Ero sivun ”Fronde” versioiden välillä

'''Fronde''' oli vuosina [[1648]]–[[1652]] tapahtunut Ranskan kuninkaan vastainen valtakunnan merkittävien [[Aristokratia|aristokraattien]] kapina. Kapinoitsijat halusivat erottaa pääministerinä toimivan [[Kardinaali Mazarin|kardinaali Mazarinin]]. Nimi ''fronde'' tarkoittaa [[Linko|linkoa]].<ref name=enbr>[https://archive.org/stream/encyclopaediabrit11chisrich#page/246/mode/1up Fronde, the]. Encyclopaedia Britannica, s. 247. Archive.org.</ref>

==Tapahtumien kontekstitausta==

Fronde sai alkunsa aateliston yleisestä tyytymättömyydestä. Tämä puolestaanSe oli lähtöisin taloudellisesta kriisistä sekä voimakkaastaja verorasituksen kasvusta, jonka avulla voitiin rahoittaa [[Kolmikymmenvuotinen sota|Kolmikymmenvuotisenkolmikymmenvuotisen sodan]] kustannuksia. KuitenkinKuninkaan kapinoinninalaikäisyyden suoriavuoksi syitämaata tuleejohti etsiä ajankohtaisemmista tapahtumistasijaishallitus, eritoten siitä miten kuningasvalta veronkorotukset ja veronkannon järjesti. Sijaishallituksenjonka toivottiin yleisesti keventävän verorasitusta, mutta se ei toiminut asiassa mitenkään. [[Kardinaali Mazarin]] katsoi kuitenkin, että Ranskan taloustalouden saattoion hyvinkinkestettävä kestäämyös sodan,sotarasitukset eikä luopunut veroista. Veroministeri Patricelli d’Émery pikemminkin laajensi veronkantoa uusilla veroilla. NäinKapinoinnin hänsyynä pakottioli myös veronkorotusten ja veronkannon tiukkuus. Niinpä veroista vapautetunvapautettu [[Pariisi]]nkinkin joutui maksamaan ”taillea” (välitön vero ennen vuotta 1789). HänPerustettiin perustimyös uusia virkojavaltionvirkoja, kun Mazarin omalla tahollaan valmistautuijotta kiristämäänsaataisiin virkojentuloja myynninvirkojenmyynnin perinnöllisyyden veroaverosta eli ”paulettea””paulettesta”.

Kuninkaan hallitustaHallitusta vastassa olivat kuninkaallisen suvun omat jäsenet. Orléansin herttua [[Gaston Orléans]], joka oli kuningas [[Henrik IV (Ranska)|Henrik IV]]:n nuorempi poika ja tunnettu juonittelija, ei kätkenyt oppositiossa olevaa asennettaantyytymättömyyttään Mazarinia kohtaan. NäinTyytymättömiä eiolivat tehnytmyös myöskään hänenGastonin tyttärensätytär Anne Marie Louise d'Orléans de Montpensier, jota kutsuttiin nimellä Grand Mademoiselle, eikäLouis de Bourbon myöskääneli [[Louis II Condé]] taisekä hänen sisarensa Anne Geneviève de Bourbon-Condé, Longuevillen herttuatar. He kaikki havittelevat pääsyä kuninkaalliseen neuvostoon. MyösMyöhemmin kardinaaliksi noussut aatelismies Jean-François Paul de Gondi, myöhemmin Rezin kardinaali, oli erinomaisen kunnianhimoinen ja näytteli tapahtumissa tärkeätä roolia. Ylhäisaatelin johtama [[Parlamentti (ancien régime)|Pariisin parlamentti]] ryhtyi verojenveronkorotusten takia taisteluun sijaishallitusta vastaan. ParlamenttiSe käytti usein moiteoikeuttaan, jonkanäkökantojensa seajamiseen, toivoikoska vaikuttavansillä ei kuningaskunnanollut poliittiseensuoranaista päätöksentekoonpäätösvaltaa.

