Ero sivun ”Kaarle II (Englanti)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
kirjoitusvirhe |
||
Rivi 7:
| edeltäjä = [[Kaarle I (Englanti)|Kaarle I]]
| seuraaja = [[Jaakko II (Englanti)|Jaakko VII]]
| arvo2 =
| virassa2 = [[29. toukokuuta]] [[1660]] – [[6. helmikuuta]] [[1685]]
| edeltäjä2 = [[Kaarle I (Englanti)|Kaarle I]]
| seuraaja2 = [[Jaakko II (Englanti)|Jaakko II]]
| syntymäaika = [[29. toukokuuta]] [[1630]]
| syntymäpaikka = [[Lontoo]], [[Englanti]]
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|29|5|1630|16|2|1685}}
| kuolinpaikka = [[Lontoo]], [[Englanti]]
| puolue =
| ammatti =
| uskonto =[[Katolinen kirkko|roomalaiskatolilainen]]
Rivi 23:
}}
'''Kaarle II''' ({{k-en|Charles II}}, [[29. toukokuuta]] [[1630]] – [[6. helmikuuta]] [[1685]]) oli [[Englanti|Englannin]], [[Skotlanti|Skotlannin]] ja [[Irlanti|Irlannin]] kuningas vuosina 1660–1685. Hän oli [[Englannin sisällissota|sisällissodan]] jälkeen mestatun [[Kaarle I (Englanti)|Kaarle I:n]] poika. Lyhyen tasavaltakauden jälkeen [[Englannin parlamentti|parlamentti]] kutsui Kaarle II:n Englantiin, ja monarkia samoin kuin [[Anglikaaninen kirkko|anglikaanisen kirkon]] valta palautettiin. Kuningas oli monissa asioissa parlamentin myötävaikutuksesta riippuvainen, eikä tasavallan tukijoita rangaistu kovin ankarasti. Kaarle I:n kuolemantuomion allekirjoittajat tosin teloitettiin, ja [[Oliver Cromwell]]in ruumis poistettiin [[Westminster Abbey]]stä.
Kaarle II:n kauden alussa sattui kaksi pahaa onnettomuutta: suuri [[rutto]]epidemia 1665 ja [[Lontoon suuri palo]] heti seuraavana vuonna (tosin ruttoa levittäneet rotat ilmeisesti tuhoutuivat tulipalossa sukupuuttoon). Myöhemmin Kaarlelle aiheuttivat ongelmia sodat [[Alankomaat|Hollannin]] kanssa sekä se, että häntä epäiltiin – osin syystäkin – aikeista palauttaa maa [[Katolinen kirkko|katoliseksi]], mihin liittyivät vehkeilyt [[Ranska]]n [[Ludvig XIV|Ludvig XIV:n]] kanssa.
Kaarle II on tunnettu naisseikkailuistaan ja pitämistään lukuisista rakastajattarista. Hänellä oli ainakin 14 aviotonta lasta, mutta ei yhtään kruunuun oikeutettua jälkeläistä.
Kiista siitä, voiko Kaarlen katolinen veli [[Jaakko II (Englanti)|Jaakko II]] päästä protestanttiseksi vakiintuneen maan hallitsijaksi, synnytti brittien puoluejärjestelmän siemenen: muodostui kaksi puoluetta, Jaakon hyväksyvät [[tory]]t ja tämän torjuvat [[whig]]it. Whigien salaliitto kuninkaan murhaamiseksi paljastui, toryjen kanta voitti, ja Jaakko II peri Kaarlen kuoltua kruunun.
Rivi 34:
[[Kuva:Charles II when Prince of Wales by William Dobson, 1642.jpg|thumb|Kaarle Walesin prinssinä, William Dobsonin maalaus vuodelta 1642]]
Kaarle Stuart, Kaarle I:n ja Henrietta Marien vanhin aikuiseksi varttunut poika, syntyi St. Jamesin palatsissa 29. toukokuuta 1630. Syntyessään hänestä tuli automaattisesti (kuningaskunnan vanhimpana poikana) Cornwallin herttua ja Rothesayn herttua. Pian syntymänsä jälkeen hänestä tuli Walesin prinssi. [[Englannin sisällissota|Englannin sisällissodan]] aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi Kaarlea ei koskaan virallisesti varustettu Walesin kruununjalokivillä.
