Ero sivun ”Karl-August Fagerholm” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w-fix
Rivi 40:
 
==Elämä ja ura==
Fagerholmin vanhemmat olivat kivityömies Johan August Fagerholm ja Olga Serafina Worbs (ent. Nordman).<ref name=em/> Fagerholmin suku polveutui Siuntiosta ja [[Inkoo]]sta, jossa Karl-Augustin isoisä oli ollut [[torppari]]na Sunnanvikin kylässä. Karl-Augustin äidinisä oli muuttanut perheineen 1850-luvulla Pohjanmaalta Helsinkiin. Johan August Fagerholm kuoli "[[Tuberkuloosi|lentävään keuhkotautiin]]" kesäkuussa 1901, kuusi kuukautta ennen nuorimman poikansa syntymää, minkä jälkeen hänen leskensä muutti neljän pienen lapsensa kanssa Helsingin [[Pasila]]an ja sieltä muutamaa vuotta myöhemmin [[Lapinlahti (Helsinki)|Lapinlahteen]]. Kansakoulun ohella Fagerholm ansaitsi taskurahoja muiden muassa lehdenjakajana ja kukkakaupan juoksupoikana. Hänen ensimmäinen vakituinen työpaikkansa oli ''[[Hufvudstadsbladet]]in'' maaseutupostituksessa ja vuodesta 1916 lähtien hän työskenteli eri parturinliikkeissä Helsingissä.<ref>Fagerholm 1977, s. 7–16.</ref>
 
Nuoruudessaan Fagerholm toimi vuosina 1920–1923 Parturien [[ammattiliitto|ammattiliiton]] johdossa, vuodesta 1923 ''[[Arbetarbladet]]in'' toimittajana, vuodesta 1930 alkaen kansanedustajana, sosiaaliministerinä useissa hallituksissa 1937–1943 ja 1944. Hallituksessa Fagerholm oli puolueettoman [[skandinaavinen suuntaus|skandinaavisen suuntauksen]] ajajia eikä peitellyt jyrkästi kielteistä suhtautumistaan, suoranaista inhoaan [[Natsi-Saksa]]a ja sen johtajaa [[Adolf Hitler]]iä kohtaan. Muistelmissaan Fagerholm luonnehti Hitleriä avoimesti "yhdeksi”yhdeksi maailmanhistorian suurimmista lurjuksista"lurjuksista” ja piti hirvittävänä ajatusta Hitleristä Euroopan herrana.<ref>Fagerholm 1977, s. 136.</ref>
 
Saksan Helsingin-lähettiläs [[Wipert von Blücher]] esitti ulkoministeri [[Rudolf Holsti]]lle voimakkaan paheksuntansa Fagerholmin nimityksestä [[Cajanderin III hallitus|Cajanderin hallituksen]] sosiaaliministeriksi vuonna 1937 sen vuoksi, että Helsingin raastuvanoikeus oli hieman aiemmin tuominnut Fagerholmin 1&nbsp;050 markan [[sakko]]ihin Hitlerin ja von Blücherin loukkaamisesta erään ''Arbetarbladetissa'' julkaistun [[Elmer Diktonius|Elmer Diktoniuksen]] pakinan vuoksi.<ref>Fagerholm 1977, s. 51−52</ref>
Rivi 48:
[[Talvisota|Talvisodan]] aikana Fagerholmin aloitteesta saatiin alulle työehdoista sopiminen [[työmarkkinajärjestö|työmarkkinajärjestöjen]] eli työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välillä [[tammikuun kihlaus|tammikuun kihlauksen]] nimellä tunnetun julistuksen avulla.{{lähde|27.3.2016}}
 
