Ero sivun ”Volvo” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p korjattu osake |
|||
Rivi 38:
Ennen toista maailmansotaa esitellyt Volvon mallit pysyivät tuotannossa sota-ajan yli. Vuosina 1950 ja 1951 Volvo esitteli uuden raskaan kuorma-automalliston, johon kuuluivat Titan ja sen "pikkuveli" Viking. Titan oli tehokas jo alusta alkaen, mutta vuodesta 1954 lähtien siihen oli saatavissa turboahdettu moottori. Turbolla tavoiteltiin suurempaa tehoa ja varsinkin vääntöä kasvattamatta moottorin painoa. Varsinkin Keski-Euroopassa turbotekniikkaan suhtauduttiin pitkään ennakkoluuloisesti. Raskaiden kuorma-autojen rinnalla Volvo valmisti jakelukäyttöä ja muuta kevyempää ajoa varten Snabbe-, Trygge- ja Starke-malleja. Vuonna 1965 Volvo uudisti koko kuorma-automallistonsa, jolloin Titan ja Viking korvattiin 86- ja 88-malleilla. Nokattomasta F88-mallista, jota suomalaiset automiehet kutsuivat "kasipariksi", tuli Volvon menestystuote, jota valmistettiin siihenastinen ennätysmäärä.<ref name="levä"/>
1950-luvun alussa Volvo ja brittilainen [[Leyland Motors|Leyland]] toivat kumpikin markkinoille oman linja-auton alustansa, jossa moottori oli sijoitettu makaamaan keskelle autoa, matkustamon lattian alle. Tekniset ongelmat hidastivat tämän linja-autotyypin yleistymistä, mutta vuonna 1966 esitelty Volvon B58-alusta oli kypsä tuote. Tästä alustasta ja sen seuraajaksi 1980-luvun taitteessa tulleesta B10M-mallista tuli maailmanlaajuisesti yksi kaikkien aikojen eniten käytetyistä linja-automalleista, ja sen suosio kesti 2000-luvun taitteeseen saakka, jolloin se joutui väistymään takamoottoristen linja-autojen tieltä. Keskimoottoristen linja-auton alustojen rinnalla Volvo valmisti etumoottorisia alustoja Pohjoismaiden markkinoille 1980-luvun puoliväliin saakka, kehitysmaita varten vielä muutamia vuosia pidempään. Takamoottorisia linja-autoja Volvo alkoi tehdä 1970-luvun alussa.<ref>Kimmo Levä (toim.): ''Maantien ässät: Mobilia-vuosikirja 2005'', s. 63–64. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2005.</ref>
Vuonna 1966 Volvo esitteli 140-sarjan, jonka seuraajaksi tuli 240-sarja vuonna 1975. 240-sarja pysyi tuotannossa vuoteen 1993 saakka. Näiden rinnalla valmistettiin ylellisempää 160/260-sarjaa, jonka korvasi 740/760-sarja vuonna 1982. Vuonna 1973 Volvo osti kolmanneksen [[Alankomaat|alankomaalaisen]] [[DAF]]in henkilöautotuotannosta, ja vuodesta 1976 lähtien DAF-henkilöautot myytiin Volvo-nimisinä. Näiden rinnalle ja myöhemmin seuraajaksi tuli 340/360-sarja, jota valmistettiin vuoteen 1988 saakka.<ref>Timo Laitinen: ''Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä'' (3. painos), s. 190–193. Helsinki: Alfamer Oy, 2013.</ref>
Volvo päätti [[6. syyskuuta]] [[1993]] yhdistyä [[Renault]]in kanssa. Fuusio ei kuitenkaan toteutunut, minkä jälkeen Volvon hallituksen puheenjohtaja [[Pehr G. Gyllenhammar]] erosi [[2. joulukuuta]] [[1993]].<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Lapola, Maija | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1995 | Vuosi = 1994 | Sivu = 8–9 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Tunniste=ISBN 951-1-13254-7}}</ref> Gyllenhammar oli neuvotellut Renaultin johtajan [[Louis Schweitzer]]in kanssa kolme vuotta yhdistymisestä. Osa osakkeenomistajista vastusti kuitenkin suunnitelmaa. Lisäksi monet Volvon johtajista eivät olleet tyytyväisiä jo olemassa olevaan strategiseen kumppanuuteen Renaultin kanssa. Kun Volvon toimitusjohtaja [[Soren Gyll]] kuuli johdon vastustuksesta, hän ilmoitti asiasta Gyllenhammarille, joka veti fuusioehdotuksensa pois ja erosi.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Dwyer, Paula | Otsikko = Why Volvo Kissed Renault Goodbye | Julkaisu = Businessweek | Ajankohta = 19.12.1993 | www = http://www.businessweek.com/stories/1993-12-19/why-volvo-kissed-renault-goodbye}}</ref>
| |||