. 16–18.</ref>
Vanhimpia tunnettuja esimerkkejä muinaisnorjankielisestä eddamittaisesta runoudesta ovat vanhemmalla ''futhark''-[[Riimukirjoitus|riimukirjoituksella]] (käytössä n. 150–700 jaa.) tehtyjä kaiverruksia, usein muistokirjoituksia, joita on löydetty paljon etenkin Ruotsista.<ref>Clunies Ross, Margaret (A Handbook to Eddic Poetry, 2016), s. 19.</ref>
Yksittäisten runojen keskinäistä aikajärjestystä on myös vaikea määritellä. Se johtuu osittain siitä, että kun runot kirjoitettiin ylös keskiajalla, niihin oli jo saatettu lisätä uusia elementtejä.<ref>Clunies Ross, Margaret (A Handbook to Eddic Poetry, 2016), s. 18-19.</ref>
Eddarunojen esittäjiä ei tunneta nimeltä, eikä heidän sukupuolestaan ole tietoa. Sitäkään ei tiedetä, missä runonlausujat esiintyivät. Yleisesti arvellaan, että runoa lausui yksi lausuja yleisölleen. Joidenkin tutkijoiden mukaan runoja saattoi esittää usea esittäjä, joista jokaisella oli oma roolinsa. Tätä tukisi Codex Regiusissa olevat merkinnät, jotka näyttävät näyttelijälle tarkoitetuilta ohjeilta.<ref>Clunies Ross, Margaret (A Handbook to Eddic Poetry, 2016), s. 19–20.</ref>
Ei tiedetä, siirtyivätkö runot sukupolvelta toiselle samassa muodossa, vai uusiutuivatko ne jatkuvasti lausujien tuntemien runokaavojen puitteissa. Yleisimmin uskotaan runojen siirtyneen muistinvaraisesti, vaikka joistain runoista tunnetaankin hiukan toisistaan poikkeavia versioita.<ref>Clunies Ross, Margaret (A Handbook to Eddic Poetry, 2016), s. 20–21.</ref>
==Ylös kirjoittaminen==
[[Latinalainen kirjaimisto]] sekä eläimennahka kirjoitusmateriaalina saapuivat Skandinaviaan 1000- ja 1100-luvuilla. Sen myötä suullista Edda-runoutta alettiin kirjoittaa ylös pergamentille Islannissa ja mahdollisesti paikoin myös muualla Skandinaviassa. Tarkkaa aikaa tälle ei kuitenkaan tiedetä.<ref>Clunies Ross, Margaret (A Handbook to Eddic Poetry, 2016), s. 21–23.</ref> Runo-Edda on koottu erilaisista käsikirjoituskokoelmista, ja siitä on erilaisia versioita.<ref name="ojanen" /> Kaikkia runoja ei koskaan kirjoitettu ylös, ja osa kirjoitetuistakin on kadonnut. Puuttuvien runojen tapahtumiin viitataan esimerkiksi [[Snorri Sturluson]] 1220-luvulla laatiman [[Proosa-Edda]]n tarinoissa.<ref>Clunies Ross, Margaret (A Handbook to Eddic Poetry, 2016), s. 31.</ref>
===Codex Regius===
Runo-Eddan tunnetuin käsikirjoitus on Islannissa noin vuonna 1270 koottu [[Codex Regius]]. Kokoelman alkuperäistä nimeä ei tiedetä. Sitä alettiin kutsua 1600-luvulla Sæmundar-Eddaksi, kun sen löytäjä Brynjólfur Sveinsson luuli sitä [[Sæmundr fróði]]n kokoamaksi ja Snorri Sturlusonin 1220-luvulla kirjoittaman Eddan (nyk. Proosa-Edda) lähteeksi. Nimi levisi käyttöön, ja muinaisnorjalaisten tarinoiden kokoelman nykyaikainen nimi Runo-Edda perustuu tähän väärinkäsitykseen.<ref>Clunies Ross, Margaret (A Handbook to Eddic Poetry, 2016), s. 22–23.</ref>
Teokseen kuuluu 31 erillistä runoa. Se koostuu kahdesta osiosta, ''Eddan jumalrunot'', joihin kuuluu 11 runoa, ja ''Eddan sankarirunot'', joita on 20. Runojen lomassa on kokoajien kirjoittamia proosamuotoisia selvennyksiä, jotka selittävät lukijalle vaikeasti ymmärrettäviä, unohtuneita, tai juonen avoimeksi jättämiä asioita.<ref name="ojanen" /><ref>Clunies Ross, Margaret (A Handbook to Eddic Poetry, 2016), s. 24–25.</ref>
===Muut kirjat===
Edda-runoutta on myös islantilaisissa [[Muinaissaagat|muinaissaagoissa]], jotka ovat [[Saaga|saagojen]] lajityyppi.<ref>Clunies Ross, Margaret (A Handbook to Eddic Poetry, 2016), s. 28.</ref> Lisäksi kolme Edda-runoa esiintyy keskiaikaisissa islantilaisissa historiallisissa kokoelmissa.<ref>Clunies Ross, Margaret (A Handbook to Eddic Poetry, 2016), s. 30.</ref>
