Ero sivun ”Johdinauto” versioiden välillä

[[Valmet]]in lentokonetehtaalla [[Tampere]]en [[Härmälä]]ssä tehtiin vuosina 1948–1959 kaikkiaan 51 johdinautoa. Näistä 29 meni [[Tampereen kaupungin liikennelaitos|Tampereen]] ja 22 [[Helsingin kaupungin liikennelaitos|Helsingin kaupungin liikennelaitokselle]]. Muille liikenteenharjoittajille tai vientiin ei tehty yhtäkään autoa. Autojen sähkölaitteet, rungot ja akselistot olivat tuontitavaraa, mutta korit varusteineen olivat kotimaista työtä. Helsingissä oli Valmet-johdinautojen lisäksi käytössä kolme [[Ruotsi]]sta käytettyinä ostettua autoa. Sekä Helsingissä että Tampereella innostus johdinautoliikenteen kehittämiseen hiipui 1950-luvun aikana eikä uusia autoja tilattu enää vuoden 1959 jälkeen. Eräissä muissakin kaupungeissa, muun muassa [[Lahti|Lahdessa]], kaavailtiin sotien jälkeisinä vuosina johdinautoliikenteen aloittamista, mutta hankkeet jäivät toteutumatta.<ref name="levä">Kimmo Levä (toim.): ''Made in Finland: Mobilia-vuosikirja 2002,'' s. 34. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2002.</ref>

 

[[Helsinki|Helsingissä]] liikennöitiin johdinautoilla [[5. helmikuuta]] [[1949]] &ndash; [[14. helmikuuta]] [[1974]] ja [[26. kesäkuuta]] [[1979]] &ndash; [[22. helmikuuta]] [[1985]] sekä [[Tampere]]ella [[8. joulukuuta]] [[1948]] &ndash; [[15. toukokuuta]] [[1976]]. Helsingissä johdinautoilla liikennöitiin vain yhtä linjaa, numeroa&nbsp;[[14 (Helsingin bussilinja)|14]] [[Eira]]sta [[Meilahti|Meilahteen]], Tampereella sen sijaan useita linjoja.

 

Huhtikuussa 2011 [[pääkaupunkiseutu|pääkaupunkiseudun]] joukkoliikenteestä nykyään vastaava [[Helsingin seudun liikenne|HSL]] käsitteli suunnitelmaa noin 60 kilometrin johdinautoverkon rakentamisesta. Sunnitelmien mukaan 75 niveljohdinbussia olisi liikennöinyt yhdeksällä nykyisin diesel- ja maakaasubusseilla liikennöitävällä linjalla Helsingin kantakaupungissa sekä keskustasta [[Pihlajamäki|Pihlajamäen]], [[Viikki|Viikin]], [[Oulunkylä]]n, [[Pohjois-Haaga]]n, [[Malminkartano]]n sekä [[Pajamäki|Pajamäen]] suuntiin. Suunnitelman toteuttamisen kokonaishinta olisi ollut noin 30 miljoonaa euroa eli noin kymmenesosa raitiovaunuverkon laajentamisen kustannuksista kyseisille alueille. Johdinautoliikenne olisi voinut alkaa vuonna 2016.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Johdinautot+tekev%C3%A4t+paluuta+Helsinkiin/1135265432592 | Nimeke = Johdinautot tekevät paluuta Helsinkiin | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = HS.fi | Ajankohta = 16.4.2011 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 16.4.2011 | Kieli = {{fi}}}}</ref> Elokuussa 2011 Helsingin liikennelaitoksen lautakunta päätti johdinautoliikenteen valmistelun lopettamisesta. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://archive.is/1BNkk | Nimeke = Helsinkiin ei tule johdinautoja (archive.today kopio) | Tekijä = STEK, Sähköturvallisuuden edistämiskeskus | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = 19.08.2011 | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 11.2.2013 | Kieli = }}</ref>

 

Tampereella oli enimmillään käytössä 29&nbsp;johdinautoa, joista viimeiset oli hankittu vuonna&nbsp;[[1959]]. Suurin osa autoista oli vuosimalleja 1949 ja [[1950]], ja pitkäikäisimmille yksilöille kertyi jopa 27 vuotta liikenteessä. Ensimmäinen johdinautolinja kulki keskustasta [[Härmälä]]än, sittemmin linjat ulottuivat myös mm. [[Kaleva (Tampere)|Kaleva]]an ja [[Epilä]]än. Johdinautoja säilytettiin ja huollettiin [[Pyynikinharju]]n rinteeseen vuonna 1949 rakennetussa hallissa. Liikenteen lopettamisen jälkeen pääosa autoista myytiin huutokaupalla eri ostajille vuoden 1976 aikana. Autoista vanhin ja pari uudempaa on sittemmin kunnostettu täysin ajokuntoisiksi museoautoiksi.<ref name="levä"/>