1640-luvulla Walesin prinssin ollessa vielä nuori Kaarle I taisteli parlamenttia ja puritaanijoukkoja vastaan Englannin sisällissodassa. Prinssi oli isänsä mukana [[Edgehillin taistelu]]ssa<ref name="BM"/>, ja viisitoistavuotiaana hänestä tuli Englannin joukkojen muodollinen komentaja. Vuonna 1646, kun pelättiin kruununprinssin turvallisuuden puolesta, hän lähti ensin [[Scillysaaret|Scillysaarille]], sitten [[Jersey]]lle ja lopulta [[Ranska]]an, jossa hänen äitinsä oli jo maanpaossa. Toisen sisällissodan aikana vuonna 1648 Kaarle muutti [[Haag]]iin, jossa hänen siskonsa [[Maria (Orania-Nassau)|Maria]] ja lankonsa [[Vilhelm II Oranialainen]] näyttivät tarjoavan paremman turvan kuin kuningataräidin ranskalaiset suhteet. Kaarle ei päässyt osallistumaan rojalistijoukkojen taisteluihin ennen kuin ne lyötiin ratkaisevassa [[Prestonin taistelu (1648)|Prestonin taistelussa]].
Rivi 40:
Haagissa Kaarlella oli suhde Lucy Walteriin (joka joidenkin lähteiden mukaan meni salaa naimisiin Kaarlen kanssa{{lähde?}}) ja heidän pojastaan [[James Scott|James Croftsista]] (myöhemmin [[Monmouthin herttua|Monmouthin]] ja [[Buccleuchin herttua]]) tuli Kaarlen monista aviottomista lapsista merkittävin Englannin poliittisen elämän vaikuttaja.
Kaarle I vangittiin 1647, pakeni, ja vangittiin uudelleen 1648. Hänen poikansa tekemistä pelastusyrityksistä huolimatta hänet mestattiin vuonna 1649 ja Englanti julistautui tasavallaksi. Samaan aikaan Skotlanti kuitenkin tunnusti Kaarlen isänsä seuraajaksi, koska ei halunnut antaa Englannin päättää kuningaskuntansa kohtalosta. Näin ollen Kaarle II julistettiin skottien kuninkaaksi [[Edinburgh]]issa 5. helmikuuta 1649. Vuonna 1650 Kaarle solmi [[Bredan rauha (1650)|Bredan rauhan]] Skotlannin presbyteerien kanssa ja saapui Skotlantiin 23. kesäkuuta 1650. Kaarle hylkäsi [[anglikaaninen kirkko|anglikaanisen kirkon]], ja vaikka tämä toi hänelle suosiota Skotlannissa, hänestä tuli epäsuosittu Englannissa. Kaarle alkoi pian halveksia skotlantilaisia isäntiään ja oletettavasti riemuitsi saatuaan uutisen kovenanterien<!--Covenanters--> tappiosta [[Dunbarin taistelu (1650)|Dunbarissa]] syyskuussa 1650. Kaikesta huolimatta skotit säilyivät Kaarlen parhaana toivona valtaistuimelle palaamisesta. Kaarle II kruunattiin skottien kuninkaaksi [[Scone]]ssa 1. tammikuuta 1651.<ref name="BM">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.royal.gov.uk/HistoryoftheMonarchy/Scottish%20Monarchs(400ad-1603)/TheStewarts/CharlesII.aspx | Nimeke = Charles II (r. 1660-1685) | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = British Monarchy | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref> Kun Cromwellin joukot alkoivat uhata Kaarlen asemaa Skotlannissa, päätettiin hyökätä Englantiin. Monet skotit (mukaan lukien Argyllin markiisi [[Archibald Campbell]] ja muut johtavat kovenanterit) kieltäytyivät osallistumasta, ja vain pieni joukko englantilaisia rojalisteja liittyi Kaarlen vahvuuteen. Kaarlen armeija siirtyi etelään, mutta maahanhyökkäys päättyi tappioon [[Worcesterin taistelu]]ssa 3. syyskuuta 1651. Kaarlen sanotaan piileksineen sen jälkeen [[Boscobel House]]ssa [[metsätammi|tammessa]] (joka tunnetaan nimellä [[Royal Oak]]). Parlamentti lupasi tuhannen punnan palkkion kuninkaan päästä ja kuolemantuomion jokaiselle joka auttaisi häntä. Kuuden viikon pakoilun jälkeen Kaarle onnistui lähtemään Englannista ja pakenemaan Ranskaan naamioituneena (katso myös: [[Kaarle II:n pako]]).
