Ero sivun ”Käännöstiede” versioiden välillä

20 merkkiä lisätty ,  4 vuotta sitten
p
Käännöstieteen kasvun myötä sen piiriin on syntynyt paljon uusia tutkimusalueita, ja nyt tutkitaan itse käännösprosessin tuloksen lisäksi myös esimerkiksi kääntämisen [[konteksti]]a eli kääntäjää ympäröivää [[yhteiskunta]]a ja sen vaikutusta kääntämisen lopputulokseen. Tähän liittyen voidaan tutkia vaikkapa miten vanhat käännökset eroavat uusista tai miten kulttuurinen etäisyys lähde- ja kohdekulttuurien välillä vaikuttaa käännökseen. Kääntämisen ympäristö on jatkuvasti muutoksessa, joten uusia tutkimuskohteitakin syntyy kaiken aikaa. Teknologian kehittyminenkin on avannut uusia tutkimusmahdollisuuksia: nykyään voidaan tutkia esimerkiksi [[Magneettikuvaus|magneettikuvauksen]] avulla, miten tulkin aivot toimivat [[Tulkkaus|tulkkauksen]] aikana, ja saada tätä kautta lisää tietoa tulkkausprosessista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Uutta tutkittavaa löytyy myös käännösteknologian alalta: miten esimerkiksi [[käännösmuisti]]en kehittyminen on vaikuttanut kääntämiseen?
 
Käännöstieteellistä tutkimusta voidaan jaotella monella tavalla, esimerkiksi [[Perus- ja soveltava tutkimus|perustutkimukseen]] (teoreettinen ja deskriptiivinen tai [[empiirinen tutkimus]]) ja [[Perus- ja soveltava tutkimus|soveltavaan tutkimukseen]] (mm. kääntäjäkoulutuksen ja [[Kääntäminen|kääntäjän apuvälineiden]] tutkimus ja kehittäminen). Teoreettinen tutkimus on perinteisesti ollut aktiivisempaa, mutta viimeisten parin vuosikymmenen aikana myös empiirinen tutkimus on lisääntynyt. [[Suomi|Suomessa]] käännöstieteellinen tutkimus on ollut hyvin korkeatasoista, ja tunnettuja suomalaisia tai Suomessa vaikuttavia tai viime vuosikymmeninä vaikuttaneita käännöstutkijoita ovat Andrew Chesterman, Sonja Tirkkonen-Condit, [[Justa Holz-Mänttäri]], Yves Gambier, Riitta Jääskeläinen, [[Inkeri Vehmas-Lehto]], Hanna Risku, [[Kaisa Koskinen]], Pekka Kujamäki, [[Riitta Oittinen]], [[Jürgen Schopp]] ja Outi Paloposki.
 
==Tieteenalan kehitys==
102 224

muokkausta