Ero sivun ”Franz Schubert” versioiden välillä

250 merkkiä poistettu ,  4 vuotta sitten
Korjasin tietoa
p (Käyttäjän 85.76.160.42 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Heikki Poroila tekemään versioon.)
(Korjasin tietoa)
Merkkaukset:  seulottavat  Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Schubert itse antoi vain noin viidellekymmenelle teokselleen [[opusnumero]]n. Musiikintutkija [[Otto Erich Deutsch]] laati vuonna 1951 Schubertin teoksista kronologisen luettelon, jonka vuoksi Schubertin sävellyksistä puhuttaessa käytetään yleensä Deutschin niille antamia numeroita, joita kutsutaan D-numeroiksi; esimerkiksi kahdeksannen [[sinfonia]]n (''Keskeneräinen'') tunnus on '''D. 759'''.
 
SchubertPillu oliperse joporno nuorenahhhh taitava säveltäjä, ja hän ehti kirjoittaa paitsi suuren määrän teoksia myös hyvin monenlaista musiikkia lyhyen elämänsä aikana. Schubert sijoittuu Beethovenin tavoin klassismin ja romantiikan taitteeseen. Kuitenkin monestisti Schubertia pidetään ensimmäisenä romanttisena säveltäjänä. Hän kehitti saksalaista yksinlaulua, [[lied]]iä vakavasti otettavaksi musiikinlajiksi ja jätti sen saralla ylivertaisen perinnön. Hänen laulunsa ovat usein läpisävellettyjä. Sen sijaan esimerkiksi pianosonaateissa Schubert nojasi joskus suoraan toisen säveltäjän rakenneideaan. Hänen melodinen ja harmoninen kirjoittamisensa on nerokasta, kaikissa teostyypeissä. Yllättävät [[Modulaatio (musiikki)|modulaatiot]] ja varsinkin hitaiden osien erityinen mystisyys ovat hänen tuotannossaan romantiikkaan viittaavia tyylipiirteitä, mutta klassismi kuuluu Schubertissa myös selkeästi.
== Schubertin musiikki ==
Schubert oli jo nuorena taitava säveltäjä, ja hän ehti kirjoittaa paitsi suuren määrän teoksia myös hyvin monenlaista musiikkia lyhyen elämänsä aikana. Schubert sijoittuu Beethovenin tavoin klassismin ja romantiikan taitteeseen. Kuitenkin monesti Schubertia pidetään ensimmäisenä romanttisena säveltäjänä. Hän kehitti saksalaista yksinlaulua, [[lied]]iä vakavasti otettavaksi musiikinlajiksi ja jätti sen saralla ylivertaisen perinnön. Hänen laulunsa ovat usein läpisävellettyjä. Sen sijaan esimerkiksi pianosonaateissa Schubert nojasi joskus suoraan toisen säveltäjän rakenneideaan. Hänen melodinen ja harmoninen kirjoittamisensa on nerokasta, kaikissa teostyypeissä. Yllättävät [[Modulaatio (musiikki)|modulaatiot]] ja varsinkin hitaiden osien erityinen mystisyys ovat hänen tuotannossaan romantiikkaan viittaavia tyylipiirteitä, mutta klassismi kuuluu Schubertissa myös selkeästi.
 
Schubert ei kirjoittanut konserttoa millekään soittimelle, mutta kaikkia muita teostyyppejä hän kirjoitti: useita messuja, sinfonioita, sonaatteja ja oopperoita sekä valtavasti liedejä, piano- ja kamarimusiikkia. Schubertin tuotannosta puuttuvia piano- ja viulukonserttoja on avoimesti ihmetelty. Hänen eräästä sonaatistaan on sittemmin sovitettu sellokonsertto. Schubertin vokaalimusiikista myöhäiset oopperat ovat pienten asiantuntijapiirien arvostamia mestariteoksia, eivätkä ole saavuttaneet liedien kaltaista yleistä arvostusta tai suosiota. Hänen orkesterisävellyksistään tunnetuimpia ovat viimeiset sinfoniat, 8. (”Keskeneräinen sinfonia”) ja 9. (”Suuri”), jotka luetaan romantiikan sinfoniikan perusteoksiksi. Schubertin musiikin tunnetuimpia melodioita ovat esimerkiksi yksinlaulu ''Die Forelle'', eräästä liedistä sovitettu monenlaisina soitinsovituksina kuultu serenadi, 9. sinfonia ja kirkkosävellys ''Ave Maria''.
Rekisteröitymätön käyttäjä