VuonnaSijaishallitsija [[1648Anna Itävaltalainen]] [[oli 15. tammikuuta]] sijaishallitsija [[Anna Itävaltalainen]] oli1648 Pariisin parlamentissa pitämässä ns.niin sanottua kuninkaan istuntoa ({{k-fr|lit de justice}}). KyseessäSen oliavulla parlamentinparlamentti yritettiin pakottaminenpakottaa uusien varojen rekisteröintiin, jota tarvittiin, että lait yleensä tulisivat voimaan. Seuraavana päivänä parlamentti perui hallitsijan läsnä ollessa edellisenä päivänä tehdyt päätöksensä. Marazin yritti toimenpiteillään saada palautetuksi päätöksen, mutta [[13. toukokuuta]] parlamentin kamarit hyväksyivät "yhteistoiminta-asetuksen", jolla muodostettiin yksi ja yhtenäinen kokous, joka puolestaan kokoontui Oikeuspalatsin Pyhän Ludvigin salissa. Tuomarit puolestaan laativat 27 kohtaa käsittävän listan, jossa vaadittiin valtiovarainministerin eroa, parlamentin hyväksyntää kaikille veronkorotuksille sekä yksilönvapauden takaamista.

Aluksi hallitsija Anna Itävaltalainen luovutti aluksi kahakassa. Kuitenkin [[20. elokuuta]] Condén [[Lensin taistelu|Lensissä]] saaman voiton jälkeen Mazarin tunsi mahdollisuutensa tulleen iskun antamiseen. [[26. elokuuta]] hän pidätytti parlamentin Pyhän Ludvigin kamarin johtajat, joiden joukossa oli myös vanha presidentti Pierre Broussel, joka nautti suurta kansansuosiota. Uutinen pidätyksistä sytytti Pariisin ja käynnisti "barrikadien päivän".<ref name=enbr /> Kansleri Séguir sai kansanjoukot peräänsäkimppuunsa ja nämä sytyttivätpyrkivät palamaanpolttamaan rakennuksen, johon hän pakeni. Porvarismiliisit partioivat [[Palais-Royale]]n lähistöllä. Rakennusta kutsuttiin aiemmin Kardinaalipalatsiksi, koska [[kardinaali Richelieu]] oli sen aikoinaan rakennuttanut ja testamentannut rakennuksen [[Ludvig XIII (Ranska)|Ludvig XIII:lle]]. Mazarin oli pakotettu vapauttamaan Broussel. Maaseudulle pennut Anna Itävaltalainen muuttijoutui hovinsa kanssa [[12. syyskuuta]] Rueilin linnaan. Kuitenkin [[24. syyskuuta]] hänen oli luovutettava ja hyväksyttävähyväksymään parlamentin ehdot, joiden mukaan hänen oli kahden viikon kuluessa palattava takaisin. Näin kuningatar palasi takaisin kaupunkiinPariisiin.

Hovi pakeni uudelleen pääkaupungista yöllä [[6. tammikuuta]] [[1649]]. Tällä kertaa pakopaikka oli Saint-Germain-en-Layen linna. Nuoren [[Ludvig XIV (Ranska)|Ludvig XIV]]:n täytyi viettää yönsä täysin ennalta valmistelemattomassa linnassa kalliilla ostetuilla oljillaolkivuoteella. Condé kiirehti sulkemaan yhteydet Pariisiin. Talvisäässä Condé armeijoineen ryösteli maaseutua ja heitti yhden alastoman vankinsa Seineen. Nälkää nähneessä Pariisissa koettiin myös valtaisat tulvat. Kapinan johtajat esittivät tällöin kutsun espanjalaisille{{selvennä}}. Varakreivi [[Henri Turenne]], joka oli tyytymätön sukunsa asemaan, liittyi kapinallisiin saksalaisen armeijansa kanssa. Saman aikaan kapinalliset raivosivat Pariisissa.