Ero sivun ”Laivanrakennus” versioiden välillä

[[Kiina]]ssa laivanrakennus alkoi [[Kevättä ja syksyä]] -kauden aikana (722–481 eaa.). Kiinalainen [[džonkki]] kehittyi ajanlaskun alussa, ja sille oli tyypillistä tasainen kalteva keula ja perä. Jo ensimmäisellä vuosisadalla näissä oli yksi [[peräsin]] keskellä perää. Alus kehittyi jokiliikennöinnissä, ja merille sillä lähettiin rannikkoja pitkin toisella vuosisadalla. Kiinalainen kulttuuri levisi meriteitse lähialueille [[Korea]]an, [[Taiwan]]iin, [[Japani]]in, [[Vietnam]]iin ja [[Indonesia]]an. Džonkin rakenteesta teki tukevan laipioilla rungon poikki tehty osastointi.<ref>Landstöm, s. 218-219</ref> Niistä voitiinkin rakentaa huomattavasti suurempia kuin eurooppalaisista puulaivoista. Mongolit valloittivat 1200-luvulla Kiinan [[Kublai-kaani]]n johdolla. Mongolit yrittivät suuren laivaston avulla [[Mongolien hyökkäykset Japaniin|Japanin valtausta]] pariinkin kertaan, mutta epäonnistuivat laivaston tuhouduttua merenkäynnissä. [[Zheng He]]n laivastossa 1400-luvun alussa oli 122 metriä pitkiä ja 50 metriä leveitä laivoja.<ref>Konttinen, s. 26</ref> Laivaston osa kävi aina Afrikan itärannikolla saakka. 1420-luvulla Kiinalla oli 400 suurta 1&nbsp;350 pienempää sotalaivaa sekä 3&nbsp;000 kauppalaivaa.<ref>Konttinen, s. 26</ref> 1450-luvun jälkeen Kiinan politiikka muuttui, maa sulkeutui ja laivaston annettiin rappeutua. Rannikkovesiä kauemmaksi tehdyt purjehdukset kiellettiin.<ref>Konttinen, s. 26</ref> Sotadžonkkeja oli käytössä 1800-luvulle saakka. Tykeillä varustettuna ne pystyivät pitämään puoliaan eurooppalaisia vastaan.