Kaarle ei kyennyt saamaan riittävää tukea pystyäkseen haastamaan Cromwellin hallinnon. Huolimatta Stuart-suvun kytköksistä Henrietta Marian ja Oranian prinsessan kautta, Ranska ja [[Yhdistyneet provinssit]] liittoutuivat Cromwellin hallituksen kanssa, pakottaen Kaarlen kääntymään Espanjan puoleen. Hän yritti koota armeijan, mutta epäonnistui rahoitusongelmien takia.
== Restauraatio
Oliver Cromwellin kuoltua vuonna 1658 Kaarlen mahdollisuudet kruunuun näyttivät heikoilta. Oliveria seurasi lordiprotektorina hänen poikansa Richard. Uusi lordiprotektori ei kuitenkaan nauttinut parlamentin eikä armeijan – [[New Model Army (armeija)|New Model Armyn]] – tukea. Richard pakotettiin luopumaan vallasta vuonna 1659. Englannin protektoraatti lakkautettiin ja [[Englannin tasavalta|tasavalta]] ({{k-en|Commonwealth}}) elvytettiin. Tätä seuranneiden levottomuuksien aikana Skotlannin kuvernööri [[George Monck]] marssi armeijoineen [[Lontoo]]seen ja pakotti [[Pitkä parlamentti (Englanti)|pitkän parlamentin]] hajottamaan itsensä. Ensi kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen parlamentin jäsenet joutuivat vaalien eteen.
Valituksi tuli pääosin rojalistinen [[House of Commons|alahuone]]. Konventtiparlamentti ({{k-en|Convention Parliament}}) kokoontui 25. huhtikuuta 1660 ja kuuli pian Bredan rauhanjulistuksesta (8. toukokuuta 1660), jossa Kaarle muiden seikkojen ohessa myönsi armahduksen monille isänsä vihollisista. Myöhemmin parlamentti julisti Kaarle II:n olleen laillinen hallitsija Kaarle I:n teloituksesta 1649 lähtien.
Kaarle II palasi Englantiin ja saapui [[Dover (Englanti)|Doveriin]] 23. toukokuuta 1660 ja Lontooseen 29. toukokuuta, jota pidetään [[Englannin restauraatio]]n alkamispäivänä ja joka oli Kaarlen 30-vuotissyntymäpäivä. Vaikka Kaarle myönsi lailla ({{k-en|Indemnity and Oblivion Act}}) armahduksen Cromwellin kannattajille, hän jätti armahduksen ulkopuolelle isänsä teloitukseen osalliset. Monet mestaukseen osallistuneista teloitettiin vuonna 1660 karmealla keskiaikaisella tavalla ("[[hanged, drawn, and quartered]]"), jossa tuomittu ensin hirtettiin (mutta ei kuoliaaksi asti), sitten häneltä poistettiin sisuskalut, mestattiin ja ruumis revittiin neljään osaan. Oliver Cromwellin, [[Henry Ireton]]in ja [[John Bradshaw]]in ruumiit kaivettiin haudoistaan ja niille suoritettiin [[kuolemanjälkeinen teloitus]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.olivercromwell.org/faqs2.htm | Nimeke = Cromwell's body | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Cromwell Association | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref>.
Rivi 56:
Konventtiparlamentti hajotettiin joulukuussa 1660. Pian Kaarle II:n Westminster Abbeyssa 23. huhtikuuta 1661 tapahtuneen kruunauksen jälkeen muodostettiin toinen parlamentti – niin sanottu [[kavaljeeriparlamentti]] ({{k-en|Cavalier Parliament}}). Koska parlamentin jäsenet olivat suurelta osin rojalisteja, Kaarlella ei ollut tarvetta hajottaa sitä yli seitsemääntoista vuoteen.