[[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana 68&nbsp;000 pakolaisten internointi työleireille ja [[Arno Anthoni|Anthoni]]-skandaali eli [[Suomen juutalaisluovutukset|kahdeksan juutalaisen maasta poistaminen]] [[Gestapo]]n käsiin saivat Fagerholmin esittämään omaa eroaan hallituksesta. Erouhkaus johti lopulta siihen, että pakolaisten luovutukset Suomesta Saksaan lopetettiin.<ref>Fagerholm 1977, s. 139–140</ref> Fagerholm ärsytti saksalaisia muun muassa myös [[Tukholma]]ssa marraskuussa 1942 pitämällään puheella, jossa hän korosti, ettei Suomi taistele minkään Euroopan uudelleenjärjestelyn puolesta ja että ”emme tiedä, kuka sanelee rauhanehdot”.<ref> Fagerholm 1977, s. 141–142.</ref> Syksyllä 1943 Fagerholm raivostutti Natsi-Saksan lopullisesti ylistämällä eräässä puheessaan [[Norjan vastarintaliike|norjalaisten vastarintataistelijoiden]] toimintaa saksalaisia miehittäjiä vastaan. Puheesta aiheutui vakava välikohtaus Suomen ja Saksan suhteissa. Saksa vaati erittäin jyrkästi Fagerholmin erottamista hallituksesta uhaten Suomea tärkeän elintarvikeavun katkaisemisella. Joulukuussa 1943 Fagerholm vapautettiin hoitamistaan sosiaaliministerin tehtävistä.{{lähde|27.3.2016}}
 
Sodan aikana rauhanoppositioon kuulunut Fagerholm oli sodan päätyttyä SDP:n johtava hahmo, joskaan viralliseen puoluejohtoon hän ei noussut, sillä hän hävisi vuoden 1946 puoluekokouksen äänestyksen [[Emil Skog]]ille. Sovittelevan asenteensa ansiosta hän oli johtava hahmo [[Väinö Tanner]]in sijasta, jolla ei ollut Neuvostoliiton luottamusta. Fagerholmin tehtäväksi muodostui [[rehabilitointi|rehabilitoida]] sosiaalidemokraatit. Lisäksi hänellä oli vanhojen henkilösuhteidensa ansiosta keskeinen rooli Suomen pohjoismaisten suhteiden jälleenrakentamisessa ja myöhemmin Suomen liittymisessä [[Pohjoismaiden neuvosto]]n jäseneksi.{{lähde|27.3.2016}}
Rivi 55:
 
=== Pääministerinä ===
1940-luvun lopulla vasemmiston sisäisiä kamppailuja käytiin ammattiliitoissa. SDP onnistui yleensä torjumaan kommunistien valtaanpääsyn ammatillisissa järjestöissä. [[Eduskuntavaalit 1948|Vuoden 1948 eduskuntavaaleissa]] [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]] kärsi huomattavan tappion. Vaalien jälkeen nimitetty [[Fagerholmin I hallitus|Fagerholmin vähemmistöhallitus]] rakentui pelkästään SDP:n tukeen, eikä kommunisteja enää päästetty hallitukseen ennen vuotta [[1966]]. Hallituksen toimet kommunistien vaikutusvallan vähentämiseksi, mm. poliisivoimien puhdistus "poliittisesta painolastista", ärsyttivät Neuvostoliittoa, mutta [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentti]] [[J. K. Paasikivi]] puolusti johdonmukaisesti Fagerholmia SKDL:n sekä Moskovan radion ja lehdistön hyökkäyksiä vastaan. Tästä syystä myös Kokoomus − oppositioasemastaan huolimatta − tuki Fagerholmin hallitusta. Hallituksen toimikaudelle osuivat myös [[Arabian lakko]] ja [[Kemin kapina]], joiden kukistamisessa ansioitui etenkin sisäministeri [[Aarre Simonen]].
 
