Ero sivun ”Mannerliikunnot” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 49:
Vuonna 1947 seismologit huomasivat Atlantin pohjan sedimenttikerroksen olevan huomattavan ohut. 1950-luvulla useat tutkimusryhmät löysivät [[Atlantin keskiselänne|Atlantin keski­selänteen]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://pubs.usgs.gov/gip/dynamic/developing.html | Nimeke =Developing the Theory | Tekijä = | Selite = | Ajankohta = | Julkaisija =USGS | Viitattu =22.2.2013 | Kieli = }}</ref>
 
1950-luvulta alkaen monet tutkijat tutkivat merenpohjan[[merenpohja]]n leviämistä ja [[Maan magneettikenttä|maan magneetti­kentän]] napaisuuden käännöksiä. Kun todettiin saman magnetismin alueiden olevan Atlantin keskiselänteen suuntaisia samanikäisiä vyöhykkeitä, merenpohjan leviämiselle oli saatu vahvistus.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://pubs.usgs.gov/gip/dynamic/developing.html | Nimeke = Magnetic striping and polar reversals | Tekijä = | Selite = | Julkaisu =Dynamic Earth | Ajankohta = | Julkaisija =USGS | Viitattu =21.2.2013 | Kieli = }}</ref> Muun muassa merenpohjan iänmäärityksillä ja lasermittauksillakin on todettu Atlantin leveneminen. Seismologit löysivät merenpohjan viereisten vuorijonojen alla olevat maanjäristysvyöhykkeet, jotka on tulkittavissa mannerten alle painuviksi merenpohjalaatoiksi.
 
Kanadalainen geofyysikko John Tuzo Wilson esitteli laattatektonisen teoriansa vuonna 1965.<ref name="GEO">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.geologia.fi/index.php/2011-12-21-12-30-30/2011-12-21-12-36-55/laattatektoniikka | Nimeke =Laattatektoniikka | Tekijä = Ari Brozinski | Selite = | Julkaisu = geologia.fi | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu =6.11.2012 }}</ref>