Runot on suomentanut [[Aale Tynni]].<ref name="ojanen">{{Kirjaviite | Tekijä = Egerkrans, Johan (kääntäjän esipuhe Ojanen, Eero, s. 8–9.) | Nimeke = Pohjoismaiset jumalolennot | Vuosi = 2017 (alkuteos 2016) | Sivu = 8–9 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Minerva | Suomentaja = Ojanen, Eero | Tunniste = ISBN 978-952-312-440-0 }}</ref>
==Runomitat==
Eddan runomitta tunnetaan hyvin tarkkaan, sillä Snorri Sturluson teki siitä kattavan selvityksen ''Nuorempaan Eddaan'' sisältyvässä "Háttatal"-runossa.<ref>Andersen 2012, s. 42.</ref>
Muodollisesti Edda-runot käyttävät tiukkoja, tavujen määrään ja alkusointuihin perustuvia runomittoja. Eeppisessä, kertovassa runoudessa, kuten ""Vǫluspássa" oli yleensä käytössä fornyrðislag-mitta (sananmukaisesti "vanhojen sanojen mitta"), joka perustuu [[alkusointu|allitteraatio]]on ja painollisten ja painottomien tavujen vaihteluun.<ref>Andersen 2012, s. 36.</ref> Samantapaisia mittoja on käytössä myös muissa keskiaikaisissa, germaanisissa runoteoksissa, kuten [[Englanti|Englannin]] ''[[Beowulf]]issa'' ja [[saksan kieli|saksankielisessä]] ''[[Nibelungein laulu]]ssa''.<ref>Andersen 2012, s. 27.</ref>
Lyyrisempi, ei-kertova runous, kuten "Hávamál", käytti yleensä ljóðaháttr-runomittaa (sananmukaisesti "runomitta"). Ljóðaháttrissa säkeistöt koostuvat tavallisesti kahdesta kolmen säkeen jaksosta, joissa kahta ensimmäistä säettä yhdistää sama alkusointu ja kolmannessa on oma sisäinen alkusointu.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Peura, J. | Otsikko = Hávamálin runomitta | Julkaisu = Hávamál. Viikinkien viisaus | Ajankohta = 1996 | Julkaisupaikka = Göteborg–Oslo–Reykjavík | Julkaisija = Gudrun publishing | Sivut = 91 | Tunniste = ISBN 9979-856-06-8 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = {{fi}}}}</ref> Konsonanttiriimi perustuu saman konsonantin toistumiseen, mutta vokaaliriimien alkusointu voi muodostua myös eri ääneistä. Esimerkki ljóðaháttr-runomitasta ("Hávamál", runo 77):
{|
|
:''Deyr '''f'''é,''
:''deyja '''f'''rændr,''
:''deyr '''s'''jalfr it '''s'''ama,''
:'''''e'''k veit '''e'''inn,''
:''at '''a'''ldrei deyr:''
:'''''d'''ómr um '''d'''auðan hvern.''<ref>{{Verkkoviite
| nimeke = Hávamál
| osoite = http://www.heimskringla.no/wiki/H%C3%A1vam%C3%A1l | tiedostomuoto = | selite = runo 77
| julkaisija = Heimskringla | ajankohta = 27.3.2014
| viitattu = 23.5.2014 | kieli = {{non}} }}</ref>
|
:''Kuolee karja'',
:''koko suku suuri'',
:''kuolevainen olet itsekin''.
:''Muttei kuole''
:''kiitos koskaan'',
:''jos on hyvä maine hankittuna''. (suom. Juha Peura)<ref>''Hávamál. Viikinkien viisaus''. Suomentanut Juha Peura. Gudrun publishing, 1996, s. 88.</ref>
|
|}
==Lähteet==
* {{Kirjaviite| Tekijä = Andersen, Per Thomas| Nimeke = Norsk litteraturhistorie| Vuosi = 2012 | Luku = | Sivut = | Selite = 2. painos| Julkaisupaikka = Oslo| Julkaisija = Universitetsforlaget| Tunniste = ISBN 978-82-15-01704-4| Kieli = {{no}}}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Larrington, Carolyne & Quinn, Judy & Schorn, Brittany (toim.) | Nimeke = A Handbook to Eddic Poetry: Myths and Legends of Early Scandinavia | Vuosi = 2016 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Cambridge University Press | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 978-1-107-13544-4 }}</ref>
===Viitteet===
{{viitteet}}
[[Luokka:Kansalliseepokset]]
[[Luokka:Skandinaavinen mytologia]]
[[Luokka:Muinaispohjoismainen kirjallisuus]]
[[Luokka:Keskiajan kirjallisuus]]
| |||