Ero sivun ”Kaulushaikara” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan_keskeiset_artikkelit |
fix + päivitys |
||
Rivi 10:
| leveys = 250
| kuvateksti =
| domeeni = [[Aitotumaiset]]
| kunta = [[Eläinkunta]]
| pääjakso = [[Selkäjänteiset]]
| alajakso = [[Selkärankaiset]]
| luokka = [[Linnut]]
| lahko = [[
| heimo = [[Haikarat]]
| suku = [[Kaulushaikarat]] ''Botaurus''
| laji = ''stellaris''
Rivi 28:
| commonscat = Botaurus stellaris
}}
'''Kaulushaikara''' (''Botaurus stellaris'') on [[harmaahaikara]]n ohella ainoa Suomessa vakituisesti pesivä haikara. Se piileksii ruovikossa, mutta soidinaikana sen pulloon puhaltamista muistuttava huuto kuuluu kauas. Vuonna 2005 kaulushaikara oli [[BirdLife Suomi|BirdLife Suomen]] vuoden laji, jonka pesimäkannan suuruus pyrittiin selvittämään lintuharrastajien ja yleisön avulla.
== Koko ja ulkonäkö ==
Pituus on 70–80 cm ja siipien kärkiväli 1–1,3 metriä.
Rivi 37 ⟶ 36:
== Tuntomerkit ==
Suuri, lennossa pöllömäiseltä vaikuttava haikara. Höyhenys kellan-ruskeankirjava, siipisulat tummaraitaiset. Hyvin piilotteleva ja jäykistyy pystyasentoon seipään näköiseksi suoja-asennossa. Lennossa näkyy pitkä nokka, kyyry kaula ja suuret kuuppamaiset leveät siivet. Jalat sojottavat lennossa pyrstön takana. Lentää nopein siiveniskuin, keveämmin kuin harmaahaikara. Lentotyyli ja silhuetti erona sorsiin hämärässä; tämä pätee muihinkin haikaroihin. Pesintäaikana kaulushaikaran ääni on sumutorvimainen puhallus. Pesii Etelä-Suomen ruovikkoa kasvavilla järvillä ja merenlahdilla.
== Levinneisyys ==
Kaulushaikara pesii Euroopan ja Aasian lauhkeilla alueilla. Pohjoisimmat yksilöt muuttavat vesien jäätyessä etelämmäksi. Vuonna 2005 Suomessa laskettiin 986 kaulushaikarakoirasta, mutta koska laji on polygyninen, kokonaismäärä saattaa ylittää 1000 paria. Kanta on kasvanut tasaisesti 1980-luvun lopulta lähtien, ja eniten lintuja tavataan nykyään Pohjois-Savossa, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Pohjois-Karjalassa.<ref>http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/kaulushaikara-tulokset.pdf</ref><ref>http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/kaulushaikara.shtml#kanta-suomi</ref>
Euroopan pesimäkannaksi arvioidaan 10 000–12 000 paria. Venäjällä on 10 000–30 000 ja Turkissa 30–500 paria.
== Elinympäristö ==
Kosteikot, jossa on [[järviruoko]]kasvustoa. Sekä merenlahdissa että järvillä.
== Lisääntyminen ==
Ainakin kaulushaikarakoiraat ovat paikkauskollisia ja palaavat samoille pesimäpaikoille. Nuoret kaulushaikarat pyrkivät levittäytymään kauemmaksi synnyinruovikoista. Kaulushaikara on moninaarainen eli polygyninen – yhdellä koiraalla voi olla 1–5 naarasta. Pesinnästä huolehtivat yleensä naaraat yksinään (pesän rakentaminen, hautominen, poikasten ruokinta), mutta yksiavioisten koiraiden arvellaan auttavan ainoata naarastaan haudonnassa ja poikasten ruokinnassa (Cramp ym. 1998){{Lähde tarkemmin|kirjan nimi?, sivunumero?}}.
Rivi 56 ⟶ 51:
== Ravinto ==
Kaulushaikara syö sammakoita ja kaloja.
== Lähteet ==
Rivi 71 ⟶ 61:
*[http://www.itis.gov/servlet/SingleRpt/SingleRpt?search_topic=TSN&search_value=174859 ITIS: Botaurus stellaris] {{en}}
[[Luokka:
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
| |||