Ero sivun ”Abraham Darby I” versioiden välillä

3 merkkiä lisätty ,  4 vuotta sitten
kirjoitusvirhe
p (korjattu linkki täsmennyssivuun pii using AWB)
(kirjoitusvirhe)
'''Abraham Darby I''' ([[14. huhtikuuta]] [[1678]] – [[8. maaliskuuta]] [[1717]]) oli brittiläinen keksijä, joka kehitti menetelmän tuottaa [[takkirauta]]a [[koksi]]n avulla [[masuuni]]issassa, kun aikaisemmin jouduttiin käyttämään [[puuhiili|puuhiiltä]]. Tämä oli merkittävä askel kohti suurempien ja puhtaampien rautamäärien tuottamisessa [[teollinen vallankumous|teollisessa vallankumouksessa]]. Abraham Darby I oli ensimmäinen tällä nimellä tunnettu henkilö englantilaisessa [[kveekari]]suvussa, jolla oli merkittävä rooli teollisessa vallankumouksessa.
 
==Varhaiset elämänvaiheet==
Abraham Darbyn isä, John Darby oli talonpoikaisviljelijä ja [[lukkoseppä]]. Abrahamin isoisoäiti oli Dudleyn viidennen paronin Edward Suttonin avioton lapsi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.blackcountrysociety.co.uk/articles/duddudley.htm | Nimeke = Dud Dudley and Abraham Darby: Forging New Links | Tekijä = Carl Higgs | Ajankohta = | Julkaisija = Black Country Society| Viitattu = 3.4.2015 }}</ref> Isoisoäidin veli oli [[Dud Dudley]] (1600-1684), joka toimi [[Englannin sisällissota|Englannin sisällisodassasisällissodassa]] insinöörinä ja ammusten toimittajana. Hän oli koettanut sulattaa rautamalmia koksin avulla, mutta aikaan saatu rauta ei täyttänyt seppien mielestä puuhiilellä tehdyn raudan laatua. Tieto tästä on voinut innoittaa Abrahamia.
 
1690-luvulla Abraham oli harjoittelijana Birninghamissa Jonathan Freethin pajassa, joka valmisti [[messinki]]siä jauhimia [[mallas|maltaalle]]. Tämä kokemus on ilmeisesti auttanut häntä ymmärtämään metalleja ja niistä tehtyjä seoksia kuten messingin valmistusta. Darby on ehkä huomannut, että mallastuksessa olutsammioita lämmitettiin koksilla eikä [[kivihiili|kivihiilellä]], jotta vältettiin makuviat ja kattiloiden syöpyminen kivihiilen [[rikki]]pitoisuuden vuoksi. Nämä havainnot olivat tärkeitä myöhemmin. Vuonna 1699 Darbyn oppipoika-aika päättyi, hän avioitui ja muutti Bristoliin.
==Bristol==
[[Tiedosto:Reverberatory furnace diagram.png|thumb|Liekkisulatusuuni]]
Bristolissa Darbyn taitavuus ja yritteliäisyys huomattiin kaupungin pienessä kveekariryhmässä. Yhdessä muiden kveekarien kanssa Darby perusti 1702 messinkivalimon. Tähän palkattiin hollantilaisia ammattilaisia tekemään kattiloita pajavasaran avulla. Darby myös kehitti valumenetelmiä ja teki valuja varten uuden valimon 1704. 1705 hän siirtyi messinkistä rautaan. Nuori walesiläinen oppipoika John Thomas keksi käyttää hiekkaa muottimateriaalina, muottikehystä ja hiekkasydäntä eli keernaa avuksi. Tällä menetelmällä saatiin valettua ohutseinämäisiä ja kevyitä rautapatoja. Darby sai valumentelmällevalumenetelmälle [[patentti|patentin]] vuonna 1707. Hän menestyi patojen tuottajana. Rautamalmin sulattimiseensulattamiseen hän käytti Sir Clement Clerken kehittämää liekkisulatusuunia. 1709 Darby luopui messinkiliiketoimista.
 
==Coalbrookdalen uuni==
[[Tiedosto:Darby furnace UK.jpg|thumb|Darbyn masuuni kuuluu nyt osana Coalbrookdalen raudan historiaa säilyttävään museoon]]
Vuonna 1708 Darby vuokrasi liekkisulaton ja alkoi valmistella sen muuttamista puhallusta hyödyntäväksi masuuniksi. Hänen ensimmäinen tilikirjansa lokakuun 20.:stä 1708 tammikuun 4.:nteen 1710 on säilynyt. Siinä kerrotaan koksin valmistuksesta tammikuussa 1709 ja liekkiuuniin saatiin puhallus 10. tammikuuta, jlloinjolloin alkoi raudan tuottaminen koksin avulla. Darby myi sinä vuonna 81 tonnia rautatuotteita. Darby on saattanut auttaa se, että hänen käyttämänsä Shropshiren kivihiili oli kohtuullisen vähärikkistä. Jokatapauksessa testaukset eri hiililaaduilla jatkuivat jonkin aikaa. Osa Darbyn takkirautatuotanostatakkirautatuotannosta myytiin muille valimoille Bristolissa, mutta valtaosa käytettiin rautapatojen ja muiden valurautatuotteiden valmistukseen.
 
Myöhemmin on keskusteltu paljon siitä, miksi Darbyn tuottamaa rautaa ei käytetty takomoissa [[kankirauta|kankiraudan]] tuottamiseksi. Syyksi on esitetty, että koksilla tehty takkirauta sopi paremmin valamiseen kuin puuhiilellä tuotettu takkirauta ja että koksilla tuotetussa raudassa oli [[Pii (alkuaine)|piitä]] epäpuhtautena, mikä teki siitä vähemmän houkuttelevan taottavaksi. Tälle selitykselle on syntynyt epäilyjä siitä, kun Coalbrookdalen yhtiö alkoi vuonna 1720 tuottaa takorauta, niin sitä oli vaikea saada kannattavaksi edes käyttämällä puuhiiltä.
Rekisteröitymätön käyttäjä