Ero sivun ”Laurent Fabius” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kuvan vaihto, fix |
päivitys, ei enää ulkoministeri |
||
Rivi 4:
| kuvateksti =
| arvo = [[Ranskan pääministeri]]
| virassa = [[17. heinäkuuta]] [[1984]]
| presidentti = [[François Mitterrand]]
| edeltäjä = [[Pierre Mauroy]]
| seuraaja = [[Jacques Chirac]]
| arvo2 = Ranskan ulkoministeri
| virassa2 = 16. toukokuuta 2012 – 11. helmikuuta 2016
| edeltäjä2 = [[Alain Juppé]]
| seuraaja2 = [[Jean-Marc Ayrault]]
| syntymäaika = {{Syntymäaika ja ikä|20|8|1946}}
| syntymäpaikka = [[Pariisi]]
Rivi 23 ⟶ 24:
| huom =
}}
'''Laurent Fabius''' [[National Order of Quebec|O.Q.]] (s. [[20. elokuuta]] [[1946]] [[Pariisi]]) on [[ranska]]lainen [[Sosialistinen puolue (Ranska)|sosialistipuolueen]] poliitikko
==Elämä ja ura==
Fabius on kotoisin Pariisista ja on varakkaan juutalaisen taidekauppiaan, André
Kun [[François Mitterrand]] valittiin presidentiksi vuonna 1981, Fabius nimitettiin budjetista vastaavaksi ministeriksi. Vuodesta 1983 hän oli teollisuusministeri ja 1984 pääministeri. Pääministeriksi tullessaan hän oli vain 37-vuotias ja [[Ranskan viides tasavalta|viidennen tasavallan]] nuorin pääministeri. Fabius ajoi markkinatalouden hyväksyvää sosialismia, Euroopan yhdentymistä ja uudistuksia. Kun sosialistipuolue hävisi vaalit 1986, hän erosi.
Fabius nähtiin [[Lionel Jospin]]in kilpailijana Mitterrandin manttelinperijäksi. Hän ei päässyt puolueen johtoon 1988 eikä 1990 Mitterrandin tuesta huolimatta. Hänet nimitettiin 1988 kuitenkin kansalliskokouksen puhemieheksi (1988–1992) ja valittiin [[Euroopan parlamentti]]in 1989–1992. Vuonna 1992 hänestä tuli viimein puoluejohtaja, mutta hän erosi 1993 katastrofaalisen vaalitappion jälkeen. Fabius palasi kansalliskokouksen puhemieheksi 1997–2000 ja talous- ja teollisuusministeriksi 2000–2002. Myöhemmin Fabius on muuttanut politiikkaansa vasemmistolaisemmaksi ja euroskeptiseksi.{{lähde}} Vuonna 2006 Fabius oli ehdolla sosialistipuolueen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2007 vaaleihin. Fabius kuitenkin hävisi sekä [[Dominique Strauss-Kahn]]ille että puolueen ehdokkaaksi valitulle [[Ségolène Royal]]ille.
| |||