1940-luvun lopulla vasemmiston sisäisiä kamppailuja käytiin ammattiliitoissa. SDP onnistui yleensä torjumaan kommunistien valtaanpääsyn ammatillisissa järjestöissä. [[Eduskuntavaalit 1948|Vuoden 1948 eduskuntavaaleissa]] [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]] kärsi huomattavan tappion. Vaalien jälkeen nimitetty [[Fagerholmin I hallitus|Fagerholmin vähemmistöhallitus]] rakentui pelkästään SDP:n tukeen, eikä kommunisteja enää päästetty hallitukseen ennen vuotta [[1966]]. Hallituksen toimet kommunistien vaikutusvallan vähentämiseksi, mm.muun muassa poliisivoimien puhdistus "poliittisesta”poliittisesta painolastista"painolastista”, ärsyttivät Neuvostoliittoa, mutta [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentti]] [[J. K. Paasikivi]] puolusti johdonmukaisesti Fagerholmia SKDL:n sekä Moskovan radion ja lehdistön hyökkäyksiä vastaan. Tästä syystä myös Kokoomus − oppositioasemastaan huolimatta − tuki Fagerholmin hallitusta. Hallituksen toimikaudelle osuivat myös [[Arabian lakko]] ja [[Kemin kapina]], joiden kukistamisessa ansioitui etenkin sisäministeri [[Aarre Simonen]].
Vuoteen [[1950]] mennessä SDP:n [[vähemmistöhallitus|vähemmistöhallituksen]] ongelmat olivat muodostuneet ylipääsemättömiksi, ja se jätti eronpyyntönsä 1. maaliskuuta 1950. Eduskunnan puhemies [[Urho Kekkonen]] muodosti 17. maaliskuuta [[Kekkosen I hallitus|maalaisliittolaisen vähemmistöhallituksen]]. Fagerholm valittiin 23. maaliskuuta Kekkosen tilalle eduskunnan puhemieheksi.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Simonen, Salama | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1951 | Vuosi = 1950 | Sivu = 16–17 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref> Puhemiehenä ollessaan Fagerholm kutsuttiin sovittelijaksi [[STK]]:n ja [[SAK]]:n väliseen työmarkkinakiistaan 6. toukokuuta 1950, kun järjestöjen väliset neuvottelut olivat katkenneet. Järjestöt pääsivät kaksi päivää myöhemmin sopuun 15 % palkankorotuksista.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Simonen, Salama | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1951 | Vuosi = 1950 | Sivu = 20 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref>
 
Vuoteen [[1950]] mennessä SDP:n [[vähemmistöhallitus|vähemmistöhallituksen]] ongelmat olivat muodostuneet ylipääsemättömiksi, ja se jätti eronpyyntönsä 1. maaliskuuta 1950. Eduskunnan puhemies [[Urho Kekkonen]] muodosti 17. maaliskuuta [[Kekkosen I hallitus|maalaisliittolaisen vähemmistöhallituksen]]. Fagerholm valittiin 23. maaliskuuta Kekkosen tilalle eduskunnan puhemieheksi.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Simonen, Salama | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1951 | Vuosi = 1950 | Sivu = 16–17 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref> Puhemiehenä ollessaan Fagerholm kutsuttiin sovittelijaksi [[STK]]:n ja [[SAK]]:n väliseen työmarkkinakiistaan 6. toukokuuta 1950, kun järjestöjen väliset neuvottelut olivat katkenneet. Järjestöt pääsivät kaksi päivää myöhemmin sopuun 15 % palkankorotuksista.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Simonen, Salama | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1951 | Vuosi = 1950 | Sivu = 20 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref>
 
[[Suomen presidentinvaali 1956|Presidentinvaalissa 1956]] eduskunnan puhemies Fagerholm sai ratkaisevassa äänestyksessä kaksi ääntä vähemmän kuin pääministeri Kekkonen. Fagerholm seurasi Kekkosta pääministerin paikalle ja muodosti neljän puolueen [[Enemmistöhallitus|enemmistöhallituksen]]. Hallitus erosi seuraavana vuonna SDP:ssa puhjenneen sisäisen hajaannuksen vuoksi.
 
Kolmannen kerran Fagerholm muodosti hallituksen vuoden [[1958]] eduskuntavaalien jälkeen. Kyseinen hallitus ajautui niin kutsuttuun [[Yöpakkaset|yöpakkaskriisiin]]. Alkuvuodesta [[1959]] Maalaisliiton [[V. J. Sukselainen]] muodosti tilalle uuden hallituksen.
 