Kavaljeeriparlamentti hyväksyi useita Kaarlen pääneuvonantajan Clarendonin jaarlin, [[Edward Hyde]]n aloitteita. Lordi Clarendon pyrki poistamaan kaiken non-konformismin Englannin valtionkirkosta. Vuoden 1664 Conventicle Act kielsi kaikki yli viiden hengen kirkolliset kokoontumiset pois lukien Englannin kirkon hyväksymät. "Viiden mailin laki" ({{k-en|Five Mile Act}}) vuonna 1665 kielsi papistoa tulemasta viittä mailia lähemmäksi seurakuntaa, jossa heidät oli asetettu pannaan. Nämä lait säilyivät koko Kaarlen valtakauden ajan.
Kaarle myöntyi luopumaan isänsä käyttöön ottamista vanhanaikaisista feodaalimaksuista ja sai vastikkeeksi 1 200 000 punnan vuosiavustuksen parlamentilta. Summa oli kuitenkin vain maksimisumma, joka kuninkaan oli sallittua saada valtion kassasta. Suurimman osan Kaarlen hallintokautta todellinen nostettu rahamäärä oli pienempi. Kaarle kutsui [[George Downing]]in uudistamaan valtion varojenkeruun ja veronkannon.
Rivi 74:
== Suuri rutto ja Lontoon suurpalo ==
Vuonna 1665 Kaarle II kohtasi suuren terveyskriisin: [[rutto]]epidemia puhkesi Lontoossa. Sen uskotaan tulleen Amsterdamista puuvillaa tuoneiden hollantilaisalusten mukana. Rotat ja kirput levittivät tautia ja kuolleiden määrä oli pahimmillaan 7 000 henkeä viikossa. Kaarle perheineen muutti yhdessä hovin kanssa Oxfordiin heinäkuussa 1665.
2. syyskuuta 1666 murhetta lisäsi [[Lontoon suuri palo|Lontoon suurpalona]] myöhemmin tunnettu katastrofi. Vaikka palo tuhosi tehokkaasti ruttoa levittäneet rotat ja kirput, se tuhosi myös 13 200 taloa ja 87 kirkkoa [[St Paulin katedraali]] mukaan lukien.
Rivi 84:
Kavaljeeriparlamentti, joka oli aiemmin ollut suosiollinen kruunulle, etääntyi siitä 1670-luvulla kuninkaan sotien ja uskonnollisten käytäntöjen takia. Vuonna 1672 Kaarle antoi ilmoituksen Royal Declaration of Indulgence, jonka tarkoituksena oli lakkauttaa katolilaisia ja muita toisinajattelijoita rankaisevat lait. Samana vuonna Kaarle avoimesti kannatti katolista Ranskaa ja aloitti [[Kolmas Englannin–Hollannin sota|kolmannen Englannin–Hollannin sodan]].
Kavaljeeriparlamentti vastusti ilmoitusta perustuslaillisin (väittäen, että Kaarlella ei ollut oikeutta sattumanvaraisesti lakkauttaa lakeja) enemminkin kuin poliittisin perustein. Kaarle II veti pois ilmoituksensa ja myöntyi myös [[Test Act]] -lakiin, joka ei ainoastaan vaatinut virkamiesten vastaanottavan Englannin kirkon määräämän ehtoollisen, mutta myös pakotti heidät tuomitsemaan tietyt roomalais-katolisen kirkon opetukset "taikauskoksi ja epäjumalanpalvelukseksi". Parlamentti myös kieltäytyi rahoittamasta Englannin–Hollannin sotaa, jonka Englanti oli häviämässä, pakottaen Kaarlen tekemään rauhan vuonna 1674.
