Ero sivun ”Warren E. Burger” versioiden välillä

Vuonna 1948 hän tuki Minnesotan kuvernööri [[Harold E. Stassen]]ia republikaanien presidenttiehdokkaaksi ja toimi aktiivisesti tämän vaalikampanjassa. Vuonna 1952 Burger vaikutti merkittävästi [[Dwight D. Eisenhower]]in valitsemiseen auttamalla tätä saamaan Minnesotan valtuuston hänen taakseen. Tultuaan valituksi presidentti Eisenhower nimitti Burgerin apulaisoikeusministeriksi<ref name="PBS" />. Tässä tehtävässä hän antoi ensimmäisen suullisen argumenttinsa korkeimman oikeuden edessä. Oltuaan pari vuotta töissä [[Yhdysvaltain oikeusministeriö|oikeusministeriössä]] hän erosi ja suunniteli palaavansa yksityiselle sektorille. Samaan aikaan Kolumbian piirikunnan liittovaltion valitusoikeuden tuomari [[Harold Stephens]] kuoli ja Eseinhower päätti nimittää Burgerin tähän virkaan. Näin Burger siirtyi liittovaltion tuomariksi vuonna 1956.<ref name="NYT1" />

 

 

Nixon kinnitti ensimmäisen kerran huomiota Burgeriin vuonna 1952 saatuaan tältä kannattajakirjeen ja uudelleen 15 vuotta myöhemmin [[U.S. News & World Report|U.S. News & World Reportin]] uudelleen julkaistua Burgerin vuonna 1967 [[Ripon College]]ssa pitämän puheen, jossa tämä vertasi Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmää Norjan, Ruotsin ja Tanskan oikeusjärjestelmiin ja kritisoi turhaksi byrokratiaksi katsomansa [[Yhdysvaltain perustuslain viides lisäys|5. lisäyksen]] mukaista oikeusmenettelyä.

 

 

Nixon oli luvannut vuoden 1969 vaaleissa nimittävänsä tarkasti perustuslakia alkuperäisessä muodossa tulkitsevan tuomarin korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi<ref name="PBS" />. Burger alettiin tuntea Warrenin kriitikkona ja tämän tuesta kirjaimelliselle ja originalistiselle [[Yhdysvaltain perustuslaki|Yhdysvaltain perustuslain]] tulkinnalle. Nixon tuki näitä näkemyksiä ja Warrenin ollessa saatavilla oleva liittovaltion tuomari, tämä valitsi Burgerin. Senaatti vahvisti Burgerin nimityksen lähes yksimielisesti<ref name="OYEZ" /> ja tämä vannoi virkavalansa 23. kesäkuuta 1969<ref name="OYEZ" />.