=== Eduskunnan puhemiehenä ===
 
Fagerholm on Suomen historian pitkäaikaisin eduskunnan puhemies; hän toimi puhemiehenä kaikkiaan 16 valtiopäivillä. Fagerholmin uran tähtihetkiä oli hänen eduskunnan puhemiehenä pitämänsä puhe [[presidentti]], [[Suomen marsalkka]] [[Carl Gustaf Emil Mannerheim]]in hautajaisissa. Sosialidemokraattijohtaja onnistui muotoilemaan valkoisen kenraalin arkun äärellä pitämänsä puheen niin, ettei hän mielistellyt [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] voittajia, mutta ei myöskään loukannut heitä, kuten ei sodan hävinnyttä osapuoltakaan, joka kuitenkin oli siihen saakka ollut yksi tärkeimmistä kannattajaryhmistä sosialidemokraattisessa puolueessa. Mannerheimin ratsastajapatsaan paljastustilaisuudessa vuonna 1960 eduskunnan tervehdyksen esitti kuitenkin Fagerholmin puolesta ja hänen pyynnöstään varapuhemies [[Johannes Virolainen]]. Viimeisen kerran Fagerholm valittiin puhemieheksi Maalaisliiton [[Kauno Kleemola]]n kuoltua keväällä [[1965]]. Fagerholm jätti eduskunnan [[Eduskuntavaalit 1966|vuoden 1966 vaaleissa]] istuttuaan 38 valtiopäivät.
 
== Alkon johdossa ==
Rivi 70 ⟶ 72:
 
== Kunnianosoitukset ==
 
Fagerholm palkittiin ansioistaan [[14. helmikuuta]] [[1969]] valtioneuvoksen arvolla. Samana vuonna [[Åbo Akademi]] promovoi Fagerholmin valtiotieteiden [[kunniatohtori]]ksi.<ref name=em/>
 
Rivi 84 ⟶ 87:
 
== Perhe ==
 
K.-A. Fagerholmin tytär [[Brita Kekkonen|Brita]] avioitui Urho Kekkosen pojan, suurlähettiläs [[Taneli Kekkonen|Taneli Kekkosen]] kanssa. Heidän poikansa on diplomi-insinööri, [[Elinkeinoelämän keskusliitto|Elinkeinoelämän keskusliiton]] innovaatiojohtaja [[Timo Kekkonen]].
 
==Lähteet==
 
===Kirjallisuus===
* {{Kirjaviite | Tekijä = Fagerholm, K.-A. | Nimeke = Puhemiehen ääni | Selite = (Talmannens röst.) Suomentanut Maija-Liisa Heini | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi | Vuosi = 1977}}
Rivi 104 ⟶ 109:
|Seuraaja=[[Urho Kekkonen]]<br>[[V. J. Sukselainen]]<br>[[V. J. Sukselainen]]
|Titteli=[[Suomen pääministeri]]
|Kommentti=[[1948]]−[[1950]]1948−1950<br>[[1956]]−[[1957]]1956−1957<br>[[1958]]−[[1959]]1958−1959}}
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=
|Edeltäjä=[[Jaakko Keto]]<br>[[Aleksi Aaltonen]]
|Seuraaja=[[Aleksi Aaltonen]]<br>[[Ralf Törngren]]
|Titteli=[[Suomen sosiaali- ja terveysministeri|Suomen sosiaaliministeri]]
|Kommentti=[[1937]]−[[1943]]1937−1943<br>[[1944]]}}
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=
|Edeltäjä=[[Johannes Virolainen]]
Rivi 119 ⟶ 124:
|Seuraaja=[[Urho Kekkonen]]<br>[[V. J. Sukselainen]]<br>[[V. J. Sukselainen]]<br>[[Kauno Kleemola]]<br>[[Rafael Paasio]]
|Titteli=[[Eduskunnan puhemies]]
|Kommentti=[[1945]]−[[1948]]1945−1948<br>[[1950]]−[[1956]]1950−1956<br>[[1957]]−[[1958]]1957−1958<br>[[1958]]−[[1962]]1958−1962<br>[[1965]]−[[1966]]1965−1966}}
{{Suomen pääministerit}}
{{Suomen vuoden 1956 presidentinvaalien ehdokkaat}}