Kaarlen vaimo Katariina ei pystynyt tuottamaan kruununperillisiä, kaikki raskaudet johtivat keskenmenoihin tai kuolleena syntyneihin lapsiin. Näin ollen Kaarlen todennäköinen kruununperijä oli Jaakko, hänen epäsuosittu roomalais-katolinen veljensä. Vuonna 1678 [[Titus Oates]], entinen anglikaaninen kirkonmies, varoitti aiheetta "paavillisesta salajuonesta" salamurhata kuningas ja korvata hänet Jaakolla. Kaarle ei uskonut väitteisiin, mutta määräsi Danbyn jaarlin [[Thomas Osborne]]n tutkimaan tapausta. Jaarli oli erittäin skeptinen Oatesin paljastuksia kohtaan, mutta raportoi asiasta parlamentille. Ihmisiin tarttui antikatolinen hysteria: tuomarit ja juristit kautta maan tuomitsivat oletettuja salaliittolaisia, lukuisia syyttömiä teloitettiin.
Rivi 94:
== Viimeiset vuodet ==
Seuraava Kaarlea kohdannut poliittinen myrsky oli seuraajakysymys. Vuoden 1679 parlamentti oli kiivaasti katolista kuningasta vastaan. Shaftesburyn jaarli,
Pelätessään Exclusion Billin tulevan hyväksytyksi Kaarle hajotti parlamentin joulukuussa 1679. Tämän jälkeen Kaarlen valtakaudella kutsuttiin koolle vielä kaksi parlamenttia (toinen vuonna 1680 ja toinen 1681), mutta molemmat hajotettiin niiden yrittäessä hyväksyä Exclusion Billin. 1680-luvun aikana lakialoitteen yleinen kannatus alkoi hiipua ja Kaarle nautti kansansuosiosta, monet hänen alaisistaan pitivät parlamenttia liian itsevarmana. Loput valtakaudestaan Kaarle hallitsikin käytännössä itsevaltiaana.
Rivi 105:
[[Tiedosto:Rhc-charles2.jpg|thumb|upright|Kaarle II:n patsas Royal Hospital Chelseassa Lontoossa.]]
Kaarle II:lla ei ollut laillisia perillisiä. Hänellä kuitenkin oli lukuisia lapsia monien rakastajattariensa kanssa (joista monet olivat aatelisten vaimoja). Monet rakastajattarista ja aviottomista lapsista saivat herttua- tai jaarlikuntia. Julkisesti Kaarle tunnusti neljätoista seitsemän naisen kanssa saatua lasta.<ref name="CHILDREN"/>
Nykyisen kruununperijän [[Prinssi Charles]]in vaimot [[Prinsessa Diana]] ja [[Cornwallin herttuatar Camilla]] ovat molemmat sukua Kaarle II:n aviottomalle lapselle Richmondin herttua [[Charles Lennox]]ille<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://thepeerage.com/lp3-169.htm | Nimeke = Pedigree for Lady Diana Frances Spencer | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.englishmonarchs.co.uk/windsor_9.htm | Nimeke = Camilla, Duchess of Cornwall
Kaarle II:n vanhin poika, Monmouthin herttua [[James Scott (herttua)|James Scott]], johti kapinaa Jaakko II:ta vastaan, mutta hänet lyötiin [[Sedgemoorin taistelu]]ssa 6. heinäkuuta 1685, vangittiin ja mestattiin. Jaakko II sitä vastoin syöstiin vallasta [[mainio vallankumous|mainiossa vallankumouksessa]] vuonna 1688. Jaakko oli viimeinen Englantia hallinnut katolinen monarkki.
Kaarle, joka oli taiteiden ja tieteen suojelija, auttoi [[Royal Society]]n perustamisessa. Tähän tieteilijöiden ryhmään kuuluivat tuolloin muun muassa [[Robert Hooke]], [[Robert Boyle]] ja Sir [[Isaac Newton]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://royalsociety.org/about-us/history/ | Nimeke = History | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Royal Society | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref> Kaarlen henkilökohtaisessa suojeluksessa oli arkkitehti Sir [[Christopher Wren]], joka auttoi Lontoon suurpalon 1666 jälkeisessä jälleenrakentamisessa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.history.co.uk/study-topics/history-of-london/the-great-fire-of-london | Nimeke = The Great Fire of London | Selite = ...Christopher Wren, a favourite of King Charles II....
