Ero sivun ”Säädös” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Lisäsin linkityksen toiseen Wikipedia-artikkeliin (sana "asetukset").
Suomi-tarkennus; säädös vs säännös on syytä selittää aika alussa, ettei ne mene lukijalla sekaisin; termi on mielestäni valtuutussäänNÖS, ei -TÖ
Rivi 1:
{{Korjattava|Yleinen ja EU-spesifi menee sekaisin jossain määrin, EU-jutuille oma artikkeli?}}
'''Säädös''' on julkista valtaa käyttävän elimen antama yksipuolinen, velvoittava ja kirjallinen tahdonilmaisu eli määräys. Tällaisia julkisen vallan käyttäjiä ovat Suomessa [[Euroopan unioni]], valtio, kunnat tai itsehallinnolliset yhteisöt. Säädöksiä ovat esimerkiksi [[Laki|lait]], [[Asetus|asetukset]], [[Direktiivi|direktiivit]] ja määräykset.
 
Säädökset ovat oikeudellisesti velvoittavia, sillä ne on sellaisiksi vankasti hyväksytty eikä niiden velvoittavuutta aseteta demokraattisessa yhteiskunnassa kyseenalaisiksi. Säädösten rinnalla on yleinen oikeuskäsitys eli kansan oikeustaju, joka voi olla moraalisesti velvoittava.
 
Säädöksille on ominaista arvojärjestys eli hierarkia. Ristiriitatapauksissa ylemmänasteinen säädös syrjäyttää alemmanasteisen. Lisäksi alemmanasteinen säädös voidaan antaa vain ylemmänasteisessa säädöksessä olevan valtuutussäännönvaltuutussäännöksen nojalla. Säädös taas koostuu ''säännöksistä'', jotka ovat tietystä asiasta määrääviä lauseita, virkkeitä tai kappaleita.
 
==Säädösten jaottelu==
 
Säädökset voidaan Suomessa jaotella seuraavasti:
 
#eurooppaoikeudellinen lainsäädäntö
Rivi 64:
Päätökset velvoittavat niitä, joille ne on osoitettu. Tavallisesti ne ovat hallintopäätöksiä, mutta ne voidaan osoittaa myös vaikkapa kaikille jäsenvaltioille.
 
Suositukset ja lausunnot ohjaavat sääntöjensäännösten tulkintaa. Ne eivät ole sitovia, mutta niillä voi jossakin yksittäistapauksessa olla huomattavakin merkitys.
 
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisut ovat luoneet oikeusohjeita ja -käytäntöjä. Näistä tärkein on yhteisöoikeuden ensisijaisuus- eli etusijaperiaate. Tämän periaatteen mukaan Suomen tuomarien ja virkamiesten on sovellettava ensisijaisesti yhteisön oikeussääntöjä, jos yhteisöoikeudellinen ja kansallinen säädös ovat keskenään ristiriitaisia. Käytännössä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltion välillä pyritään pakon sijasta yhteistyöhön, jotta niiden suhde olisi toimiva.