Ero sivun ”Suomen suuriruhtinaskunta” versioiden välillä

Aktivistien terrorisuunnitelmat ja -toimet olivat ensimmäisen venäläistämiskauden merkittävimpiä vastarinnan muotoja, asevelvollisuudesta kieltäytymisen lisäksi. He muun muassa laativat teoksen ''Musta Kirja, Svarta Boken, tuhotyön välikappaleita'', jossa esiteltiin valokuvineen myös 13 päättävissä asemissa ollutta suomalaista, joita uhattiin "toimenpiteillä". Heidän joukossaan oli senaattoreita, poliiseja ja arkkipiispa, joiden katsottiin tukeneen venäläishallintoa. Vuosina 1904–1905 suomalaisten vastarinta huipentuikin aktivistien toteuttamaan poliittiseen terroriin, kun [[Eugen Schauman]] murhasi kenraalikuvernööri [[Nikolai Bobrikov]]nin 16. kesäkuuta 1904 ja [[Lennart Hohenthal]] murhasi myöntyväisyyssuuntausta kannattaneen suomalaisprokuraattori [[Eliel Soisalon-Soininen|Eliel Soisalon-Soinisen]] 6. helmikuuta 1905. Bobrikovin surmaaminen nähtiin monissa suomalaispiireissä oikeutettuna tekona, mutta Soisalon-Soinisen murha jakoi mielipiteet voimakkaammin kahtia, koska kyseessä oli suomalainen virkamies. Lisäksi työläisaktivistit murhasivat santarmieversti [[Vladimir Kramarenko]]n Viipurissa heinäkuussa 1905. Myös muita attentaatteja suunniteltiin ja yritettiin toteuttaakin, mutta ne epäonnistuivat, muun muassa Hämeenläänin kuvernööriä vastaan.<ref>Keränen 1992, Apunen 1987, Klinge 1997, Lackman 2000, Nygård 2003a, Jussila 2004 ja 2007</ref>