Restauraation vuosipäivää (joka on myös Kaarlen syntymäpäivä) 29. toukokuuta on Isossa-Britanniassa juhlittu "Tammiomenan päivänä" ({{k-en|Oak Apple Day}}), kuninkaallisen tammen mukaan, jossa Kaarlen sanotaan piileksineen paetessaan Oliver Cromwellin joukkoja. Ennen juhlaan kuului muun muassa tammenlehviin pukeutuminen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.darkdorset.co.uk/oak_apple_day | Nimeke = Oak Apple Day | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Dark Dorset | Viitattu = 21.9.2014 }}</ref>
Rivi 117:
=== Kaarle II:n lapset ja rakastajattaret ===
Kaarlella ei ollut laillisia perillisiä, mutta lukematon määrä aviottomia lapsia. Hän tunnusti näistä neljätoista omikseen mukaan lukien Barbara Fitzroyn, joka melko varmasti ei ollut Kaarlen tytär.<ref name="CHILDREN">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.englishmonarchs.co.uk/stuart_33.html | Nimeke = The illegitimate Children of Charles II
# Marguerite or Margaret de Carteret
## Joidenkin lähteiden mukaan hän synnytti Kaarlelle pojan nimeltään [[James de la Cloche]] vuonna 1646.
# [[Lucy Walter]] (1630–1658)
## James Crofts, myöhemmin [[James Scott]] (1649–1685), josta tuli [[Monmouthin herttua]] (1663) Englannissa ja [[Buccleuchin herttua]] (1663) Skotlannissa.
## Mary Crofts (s. noin 1651), ei tunnustettu. Hän nai William Sarsfieldin ja myöhemmin William Fanshawin ja työskenteli henkiparantajana Covent Gardenissa.
# Elizabeth Killigrew (1622-1680)
## Charlotte Jemima Henrietta Maria Boyle (Fitzcharles) (1650-1684)
# Catherine Pegge, Lady Green
## Charles Fitzcharles (1657-1680), tunnettiin lempinimellä "Don Carlos", hänestä tuli [[Plymouthin jaarli]] (1675).
## Catherine Fitzcharles (syntyi 1658, kuoli nuorena)
# [[Barbara Palmer]] (1640-1709, omaa sukua Villiers), Castlemainen kreivitär ja Clevelandin herttuatar.
## [[Anne Palmer]] (Fitzroy) (1661-1722)
## [[Charles Fitzroy]] (1662-1730), josta tuli [[Southamptonin herttua|Southamptonin]] (1675) ja [[Clevelandin herttua]] (1709).
## [[Henry Fitzroy]] (1663-1690), josta tuli [[Eustonin jaarli]] (1672) ja [[Graftonin herttua]] (1709)
## [[Charlotte Fitzroy]] (1664-1718), Lichfieldin kreivitär
## [[George Fitzroy]] (1665-1716), josta tuli [[Northumberlandin jaarli]] (1674) ja [[Northumberlandin herttua]] (1683).
## [[Barbara Fitzroy|Barbara (Benedicta) Fitzroy]] (1672-1737), luultavasti kuitenkin John Churchillin, myöhemmän Marlboroughin herttuan lapsi
# [[Nell Gwyn|Eleanor "Nell" Gwyn]] (1650-1687)
## [[Charles Beauclerk]] (1670-1726), josta tuli [[St Albansin herttua]].
## James Beauclerk (1671-1681)
# [[Louise de Kérouaille|Louise Renée de Penancoet de Kéroualle]] (1648-1734)
## [[Charles Lennox]] (1672-1723), josta tuli Richmondin herttua (1675) Englannissa ja Lennoxin herttua (1675) Skotlannissa.
# Mary 'Moll' Davis, [[kurtisaani]]
## Mary Tudor (1673-1726), oli naimisissa Derwentwaterin jaarlin Edward Radclyffen (1655-1705) kanssa vuosina (1687-1705) ja sen jälkeen nai Henry Grahamin (eversti James Grahamin poika ja perijä) ja tämän kuoltua meni naimisiin James Rooken kanssa vuonna 1707. Edwardin kanssa Marylla oli neljä lasta.
# Muita rakastajattaria
## Cristabella Wyndham
| |||